Taas Tampereella

Ajelin huhtikuun alussa jo toista kertaa tänä keväänä Tampereelle, koska olin lupautunut anime- ja mangaoheistuotteiden myyjäksi Tampere Kuplii -tapahtumaan. Ajokeli oli helmikuista reissua huomattavasti parempi, joten matka sujui oikein mukavasti.

Jossain vaiheessa matkaa bongasin tien varresta ohituskieltomerkin, jonka alla oli kolme riviä tekstiä sisältävä lisäkilpi. Bongasin merkin myös viime kerralla Tampereelle ajaessani, mutta silloin en saanut lisäkilven tekstistä selvää. Tällä kertaa tiesin terästäytyä heti merkin havaitessani ja ehdin juuri ja lukea, että ohituskielto ei koske merkin jälkeen alkaneella kiihdytyskaistalla ajavien autojen ohittamista.

En osaa ottaa kantaa siihen, onko lisäkilpi pakollinen esittämässäni paikassa. Yritin asiaa hieman selvitellä, mutta varmaa tietoa ei oikein löytynyt. Tai no, varmaa tietoa oli toki siitä, että ohituskieltomerkin vaikutusalueella saa ohittaa ainoastaan kaksipyöräisen tai ryhmittymisalueelle ryhmittyneen auton. Mutta koskeeko tämä sitten myös samaan suuntaan menevien kaistojen keskinäistä ohittamista, kun kukin pysyy omalla kaistallaan?

Joka tapauksessa kun paikalla kerran lisäkilpi on, niin sen laatijan olisi kannattanut ottaa huomioon kohdalla vallitseva nopeusrajoitus, sillä nykyisellään kilven tekstistä ei ehdi ohi ajaessa saada selvää ellei ole todella tarkkanäköinen.

Pysäköinnin ihmeellisyyksiä

Koska Tampere Kuplii -tapahtuma pidettiin ihan keskustassa Finlaysonin alueella ja yöpymispaikkammekin oli vastapäätä Tamperetaloa, jouduin väkisin ajamaan keskustassa. Vielä viime reissua käsittelevässä merkinnässä taisin manata, että en tykkää yhtään Tampereen keskustassa ajamisesta. Tällä reissulla tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ajaminen tuntemattomalla seudulla oli kivaa ja ennen kaikkea mielenkiintoista, sillä kaupungin liikennejärjestelyt ovat erilaisia ja isompia kuin Jyväskylässä. Vähän haastetta siis. Oli myös hauska huomata, että pikku hiljaa aloin tunnistaa tiettyjä paikkoja keskustassa, vaikka ilman navigaattoria olisinkin ollut ihan hukassa.

Illalla lähtiessämme P-Plevnasta eksyin lahjakkaasti ko. parkkihallin sisällä. Kiersin yhden ylimääräisen lenkin hallin sisällä ennen kuin huomasin kääntyä yhdessä kohdassa jyrkästi vasemmalle päästäkseni hallin alempaan kerrokseen. Päästyämme lopulta parkkitalosta ulos Finlaysoninkadulle navigaattorini ohjasi meidät Itäisellekadulle ja siitä Satakunnankadulle. Itäisenkadun läpi ei kuitenkaan voinut ajaa, joten jouduin peruuttamaan takaisin. Mitä lie navigaattori ajatellut, sillä katu näytti kovasti siltä, ettei sen läpi ole voinut ajaa vuosikausiin.

Päivällisen nautimme viime reissun tapaan Pizzeria Napolissa, jonka listalla on hulppeat sata erilaista pizzaa. Viimeksi pysäköinti pizzerian lähistölle oli aikamoista säätöä, mutta tällä kertaa kadun varressa oli tyhjempää ja sain auton helposti parkkiin.

Sen sijaan Tamperetaloa vastapäätä olleen yöpaikkamme lähistöltä pysäköintipaikkaa saikin etsiä hieman pidempään. Lähikortteleita kiertämällä paikka löytyi, joskin jouduimme hetken miettimään, koskiko kuvassa näkyvä pysäköintikielto meitä vai ei. Jälkeenpäin katsottuna merkkiyhdistelmä on ihan looginen, mutta autosta käsin se näytti aikamoiselta hässäkältä.

