Keilojenväistötehtävä.Nelivetoa testaamassaVäistötehtävän sivussa pääsimme kukin vuorollamme testaamaan nelivetoista Audia toisen opettajan antaessa vinkkejä pelkääjän paikalta. Radan alkupäässä olevaan mäkeen neliveto kiipesi aivan käsittämättömän näppärästi ja tuntui siltä, kuin mitään mäkeä ei olisi ollutkaan. Poloisellakin mäen toki pääsi ylös, mutta hieman vaivalloista se oli nelivetoon verrattuna.
Väistötehtävästä Quattro selviytyi hieman paremmin kuin Polo, mutta kiihdytettyäni nopeuden vahingossa lähelle 90 km/h ei silläkään omale kaistalle paluu enää onnistunut. En kyllä yrittänytkään, sillä keilaa päin se olisi mennyt enkä halunnut kolhia autoa, vaikka keilat eivät kuulemma mitään jälkiö teekään.
Parasta nelivedolla oli kuitenkin ajaa kitkaympyrässä eli kiertää jäisellä pinnalla ympyräksi aseteltuja keiloja. Ajonvakautusjärjestelmän eli ESP:n ollessa kytkettynä pois päältä auto ei pysynyt lapasessa juuri sen enempää kuin Polokaan, mutta kun se kytkettiin päälle, auton käsiteltävyys muuttui täysin toiseksi. Muutos oli aivan käsittämätön ja auton sai pysymän hallinnassa kovempaakin vauhtia ympyrää kiertäessä!
Ympyrässä opettaja kehotti aina painamaan kaasua niin että sadaan takapää irtoamaan pinnasta, jotta auto alkoi luisua. Sitten vain lisää kaasua ja rattia luisun suuntaan että saadaan se taas hallintaan. Välillä auto oli yli kymmenen metrin päässä ympyrästä, mutta sitten vain aloitettiin uudelleen alusta. En ihan hiffannut tämän testailun tarkoitusta, mutta älyttömän hauskaa se oli. Auto luisui ympyrässä samanaikaisesti sekä sivuttain että takaperin, lumi pöllysi ikkunoihin ja opettaja hoki että paina kaasua vaan! Se oli niin siistiä!
Nelivedolla ajaminen jäi muuten sen verran vähäiseksi, että autosta ei hirveemmin ole sanottavaa. Paitsi että kytkin oli niin jäykkä, että jos joutuisin pitämään sitä pitkään pohjassa esimerkiksi liikennevaloissa, niin jalka voisi alkaa kramppaamaan... Myös vaihteiden kanssa oli hieman tekemistä, sillä kiihdyttäessäni autoa radalle, kolmoselle vaihtaminen tuntui aina hieman vaikealta ja välillä en edes ollut varma, olinko tökännyt silmään kolmosen vai vitosen.
PujotteluaKaikkien testattua nelivetoa pidimme tauon, joka omaan makuuni venähti vähän liiankin pitkäksi, sillä olisin viihtynyt radalla senkin ajan. Mutta oli ihan mielenkiintoisi akeskusteluja kaikesta autoiluun liittyvästä, että ei siinä aika pitkäksi käynyt.
Tauon jälkeen opettaja rakensivat keiloista pujotteluradan, jota sai ajaa omaan tahtiin haluamallaan vauhdilla. Väistötehtävässä toinen opettajista vielä huitoi radalla lipun kanssa, mutta totesi sitten että eipä häntä siinä tarvita, kun kukin vain ajaa radalle vasta kun edellinen auto on poistunut. Niin opettajat pääsivät itsekin testailemaan autoja ja rataa.
Pujottelutehtävä oli tylsempi kuin väistö, koska nopeus ei ollut niin suuri. Olisihan siinä tietysti voinut yrittää ajaa kovempaakin kuin ajamani noin 40 km/h, mutta sitten jos olisi lennätellyt keiloja niin olisi saanut käydä keräilemässä niitä takaisin. Juu, olisi kyllä voinut olla opettaja radan reunassa keräilemässä niitä... Kertaalleen kumosin reitin viimeisenä olleen "nuken", joka piti sitten käydä nostamassa takaisin pystyyn. Vähän eri mittaisia kun oli keilojen välit niin osaan kohdista olisi voinut ajaa kovempaakin ja tuossa taas oli vähän liikaa nopeutta.
Istuimme myös koulu-Audissa opettajan kyydissä pujottelussa ja oli pikkasen eri fiilis opettajan vauhdissa kuin omassa. Olisin mieluusti ottanut opettajan kyytiini tuohon tehtävään, mutta ei sattunut sopivaa hetkeä ja sitten siirryttiinkin jo seuraavan tehtävän pariin.
Pujottelutehtävä.Viimeinen radalla suoritetuista tehtävistä oli ajotaitokilpailu, jossa piti pujotella keilat ja ajaa sen jälkeen takaisin lähdön vieressä olleeseen maaliin, johon piti osata pysähtyä keilojen väliin. Jos keilan kaatoi, aikaan lisättiin 5 sekuntia sakkoa ja jos ei osunut maaliin, sakkoa tuli 10 sekuntia.
