Olen jo viikon halunnut avautua viime viikon torstaina suorittamastani autokoulun kakkosvaiheesta, mutta vasta nyt ehdin lopulta istua koneelle kirjoittamaan. Kaikille kavereilleni olen kyllä ehtinyt selittää tohkeissani jo vaikka mitä ja varmaan useampaan kertaankin, mutta tänne kirjoittaminen on oma projektinsa.
Olin odottanut kakkosta jo pitkään innolla, koska olen kovasti halunnut päästä testaamaan Poloa liukkaalla. Arvioivan ajon käymisen jälkeen en kakkosvaiheelta oikeastaan muuta odottanutkaan liukastelua. Viiden tunnin settiin kuului rataharjoittelun lisäksi pari teoriatuntia ja turvatila, vaikka mähän olisin luonnollisesti ollut valmis ajelemaan radalla vaikka kaikki viisi tuntia.
Näytöt
Radalla oli meidän lisäksemme toinenkin kaupungin autokoulu. Tilanne käytettiin hyödyksi ja aluksi koulujen opettajat demonstroivat yhdessä koko porukalle jarrutusmatkojen vaihteluja. Eka oli liukkaan kelin jarrutusmatkanäyttö muistaakseni 40 km/h:sta ja sitten 50 km/h:sta. Kyllähän se jonkin verran piteni. Sitten meidän opettajamme meni seisomaan selin keskelle rataa siihen kohtaan mihin auto pysähtyi 40 km/h:sta ja tuumasi että katsotaanpas ehtiikö tuo pysähtymään 30 km/h:sta ennen minua. Tuntuu uskomattomalta, että nopeuden alentaminen neljänneksellä lyhentäisi jarrutusmatkan puoleen, mutta niin se auto vain pysähtyi ihan älyttömän kauas opettajasta.
Toisessa näytössä mentiin seisomaan yhden kouluauton rinnalle ja sitten toinen auto alkoi hiljalleen peruuttaa lähemmäs sitä. Samalla opettaja pyysi sanomaan, mikä on lähin etäisyys seuraavaan autoon, mitä ihmisten on tullut ajettua 50 km/h nopeudesta. Ihan törkeän lähelle etummainen auto sitten peruuttikin; en itse ikinä ole ajanut niin lähellä enkä ajaisi. Sitten opettajat hyppäsivät molemmat autoihin ja kiersivät lenkin niin, että ajoivat vierekkäisillä kaistoilla meitä oppilaita kohti äskeisellä etäisyydellä toisistaan 50 km/h nopeudella. Eka auto löi jarrut pohjaan ja parhaansa mukaan toinen auto sitten reagoi siihen ja jarrutti myös täysillä. Lopputulos olisi ollut aika surullinen, mikäli autot olisivat ajaneet peräkkäin samalla kaistalla: jälkimmäinen auto pysähtyi kokonaan vasta kun oli ohittanut ensimmäisen auton.
Olen ennenkin pyrkinyt huolehtimaan turvaväleistä, mutta voin sanoa että tämä esitys sai pohtimaan niitä ihan uudella tasolla! Eli näyttö vaikutti minuun tosi paljon ja olenkin viikon aikana ehtinyt kertoa siitä vaikka kenelle.
Kuvassa rata ja taustalla opettajat säätämässä jotain. Istuttiin radan reunalla autoissa ja odoteltiin että saataisiin radiot.
Liukastelemaan!
Näyttöjen jälkeen päästiin vihdoin tositoimiin eli ajamaan. Ekana oli vuorossa kaarreajo, missä Poloinen yritti parhaansa mukaan lähteä käpälästä jo vähän yli 40 km/h nopeudessa. Maksimissaan 40 km/h mä olisin siihen tullutkin ja kun opettaja käski ajamaan kaarteeseen 50 km/h niin tiesin jo ennakkoon että eihän siitä mitään tule. Nätisti mentiin kylki edellä kaarteen reunaa kohden eikä mitään pystynyt tekemään. Tarten uudet renkaat! Tarvitsen muutenkin, mutta niin huonosti auto pysyi kaarteessa tiessä kiinni että vahvisti vain käsitystäni. (Kulutuspinnat ovat 3 ja 4 mm eli vielä juuri suositusten sisällä.)
