Sateiset pikakuulumiset

Käväistiin työkavereiden kanssa tänään Helsingissä. Aamukuudelta kun lähdettiin oli tavattoman ihana keli, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja kaikkialla niin vihreää!

Paluumatkalle keskustasta lähdettiin puoli neljä eli juuri pahimpaan ruuhka-aikaan. Ekan kolmeen kilometriin meni aikaa vartti! Ilmeisesti se on sielläpäin ihan normaalia, mutta olisi kyllä aika tuskaista joka päivä joutua matelemaan tuollaisessa ruuhkassa. Taas sai todeta että automaatti on aika kultaa ruuhkamatelussa.

Työkaveri kysyi että onko Polossa myös start-stop-järjestelmä, mutta se tosiaan puuttuu eikä sitä taida saada kuin Bluemotion-malliin. Voisi olla hyvä ruuhkassa, mutta toisaalta kääntyykö sammuttaminen ja käynnistäminen sittenkin epätaloudelliseksi, kun liikkuminen on matelua  metri eteenpäin, pysäys, puoli metriä, pysäys, 5 metriä, pysäys... No kuski sen taitaa päättää, milloin antaa autolle luvan sammua, joten ei ihan jokaiseen pysähdykseen kannata. 

Neljän ruuhkassa kaksikaistaisella kadulla tein havainnon, että todella monet ajoivat pitkin bussikaistaa. Se veti ihan kohtuullisesti, kun taas liikenne kaikille sallituilla kaistoilla mateli. Niinpä niin, lainkuuliaisuudesta saa kärsiä. Me lakia noudattavat voimme vain heristellä sormea bussikaistalla kruisaileville. Totta puhen tilanne pisti miettimään, että millainen se ruuhka olisi sitten, kun kaikki jonottaisivat yhdellä kaistalla? Kunhan pohdin, yksittäiset kerrat Helsingin liikenteessä kun eivät oikein oikeuta johtopäätöksiin.

Paluumatkalla moottoritiellä vastaan tuli sankka sadealue. Sade alkoi jo paljon ennen Lahtea ja sitä kesti ainakin Heinolan sillalle saakka. En muistakaan, että olisin hetkeen joutunut ajamaan tuollaisessa sateessa. Viimeksi ehkä kolme vuotta sitten Helsingistä palatessani? Edellä ajavat näkyivät sen verran huonosti, että napsautin varmuuden vuoksi sumuvalot päälle. Hyvin vähän ihmiset käyttivät sumareita; olisinko nähnyt ne ihan vai parilla-kolmella vastaantulijalla ja liikennettähän kumminkin riitti. Pimeitä periä näkyi ilahduttavan vähän. Ehkä ihmiset ovat oppineet laittamaan valot päälle tai sitten sade pimensi tienoota niin paljon, että valoautomatiikalla varustetut autot vaihtoivat automaattisesti ajovaloille. Ainakin Polon valoisuustunnistin himmensi mittariston taustavaloa sen verran että napsautin ajovalot päälle (jo ennen sumareita).

Tällä kertaa vettä ei tainnut tulla ihan niin paljon kuin aiemmalla kaatosateisella kotimatkalla, koska nopeutta ei tarvinnut tiputtaa sentään 80 km/h saakka, vaan satasta pystyi hyvin ajamaan. Olen näköjään viimeksi kirjoittanut, että nopeutta piti pudottaa siksi, että autosta ei yksinkertaisesti nähnyt ulos. Tänään näki! No ei nyt täydellisesti, mutta ihmeen hyvin.

Muutaman kerran kokeilin sammuttaa pyyhkijät kokonaan, jolloin vesipisarat kiisivät CQuartzilla käsitellyltä tuulilasilta pois huimaa vauhtia. Niiden välistä pystyi katsomaan maailmaa eikä ollut alkuunkaan sokea olo. Ihan uskomatonta kyllä. Kun Polo oli uusi, kokeilin ikkunoihin Turtlewaxin "5 sateesta" -lasinpinnoitusainetta, joka sai veden virtaamaan samalla tavalla. Valitettavasti se kuitenkin kului ikkunoista pois muutamassa viikossa, joten käsittelyä olisi pitänyt olla uusimassa tämän tästä. Lisäksi siitä jäi vähän outo sumu näkyviin hetkeksi jokaisen pyyhkäisyn jälkeen. On mielenkiintoista nähdä, miten hyvin CQuartz tulee kestämään pyyhkijöiden hankausta. Luulisi että teho heikkenee ajan myötä eikä 2 vuoden takuu koskisi tuulilasia, joka on jatkuvassa hankauksessa.


Kaatosateesta huolimatta autosta näki yllättävän hyvin ulos, vaikka pyyhkijätkään eivät olleet päällä.

100 km/h nopeudessa vedellä oli aikamoinen kiire päästä pois tuulilasilta.

Tunnisteet: , , , , , ,