Onnellisten ajokoulun opit käytännön kokeessa

Onnellisten ihmisten ajokoulun teoriatunteja seuraavana päivänä suuntasin jälleen Ylivieskaan; tällä kertaa sisarusviikonloppua viettämään. Palautin lainassa olleen Mazda3:n, joten nyt ajokkina oli taas vanha kunnon Polo. Se oli juuri hyvä, sillä halusin nähdä, minkälaisen keskikulutuksen saan sillä aikaiseksi Mazda3:een verrattuna.

Koko päivän hehkutin ajokoulun juttuja työkavereille ja sitten illalla vuorossa oli oppien vienti käytäntöön.

Miltä tuntui? Ensinnäkin oli ihanaa ajaa, kun ei ollut kiire. Helsinkiin ehdin lähteä suunniteltua myöhemmin, mikä kumuloitui penkin ja ratin välisenä kiireenä ja stressinä. Nyt ajelin tyytyväisenä kun ei ollut aikataulupaineita; perillä oltaisiin sitten kun oltaisiin.

Toisekseen oli hienoa tajuta, että hitto mähän voin päästää ärsyttävät niskaan hönkivät rekat ohitseni! Kolmen viikon takaisella reissulla pyörittelin lähinnä silmiäni, kun Itellan rekka ohitti minut ohituskaistalla, vaikka hyvähän se vain oli. Nyt kuitenkin olin jo lähtökohtaisesti sitä mieltä, että menkää ihmeessä ohi, ja pudotin 80 km/h ohituskaistalla vielä hieman nopeuttakin. 

Käännyttyäni tielle 658 saavutin pian ilmeisen painavassa lastissa olevan rekan, sillä se ajoi lähempänä 70 kuin 80 km/h. Koska minulla ei ollut kiire, en jaksanut lähteä ohittamaan rekkaa vaan jättäydyin ajamaan muutaman sadan metrin päähän sen taakse. Jonkin ajan kuluttua minut saavutti toinen rekka, jolla oli selkeästi kiireempi aikataulu. Jonkin aikaa se roikkui perässäni mutta sopivan suoran tultua paineli ohitseni. Ja taas olin tyytyväinen. 

Sen jälkeen rekat ajoivat peräkanaa pitkään, kunnes jossain vaiheessa ensimmäinen löysi isomman vaihteen, sillä pystyi taas ajamaan 80 km/h. Lopulta molemmat katosivat enkä nähnyt niitä enää myöhemmin.

Näiden juttujen valossa sanoisin, että minulla on tapahtunut asennemuutosta! Nyt kun tämä vielä olisi pysyvää eikä unohtuisi parin reissun jälkeen.

Entä se keskikulutus sitten? Päästessämme perille Ylivieskaan Polon ajotietokone näytti keskikulutukseksi 4,8 l/100 km, mikä on 0,6 l/100 km vähemmän kuin Mazda3:n 5,4 l/100 km samalla matkalla. Jes! Polo rulettaa!

Kotimatkan tavoitteeksi asetin 4,7 l/100 km, koska kotimatkalla Mazdallakin kotimatkaan meni desi vähemmän (5,3 l/100 km). Mutta mutta. Vaikka kuinka yritin ajaa kevyellä kaasujalalla ja vähän alle rajoitusnopeuksien, niin en silti päässyt millään alle viiden litran. Kotipihassa Polon ajotietokone näytti suorastaan 5,2 l/100 km. Masentavaa!

Luulen, että menomatkan tosi pieni kulutus johtui osittain rekan perässä ajamisesta. 70 km/h on varsin taloudellinen nopeus. Paluumatkalla edellä ei ollut hidastelijoita, mutta keskinopeus oli silti vain kilsan enemmän kuin mennessä, joten syy ei ole täysin siinä. Mennessä tiet olivat pääosin kuivat/jäässä, joten auto varmaan rullasi kevyemmin ja bensaa säästyi verrattuna paluumatkaan, jolloin rapa vain lensi. Joka tapauksessa tämä liian kova taloudellisuuden tavoittelu teki minut paluumatkalla vähemmän onnelliseksi, vaikka kuvittelin tavoitteeni olleen täysin realistinen.

Tätä juttua kirjoittaessa kävin muuten miettimään, miten niskaan hönkivien rekkojen kanssa pitäisi toimia kesällä. Nyt kun on talvinopeusrajoitukset voimassa, ajetaan paljon 80 km/h, jolloin kiireisten pientä ylinopeutta ajavien rekkojen nopeus ylittää oman nopeuteni ja ne voivat ohittaa minut ja kadota kaukaisuuteen. Kesällä nopeusrajoitus on usein 100 km/h, jolloin saavutan 80 km/h kulkevan raskaamman liikenteen. Silloin tietysti mielelläni ohitan hitaammat, koska nopeuseromme on näin huomattava. Ongelma tuleekin siinä, kun nopeusrajoitus tippuu 80 km/h:iin ja ohittamani rekat vähitellen saavuttavat minut ja juuttuvat perääni.

Mitä teen? Ajan karkuun? Päästän ne ohi? Vai olisinko onnellisempi kun tyytyisin ajamaan koko ajan tasaista 80 km/h, jolloin ei tarvitsisi ohittaa ketään? Bensaa siinä kyllä säästyisi… Muut voisivat silloin ohittaa minut. Vaihtoehtoisesti muut voisivat kirjoittaa yleisönosastoon, että “Taas oli epävarma kuski tukkimassa liikennettä ajamalla alinopeutta, pysyisi mieluummin kotona kun ei kerran uskalla ajaa!” Ja minä kun vain yrittäisin olla onnellinen ja joustava!