Ensimmäinen tytöistä ajoi radan puhtaasti, mutta toinen kaatoi keilan ja sai lisäksi auton pysähtymään vasta pikkuisen maalialueen ulkopuolelle. Itse onnistuin sammuttamaan kilpa-autona toimineen neliveto-Audin heti lähtöön ja menetin monta arvokasta sekuntia. Kyllä muuten kyrsi! Saatuani auton käyntiin otin pujottelun aika rauhallisesti ja maalia lähestyessä jarrutin vielä liian aikaisin, joten aikani oli porukan huonoin.
Tein sentään elämäni ensimmäisen käsijarrukäännöksen kilpailussa, kun piti kääntää auto pujottelun jälkeen paluumatkalle. Olin kinunnut opettajan näyttämään sen juuri pari minuuttia ennen kisailua ja koska kisassa ei ollut enää mitään menetettävää, kokeilin sitä, vaikka alunperin se ei todellakaan ollut suunnitelmissani. Kääntyihän se auto kyllä aika näppärästi.
YhteenvetoRatapäivä oli kiva kokemus ja lähden mukaan varmasti myös ensi vuonna. Olisin mielelläni ajanut radalla vielä pidempäänkin ja ottanut esimerkiksi kitkaympyrään opettajan kyytiin neuvomaan, miten siinä ajetaan etuvetoisella autolla. Jäipähän ainakin ensi vuotta varten vielä jotain tehtävää. Jonkin verran harjoitukset alkoivat myös toistaa itseään, sillä väistelyä harrastettiin kakkosvaiheessakin, jonka olen käynyt kaiken lisäksi kahdesti. Maantienopeuksilla ajaminen toi rata-ajoon kuitenkin aivan uuden fiiliksen, kun autolla sai ajaa oikeasti hyvää vauhtia.
Perjantain keliolosuhteet olivat talviseen liukasteluun optimaaliset: muutama aste pakkasta, rata jäässä ja päälle oli satanut (ja satoi koko ajan) muutama sentti lunta. On myös täysin eri asia liukastella kesärenkailla ja unohtaa opit heti radalta lähdettyään verrattuna siihen, että nyt samanlaiset keliolosuhteet jatkuivat radan ulkopuolellakin.
Radalla ajaminen oli hyvin vapaata. Väistötehtävässä meillä oli autoissa ensin radiopuhelimet, mutta osan niistä toiminta oli hieman epävarmaa, radalla seissyt opettaja vaihtoi lippuun, jolla näytti milloin saa lähteä liikkeelle. Radiopuhelimella opettaja antoi myös pari kertaa palautetta ajamisesta ja väistön onnistumisesta. Sitä olisin toivonut enemmänkin. Pujottelusta palautetta ei tullut lainkaan, vaan se oli vain sellaista testailua. Kitkaympyrässä ajaminen laina-autolla oli kivaa, kun opettaja istui vieressä antamassa neuvoja ja olisin tosiaan mielelläni ottanut opettajan muihinkin tehtäviin kyytiini. Pari väistöä ja pujottelua opettajan neuvoessa vieressä olisi varmaankin tuonut uutta ulottuvuutta harjoitukseen.
Olen siinä uskossa, että Autokoulu Moottori järjestää koulutuksen myös ensi vuonna. Liukkaan kelin harjoittelu kortillisille kuuluu käsittääkseni koulun ohjelmaan joka talvi, mutta osallistujista on välillä pulaa. Toinen tytöistä lupasi jo lähteä mukaan myös ensi vuonna, joten nyt meitä olisi sitten jo kaksi "ilmoittautunutta". Ihmettelin jo viime vuonna, miten koulu voi järjestää jotain täysin ilmaiseksi. Opettajani vastasi siihen, että koska nykyaikana kaikki maksaa, niin he haluavat tarjota jotain myös välillä ilmaiseksi. Todella hieno mahdollisuus, johon harmillisen harva tarttuu. Koulusta valmistuu koko ajan uusia oppilaita ja kakkosvaiheen kävijöitä riittää, joten luulisi että hieman useampi tarttuisi tilaisuuteen. Mutta ei niin ei. Itse olisin menossa vaikka se muutaman kympin kustantaisikin, sillä auton testaaminen ja harjoittelu suljetulla alueella on aina enemmän kuin jees!
Ai niin. Yksi hauska juttu päivässä vielä oli: eräs radalla olleista tytöistä paljastui blogini lukijaksi. Tulimme hänen kanssaan niin hyvin juttuun, että olemme mesettäneet viikonlopun aikana hyvän tovin kaikenlaisesta autoiluun ja autokouluun liittyvästä ja jatkamme varmasti jatkossakin.
Nelostiellä ja radalla ajo näkyy Polon kyljistä. Viikko sitten pesty auto ei ollut päivän päätteeksi enää kovin puhdas.
Korvessa sijaitsevan radan päärakennus muistutti yllättäen eräkämppää.
Laina-Audi, toinen opettajista, väistettävä "nukke" ja Poloinen.
Tykkään uuden Audi A3:n ajovalojen yrmystä ilmeestä ja Autokoulu Moottorin autojen teippauksista.
Lähtökiihdytys radalle mäen harjalta.
Keilojenväistötehtävä.
Lumi vain pöllysi, kun Audista otettiin kaikki irti.
Pujottelutehtävä.
Nelostiellä ja radalla ajo näkyy Polon kyljistä. Viikko sitten pesty auto ei ollut päivän päätteeksi enää kovin puhdas.