Kaarreajon jälkeen pidettiin evästauko ja sitten suoralle jarrutusmatkoja testaamaan ja esteitä väistelemään. Jarrutusmatkatestit olivat aika hurjia, kun 52 km/h Polo pysähtyi 55 metrin ja 60 km/h vasta 87 metrin kohdalle. Hurjinta oli kumminkin se, että kun toinen rengas oli pitävällä, auto pysähtyi älyttömän nopeasti: 50 km/h 27 metrin ja 60 km/h:kin jo 35 metrin kohdalle. Todellisia liikennetilanteita ajatellen Polo käyttäytyi mallikkaasti, mutta radan turvallisissa olosuhteissa olisi ollut myös siistiä saada aikaiseksi sama temppu kuin ykkösvaiheessa, kun pyöräytin ABSittoman kouluauton 180 astetta ympäri. Liikenteessä ABS-jarrut ovat rakkautta.
Pysähtymistestien jälkeen väisteltiin radasta törröttäviä muovimerkkejä. ABSien kanssa väistely onnistuin sangen mukavasti, kunnes vauhtia oli jälleen liikaa ja paluu "omalle kaistalle" eli tiettyjen merkkien väliin ei enää onnistunutkaan. Väistö meni kyllä ok, mutta ei vain pystynyt palaamaan ja niin sitä vain ajettiin merkkien ylitse...
Rata-ajon lopuksi oli vielä vuorossa tiukka kisailu siitä, kuka pysähtyy lähinnäksi radalla seisovaa vaahtomuoviukkoa. Lähestymisnopeuden sai itse päättää, mutta kun kerran oli painanut jarrun pohjaan, se piti myös pitää pohjassa. Muistiin kirjoittamieni jarrutusmatkojen perusteella laskeskelin nopeuden, jolla pysähtyisin lähelle nukkea, kun hyppäisin jarrulle siinä kohtaa missä aina ennekin piti aloittaa jarrutus. Valitettavasti en pystynyt voittamaan heti ensimmäisenä ajanutta poikaa, jolla jäi etäisyyttä nukkeen 9 metriä. Itse pysähdyin 10 metrin päähän. Olin kyllä laskenut jarrutusmatkan aivan oikein, mutta en huomannut riittävän ajoissa sitä, että merkit joiden välistä ajoimme olivat viitisen metriä kauempana nukesta kuin merkit, joiden kohdalla aiemmin piti aina hypätä jarrulle. Tappio tuli niin pienellä erolla, että jäi kyllä vähän kyrsimään. Palkintona ollut leffalippu olisi kyllä kelvannut minullekin. =)
Lähestyn tässä liukasta. Lähempää ei ole kuvaa, koska piti sattumoisin keskittyä ajamiseen...
Turvatila
Radalla pääsimme tutustumaan myös liikenneturvallisuustilaan, jossa on esitellään auton passiiviseen turvallisuuteen vakuttavia tekijötä, kuten renkaita, turvavöitä ja turvatyynyjä.
Turvavyötesti oli hauska. Sellaiseen hassuun kelkkaan istuttiin ja sitten se päästettiin liukumaan alas luiskaa ja pysähtyi "kuin seinään". Nykäisy vyötä vasten oli yllättävän kova 5 km/h nopeudesta ja pysähdys 7 km/h nopeudesta tuntui vielä paljon voimakkaammalta kuin ensimmäinen testi.
Oli myös siistiä päästä testaamaan lehdissäkin uutisoitua turvatilan autoa, jossa pääsee kokeilemaan miltä tuntuu olla turvavöiden varassa auton ollessa ylösalaisin. Hyvin rauhalliseen tahtiin auto kääntyi ylösalaisin ja tuntuihan se aika hurjalta olla vöiden varassa. Harmi ettei autoa voinut kääntää ympäri nopeampaa tahtia, joku poika sitä vähän toivoi.
Paikalla oli myös pari lunastuskuntoon päätynyttä autoa, joista toisessa oli onnettomat renkaat ja toinen oli joutunut hirvikolariin. Hirvikolarissa olleen auton katto oli mennyt aika hurjalle rullalle, mutta auton keula ei ollut kärsinyt juurikaan. Kertonee hirven koosta jotain. Opettaja kyselikin, että missä muussa tilanteessa ihmiset ottavat elämässään yhtä isoja riskejä kuin ajaessaan hirvivaroitusalueella satasta. Eipä tullut mieleen ja sitten ajelin kotiin hirvivaara-alueella suunnilleen kuten ennenkin...
