Kootut seikkailut Helsingissä

Lupasin jo alkukesästä Desuconissa, että lähtisin mukaan myyjäksi Helsingissä heinäkuun puolivälissä pidettävään Animeconiin. Lupasin myös toimia porukan kuskina Helsingin keskustassa. Aiemmin ajatus autolla ajamisesta Hesan keskustassa on lähinnä kammoksuttanut, mutta nyt ajattelin ottaa sen haasteena. Kaupungin keskustahan se on siinä missä mikä tahansa muukin. Paitsi että liikennettä tosin on enemmän, kaistoja on enemmän, liikennemerkkejä on enemmän ja kaduilla autojen seassa kulkee raitiovaunuja. Nämä tekijät yhdistettyinä pakottavat olemaan tarkkana, tai muuten jotain jää huomaamatta. Mutta kuinka sitten kävikään?

Alkusekoilut

Majapaikkamme Helsingissä sijaitsi Punavuoressa, jonne meinasin alun perin kiertää länsi-Helsingin kautta, ettei tarvitsisi heti ensimmäisenä ajaa ihan keskustaan. Päädyin kuitenkin noudattamaan navigaattorin neuvoja ja ajoin nelostietä ihan loppuun (alkuun?) saakka, kunnes tupsahdin kaupunkiin. Ensimmäinen haaste tuli heti vastaan, kun Kustaa Vaasan tieltä / Hämeentieltä oli kuorittu pois asfalttia ja siinä sivussa kaistamerkinnät. Olen huono hahmottamaan kaistojen sijainteja kadulla ilman maalauksia, joten meinasin olla aluksi vähän hukassa. Selvisin (kai) kuitenkin törttöilemättä.

Keskustaa lähestyessä tein tyhmän virheen ja ajoin päin punaisia. Vasta risteykseen ajettuani havaitsin, että liikennevalot olivat vaihtuneet keltaisiksi ja vaihtuivat melkein saman tien punaisiksi. Olisi pitänyt olla tarkkaavaisempi, mutta jotenkin tuli vain soljuttua muun liikennevirran mukana eteenpäin. Liikenne todellakin soljui ympärilläni, sillä ihan rinnallani viereisellä kaistalla joku muukin ajoi päin punaisia.

Rautatieaseman jälkeen navigaattori olisi halunnut, että käännytään vasemmalle Mannerheimintielle. En voinut kuitenkaan noudattaa ohjetta, sillä kaistamaalausten perusteella ajaminen oli sallittu vain suoraan ja oikealle. Jatkettuani suoraan navi arpoi uuden reitin ja hetken päästä pääsimmekin jo perille Pursimiehenkadulle pysäköintiruutua etsimään.

Kaivokadun ja Mannerheimintien risteyksestä ei vasemmalle käännytä.

Pysäköintiharjoituksia

Jo ennen Helsinkiin lähtöä tiesin, että tulisin tarvitsemaan reissulla taskuun pysäköinnin jaloa taitoa. Taskuparkit eivät ole kuitenkaan koskaan olleet mikään vahvuuteni, sillä pysäköin hyvin harvoin kadunvarteen. Niinpä reissua edeltävänä päivänä ajoin Jyväskylän keskustaan etsimään taskuja ja harjoittelemaan niihin pysäköintiä.

Harjoittelu ei mennyt hukkaan, sillä vapaita pysäköintipaikkoja ei ollut liikaa ja kaikki mitä oli olivat järjestäen taskuja. Vaikka etsin harjoitellessani tarkoituksella pieniä taskuja, olivat Helsingin taskut vielä pienempiä. Sen seurauksena pysäköin ensimmäisillä kerroilla aina liian lähelle kadun reunakivetystä. Vasta kun huomasin toimia tasan tarkkaan autokoulun taskuparkkiohjeen mukaan enkä ajanut yhtäkään vaihetta liian pitkälle, aloin osua ruutuun sopivasti. Kapeissa raoissa peruuttamisessa auttoi kivasti jos kadun varressa oli näyteikkuna, josta pystyi näkemään, kuinka paljon tilaa auton takana oli.

Vaikka itse sanonkin, opin mielestäni viikonlopun aikana aika hyväksi taskupysäköijäksi. Itse asiassa pieneen rakoon pysäköinti on paljon selkeämpää kuin isoon, sillä isoon pysäköidessä oppimani peruutussäännöt eivät toimi täysin, vaan auto jää yleensä liian kauas kadun reunasta.

Ensimmäisellä taskuparkkiyrityksellä sain Polon renkaat suunnilleen takertumaan katukiveyksen reunaan, ...

... kun taas toisella yrittämällä ajoin suoraan kiveyksen päälle. Sittemmin homma alkoi onneksi onnistua.


