Pyöräytysauto pysyi tänä vuonna paikallaan.
Kuljettajan oikean asennon lisäksi sivuttiin myös etu- ja takamatkustajien turvallisuutta, mihin koulutuksissa on harvemmin puututtu. Takamatkustajien jalkatilassa ei suositeltu pidettäväksi mitään, koska uusissa autoissa penkeissä saattaa olla sellainen ominaisuus, että se joustaa kolarissa taaksepäin, kun kuljettaja on ensin törmäyksen voimasta heittäytynyt eteenpäin ja sitten takaisin penkkiä vasten.
Teoriaa ja käytäntöä ulkoilmassa
Puoli tuntia kului turvatilassa nopeasti, minkä jälkeen siirryimme radalle. Perinteisten jarrutusmatkanäyttöjen sijasta opettaja ajoi auton kaarteen reunaan ikään kuin jumiin lumihankeen ja sitten käytiin miettimään yhdessä, miten siitä lähdettäisiin pois turvallisimmin. Suomalainen lähtisi varmaan ensimmäisenä vaan peruuttamaan, mutta kannattaisi ehkä kuitenkin ensin katsoa ettei tule ketään. Lisäksi kannattaisi viedä varoituskolmio tien viereen niin, että kaarteeseen tulevat autoilijat näkevät sen ja tietävät varoa meidän autoamme.
Audi A3:n varoituskolmio löytyi takaluukussa olevan luukun alta.
Seuraavaksi siirryttiin harjoittelemaan esteen väistämistä. Puolet porukasta ahtautui autokoulun autoon ja puolet jäivät odottamaan vuoroaan. Ensin opettaja näytti, miten väistetään este ja sitten kukin sai vuorollaan tehdä saman harjoituksen ja sitten kyydissä olleella porukalla mietittiin, miten väistö sujui ja mitä olisi voinut parantaa esim. jarrutuksessa, ratin kääntämisessä ja ajoasennossa.
Esteen väistö ja paluu omalle kaistalle.
Kun kaikki olivat kokeilleet väistön autokoulun autolla, hypättiin omiin autoihin ja ryhdyttiin toistamaan harjoitusta niillä vähän eri kohdista ja eri nopeuksilla jarruttaen. Tässä ei ollut minulle mitään uutta, mutta täytyy sanoa, että oli kyllä liukas rata! 50 km/h nopeudestakaan ei saanut palautettua autoa enää omalle kaistalle.
Liukkaan kelin rata oli tänä vuonna todellinen luistinrata.
Välillä pidettiin evästauko ja sitten siirryttiin ajamaan kaarretta. Myös se tehtiin niin, että istuttiin ensin opettajan kyytiin ja nähtiin kaarteen suoritus autosta käsin. Sitten omilla autoilla ajamaan. Opettaja yritti selittää, miten ohjausta ja kaasua voi vuorotella kun ollaan pidon rajamailla, mutta automaatilla se ei ilmeisesti ollut niin selkeää. Sain kuitenkin ajatuksen kiinni paluureitin pujottelussa, joka meni aika vauhdikkaasti kaasua ja ohjausta vuorottelemalla. Viimeisessä kaarreajossa ajatuksena oli, että "olette nyt käyneet ennakoivan ajon koulutuksen ja osaatte tulla mutkaan jo rauhassa" ja sitten ajettiin mutka nätisti. :)
Kaarreajo.
Loppuun vielä perinteinen ajotaitokisa, jonka aiheena oli tänä vuonna "vedetään hatusta". Eli se menikin arpajaisiksi ja oli muuten eka kerta kun voitin siitä kisasta jotain! Valitsin palkinnoista kivannäköisen Audi-lippiksen, koska voin antaa sen Audin omistavalle isälleni käyttöön.
Ennen poislähtöä otin vielä autokoulun kotisivuja varten valokuvia, joista muutama onnistuikin ihan kivasti.
Pujottelua.
Jarrutus lumella.
Kaverini kuvasi minut kyykkimässä penkassa kameran kanssa.
Yhteenveto
Tykkäsin tämän vuoden ratapäivässä hirveän paljon siitä, miten yhdessä pohdittiin oikeita toimintamalleja niin sisällä turvatilassa kuin radallakin. Itselleni se oli tietysti vaihteluakin, koska moneen ratapäivään osallistuneena olen ehtinyt nähdä perinteiset (mutta hyvät) näytöt aika moneen kertaan. Ei siis haitannut yhtään että ne jäivät pois. Uskon, että tapahtumassa ekaa kertaa mukana olleet ihmiset saivat myös kivasti ajatuksia tästä aktiivisemmasta osallistumisesta.
Toinen asia mistä tykkäsin myös kovasti oli se, että istuttiin opettajan kyydissä harjoitukset ensin läpi. Tämä oli minusta kiva tapa opettaa sen sijaan, että olisi vain katsottu sivusta ja opettaja olisi yhteisesti kertonut miten toimia. Ihan eri fiilis istua autossa ja nähdä opettajan suoritus ja perään tehdä itse ja kuulla sitten kommentteja asiasta.
Tämänvuotinen opettaja antoi omista ajosuorituksista huomattavasti enemmän palautetta kuin aiempi, mikä oli tosi kiva. Tästä kuitenkin seurasi se, että radalla oman vuoron odotusajat venyivät turhauttavan pitkiksi. Katsoin jossain välissä, että ehdin surffata netissä 8 minuuttia ennen kuin oli taas oma vuoro. Siinä ajassa ehti ajatukset lähteä harhailemaan ties minne ja ennen liikkeelle lähtöä oli erikseen palautettava ajatukset suoritukseen.
Lukijatapaaminen
Saapuessani radalle bongasin pihasta tyylikkään "hot orange" -värisen Polon, jonka viereen oli tietenkin pakko pysäköidä oma Polo ja ottaa niistä perhepotretti. Pian selvisi, että oranssin Polon omistajat olivat blogini lukijoita ja he olivat ilmoittautuneet ratapäiväänkin juttujeni perusteella. Vähänkö kiva sattuma! Ennen rataa ehdittiinkin tarinoida vähän Poloista, tosin minunhan ei tarvinnut paljon mitään kertoa koska kaikki oltiin jo luettu täältä... :D Terveisiä vaan, oli hauska tavata!
Polojen kohtaaminen.