Lopputulema
Liukkaalla oli kivaa ja mä tarviin Poloon ne uudet renkaat. Ja haluaisin päästä ehdottomasti testaamaan uusia renkaita liukkaalle! Joku ryhmämme kuudesta tyypistä oli voinut ajaa mutkaan 60-70 km/h (en muista tarkemmin) kun Polo lähti käpälästä jo reilusti alle viidenkympin. Olisi siistiä nähdä miten paljon uudet renkaat merkitsisivät.
Oli muuten kiva huomata, miten erään pojan kanta 2-vaiheeseen muuttui päivän kuluessa. Evästauolla kaveri kaveri avautui suureen ääneen 250 euron sämpylästä ja kurssin turhuudesta, mutta turvatilassa oli ekana testaamassa turvavöitä ja palautekeskustelussa kertoi kuinka oli positiivisesti yllättynyt päivän sisällöstä.
Hirveen vaikea oli ottaa kontaktia muuhun ryhmäämme. Yritin viritellä evästauolla keskustelua nopeuksista ja muusta, mutta sämpyläavautumista lukuunottamatta kaikki suunnilleen vain söivät ja tuijottivat pöytää. Tylsää... No yhden mersutytön (-81-mersu, mun ikäinen auto!) kanssa sentään sain vähän viriteltyä keskustelua.
Radalla omaa vuoroa odottaessa oli vaikea päättää, sammuttaisiko auton odotusajaksi vai ei. Polon manuaalissa lukee, että minuuttia pidemmäksi ajaksi auto kannattaa aina sammuttaa. Välillä rako omaan lähtöön oli kuitenkin vain 1½ minuutin luokkaa, jotensilloin sammuttelu tuntui tyhmältä. Pääosin kuitenkin sammutin auton, vaikka en vielä ollutkaan "odota tässä" -kohdassa ja muut sitten jäivät perääni vielä kauemmas. Ajattelin jos niitä häiritsee... Kaikki eivät autoaan sammuttaneet, vaan hivuttautuivat heti eteenpäin odotuspistettä kohti, kun edeltävä oli saanut lähtöluvan. Kun sitten itse lähti liikkeelle, niin välillä oli vastassa hirveän pakokaasuinen ilma.
Kakkosvaiheen hyödyllisyydestä... Varsinaisesti radalla vietetty kolmetuntinen ei parantanut taitoa toimia liukkaissa olosuhteissa, koska ei niin lyhyeässä ajassa jaa selkärankaan toimintamalleja. Sen sijaan se jätti mieleen ajatukset ajovälien ja sopivien nopeuksien huomioimisesta.
Taloudellisen ajon opetus oli hyödyllinen, vaikka olin kuvitellut olevani siinä hyväkin. Kaikkia oppeja en vain pysty ottamaan mukaan ajotyyliini, koska olen hieman liian malttamaton hidastamaan ajoissa ja tunnen, että häiritsen aikaisilla hidastumaan päästämisillä muuta liikennettä. Olen hieman katkera siitä, että kaikki muut olivat ajaneet taloudellisen ajon pätkän paremmin kuin minä. Osa oli ajanut eri opettajien kanssa eri reitin ja osa aamuvarhaisella, mutta en silti oikein sulata sitä että olin huonoin. Valittelin kurssin jälkeen opettajalle huonoa menestystäni, niin hyvä kun opettaja sanoi minulle arvanneensa reaktioni... No, hän kyllä tietää miten tunteella otan autoilun.
Vaikka taloudellinen ajo meni miten meni, sain kiitosta arvioivan ajon liikennetilanteiden hallinnasta ja olin polleana kun olin ainut joka sai "hyvä"-merkintöjä eikä yhtään rikettä. Vau. En anna tämän kuitenkaan nousta päähäni, sillä olen mielestäni edelleen melko keskinkertainen kuski. Kävin viime viikonloppuna Kuopiossa ja pari kertaa tuli töppailtyä, mutta siitä reissusta keron eri postauksessa.Tunnisteet: Autokoulu, Rata-ajo
Kuvassa rata ja taustalla opettajat säätämässä jotain. Istuttiin radan reunalla autoissa ja odoteltiin että saataisiin radiot.
Lähestyn tässä liukasta. Lähempää ei ole kuvaa, koska piti sattumoisin keskittyä ajamiseen...