Navigaattori hukassa

Ennen kotimatkalle lähtöä vein erään kaverin juna-asemalle ja hain toisen kaverin jostain päin itä-Helsingistä ja sitten häntä piti vielä käyttää Pakilassa. Tähän pyörimiseen sain kulumaan aikaa käsittämättömät 1½ tuntia. Jos navigaattorini osaisi jälkeenpäin piirtää ajamani reitin, olisi se varmaan aikamoista pyörimistä. Sen verran tuli säädettyä.

Reitti Punavuoresta rautatieasemalle ei ole kovin monimutkainen, mutta päätin kuitenkin antaa navigaattorin johdattaa, sillä suuntavaistoni on sanalla sanoen surkea. Koko matkalla piti olla vain pari käännöstä, mutta kas vain navigaattori oli jälleen kanssani eri mieltä siitä, minne saa kääntyä. Parin käännöksen jälkeen juutuin Stockmannin lähelle tasa-arvoiseen risteykseen odottelemaan, että jatkuva autovirta oikealta lakkaisi.

Kun lopulta pääsin kääntymään, valitsin oikeanpuoleisen kaistan koska olin kääntymässä muutaman korttelin päästä oikealle. Sitten edelläni ajanut tavara-auto pysähtyi ja ajattelin sen vain seisovan valoissa, kunnes huomasin että viereiset kaistat vetävät, mutta se millä itse seisoin, ei. Ilman mitään vilkun näyttämistä auto oli pysähtynyt kadun reunaan ilmeisesti purkamaan tavaroita, minkä seurauksena jouduin hetken arpomaan, ennen kuin pääsin vaihtamaan kaistaa ja ohittamaan auton. Onneksi joku ystävällinen vasemmalla kaistalla antoi tietä ja lopulta (jokaisiin Mannerheimintien valoihin pysähtymisen jälkeen) ehdin rautatieasemalle ajoissa.

Katselin navigaattorin lokista matkan tietoja ja täytyy sanoa että tein varmaan jonkinlaisen ennätyksen... Sain nimittäin kulutettua 1,85 km matkaan yli 16 minuuttia keskinopeuden ollessa 6,7 km/h! Siinä olisi kävellen oltu melkein nopeammin perillä!

Itä-Helsingissä pyöriessä tuli vastaan vielä useita kohtia, joissa navi olisi halunnut kääntyä vasemmalle, mutta se oli kielletty. Kävin mm. ajamassa yhden korttelin ympäri vain huomatakseni, että vasemmalle kääntymisen lisäksi myös suoraan risteyksen yli ajaminen oli kielletty. Enhän mä sitä tajunnut kun vain navia seurasin. Tämän jälkeen tulin siihen tulokseen, että navigaattoriin ei todellakaan voi luottaa vaan aloin itse etsiä risteystä, josta voisin päästä kääntymään ympäri ja palaamaan siihen risteykseen, josta alunperin piti kääntyä vasurille. Loppujen lopuksi pääsin jonkun korttelin kiertämällä palaamaan. Olipahan työlästä.

On se ilmoja pidellyt

Kotiin olin siis päättänyt lähteä vasta maanantaina, jotta ei tarvinnut ajaa illalla väsyneenä. Kelin kannalta se ei kuitenkaan ollut paras ratkaisu. Ilmeisesti pilvet olivat pidätelleet sadetta koko coniviikonlopun ajan, sillä maanantaina vettä satoi taivaan täydeltä. Vielä aamupäivällä kaupungissa pyöriessäni sade oli normaalia, mutta keskipäivää lähestyttäessä vettä alkoi tulla vain kovempaa ja kovempaa.

Vettä satoi niin rankasti, että edellä ajavat autot näkyivät pelkkinä tummina laikkuina keskellä harmautta ohittajien kadotessa tasaiseen harmauteen. Pyyhkijät sai pitää täydellä nopeudella (olen aina ihmetellyt mitä iloa maksiminopeudesta on) ja ikkuna oli silti koko ajan täynnä vettä. Autojen sumuvaloille tulikin kerrankin todellista käyttöä, sillä kirkkaana loistavan takasumuvalon ansiosta edellä ajavan auton saattoi hahmottaa vähän paremmin vesimassan takaa.

Joku ohittaa jonkun toisen ja katoaa harmauteen. Arvioisin etäisyyteni edellä ajavaan autoon olevan reilu 100 m.

Kaatosateessa näkyvyys moottoritiellä oli niin huono, että 120 km/h nopeudella ajaminen ei tullut kuuloonkaan, vaan sateen voimakkuudesta riippuen ajonopeudet vaihtelivat 80 ja 110 km/h välillä. Suurimman osan ajasta tyydyin ajamaan jonon mukana, mutta muutaman auton ohitin, kun tuntui, että sade ei juuri sillä hetkellä vaatinut ajamaan 80 km/h. Tarkkana kuitenkin piti olla ohitusten kanssa, jottei auto vain lähtisi vesiliirtoon.Tai en mä tiedä voiko sitä varsinaisesti välttää mitenkään, mutta silmä kovana tarkkailin ohituskaistan pinnasta veden määrää ja sen perusteella arvioin käytettävän nopeuden.