Itse käsitin merkin seuraavasti:
- Pysäköinti on kielletty arkena klo 8-18, mutta pysäköintikiekkoa käyttämällä saa pysäköidä tunnin ajan.
- Muina aikoina pysäköinti on sallittu.
- Pysäköintitunnuksella "B" varustetut autot saavat pysäköidä rajoituksetta.
- Parillisen viikon torstaisin klo 8-12 kadun on oltava tyhjä kaikista pysäköidyistä autoista.

Minusta olisi paljon loogisempaa sallia pysäköinti P-merkillä kuin kieltää se ja ladella alle poikkeuksia. Ymmärtääkseni tämä yhdistelmä olisi voitu toteuttaa myös P-merkillä sekä samoilla lisäkilvillä kuin nyt; ne olisivat vain P:n tapaan sinitaustaiset. Viesti olisi joka tapauksessa sama "kyllä, tähän saa pysäköidä tietyin rajoituksin", mutta nopeammin ymmärrettävissä.

Lieneekö kilvissä sitten jokin vivahde-ero jota en käsitä? Mietin myös, että miten merkittäisiin, jos haluttaisiin sallia pysäköinti tasan arkena klo 8-18, mutta kieltää se kokonaan muina aikoina? Onnistuisiko ilman tekstillistä lisäkilpeä?

Paluumatka

Paluumatkalle sain kyytiini vasta viikkoa aiemmin kortin saaneen kaverini, jonka kanssa liikenne- ja autokouluasioista jutellessa matka sujui erittäin rattoisasti.

Koska olimme menossa porukalla syömään Jyväskylässä, meinasimme ajaa Jyväskylää vähän tuntevan kaverin kanssa matkan peräkkäin. Muutaman kymmenen kilometrin ja useiden ohittajien jälkeen kuitenkin kyllästyin köröttelemään pakettiauton perässä 90 km/h nopeudella ja ohituskaistan tullen kiiruhdin ohi. Jyväskylässä olimme ehkä noin 5-10 minuuttia kaveria ennen, joten hirveän isoa hyötyä kovemmasta nopeudestamme ei ollut.

Jämsän kieppeillä saavutimme suola-auton, jonka perässä saimmekin ajaa jonkin aikaa. Suola-auton varoitusvilkkujen toiminta vähän hämäsi, sillä yhdessä vaiheessa se laittoi varoitusvilkkujen lisäksi päälle vasemman kääntymisvilkun, minkä voisi tulkita vaikka kehotukseksi ohittaa. Sitä se ei kuitenkaan voinut olla, sillä kyseisellä alueella oli sekä ohituskielto että vastaantulijoita. Missään vaiheessa suola-auto ei lopettanut vasemmalle vilkuttamista, joten tarkoitusperä jäi kyllä hämärän peittoon. Ehkä se olikin vain yksi varoitusvilkku muiden joukossa...

Lopulta sopivan suoran tullen pääsin ohittamaan suola-auton, jonka perässä suola vain pöllysi. Ohituksen jälkeen piti pestä etuikkuna, joka sai ohituksen aikana aika hyvän suolakuorrutukseen. Pyyhkijät rahisivat siihen tyyliin, että voin vain kuvitella, mikä määrä suolaa päätyi ohittaessa Polon kylkiin. Ajaessani suola-auton perässä pidin jonkin verran etäisyyttä, jottei ihan pahimmassa suolapilvessä tarvinnut ajaa.

Jo reissua ennen Polo oli sellaisessa likakuorrutuksessa, että oksat pois. Ennen matkaa ei kuitenkaan kannattanut pestä Poloa, joten lupasin viedä sen pesuun heti alkuviikosta vaikka sataisi vettä. Veden sijaan alkuviikosta satoi kuitenkin räntää, joten enpäs pessytkään. Loppuviikosta keli onneksi parani ja sain autosta lopulta puhtaan.

Polon perästä huomaa, että kaverini eivät selvästikään osanneet peräluukkua sotkematta sormiaan. Se onkin taitolaji. Toisaalta kuvan ottamisen jälkeen perään oli ilmestynyt tyylikäs piirros, joten se siitä sormien sotkemisesta.

Tunnisteet: , , , , ,