Sumuvalot päällä ja nopeutta 80 km/h. Joku ohittaa vauhdikkaasti.

Arvotaan liikennemerkki ja nippu lisäkilpiä

Kirjoitin jo huhtikuussa pysäköintikieltomerkillä varustettujen pysäköintipaikkojen loogisuudesta. Helsingissä merkit pääsivät taas yllättämään ja arvoinkin hotellin luona hetken, ennen kuin olin varma, että sain pysäköidä kadun varteen ilman vaaraa sanktiosta. Aikarajan sisäpuolella pysäköinti on selkeää. Hämäävää onkin se, että aikarajan ulkopuolella pysäköinti on vapaata pysäköintikieltomerkistä huolimatta. Jos pysäköintikieltomerkkiin ei olisi liitetty lisäkilpiä, olisi pysäköintikielto luonnollisesti ehdoton. Miksi on edes keksitty sallia pysäköinti pysäköintikieltomerkin vaikutusalueella, kun se voidaan sallia ihan omalla merkilläänkin?


Parin korttelin päästä toisistaan bongaamani merkkiyhdistelmät kertovat molemmat, että pysäköinti on maksullista arkena klo 9-19. Muulloin voi pysäköidä vapaasti.

Alla olevassa kuvassa näkyvä "moottoriajoneuvolla ajo kielletty" -merkki vaikutti ensi näkemältä tosi hämäävältä, sillä kadulla näytti ajavan autoja ihan normaalisti. Tarkemmin katsottuna kuitenkin huomasin, että autoja tulee vain vastaan. Käytännössä katu on siis autoille yksisuuntainen, mutta katua ei voida merkitä yksisuuntaiseksi, koska raitiovaunut ajavat kadulla molempiin suuntiin ja noudattavat samoja liikennemerkkejä kuin autotkin. Pelkkä autolla ajaminen saadaan kiellettyä kieltämällä moottoriajoneuvot, sillä raitiovaunu ei kuulu niihin.

Moottoriajoneuvoille yksisuuntainen katu (ja kaverini kädet) jossain keskustan ja Punavuoren välissä.

Alla olevasta liikennemerkkiyhdistelmästä oli pakko ottaa kuva ihan sen monimutkaisuuden vuoksi. Jotain tällaista ajoin takaa, kun mietin että Helsingissä liikennemerkitkin ovat monimutkaisempia kuin täällä "maalla". Onneksi näin monimutkaisia ei tullut vastaan enempää. Tuota merkkihirvitystä nimittäin saa hetken tavata, ennen kuin voi varmistua, saako pysäköidä vai ei!

Analysoin yhdistelmän merkitykseksi seuraavaa:
Oletteko samaa mieltä?

Kuinka sitten kävikään?

Vaikka Helsinkiin saapuessani vähän jänskättikin, sujui ajaminen siellä ihan riittävän mallikkaasti. Paljon oli huomioitavaa, mutta kyllä siitä selvisi kun rauhallisesti ajeli. Totuttelun jälkeen keskustassa ajaminen oli ihan kiehtovaa ja olisin mieluusti pyörinyt siellä enemmänkin. Maanantaiaamun kiire juna-asemalle hieman stressasi; sama sekoilu ilman kiirettä olisi ollut vain yksi seikkailu enemmän.

Taskupysäköinnitkin luonnistuivat muutaman kerran jälkeen tosi kivasti. Sen taidon tosin jo hukkasin, sillä joku viikko sitten taskuparkki tien vasempaan reunaan ei meinannut luonnistua alkuunkaan... Saattoi tietty johtua myös vasemmasta reunasta, sillä Hesassa pysäköin joka kerta oikeaan reunaan.

Suurin ongelma oli navigaattorini, joka ehdotti hämmästyttävän monta kertaa kääntymään suuntaan, jonne kääntyminen kielletty oli osoitettu liikennemerkillä. Kun kaupunkia ei tunne pätkänkään vertaa, toivoisi, että navi tietäisi myös tällaiset asiat. Aluksi luulin, että kyseessä oli vain navigaattorin karttaversiosta puuttuva tieto, mutta koska tilanne toistui sen verran monta kertaa, täytyi liikennemerkkien tietämättömyys olla navin ominaisuus. Se siis tietää vain katujen ajosuunnat ja kaistat, mutta ei sitä, että jonnekin kääntyminen on kielletty. Olisikohan navi ohjannut myös ylempänä kuvaamalleni toiseen suuntaan moottoriajoneuvoilta kielletylle kadulle...

Tunnisteet: , , , , , ,