Rullahiihto liikenteessä

Olen kohdannut rullasuksilla hiihtäjän tänä kesänä kahdesti liikenteessä. Kummallakin kerralla tilanteessa oli vaaran tuntua, joten ajattelin pohdiskella asiaa ääneen hieman täällä blogin puolella.

Ensimmäinen rullahiihtäjän kohtaaminen tapahtui heinäkuussa, kun moottoripyöräilin Puuppolantietä kaupunkiin 60 km/h alueella. Tiellä ei ole pientareita ja sen reunassa menee kevyenliikenteenväylä. Ehkä kevyenliikenteenväylän halkeamista johtuen rullahiihtäjä oli päättänyt luistella tietä pitkin. Siinä hän luisteli tyytyväisenä vastaan tien oikeaa puolta (hänestä katsottuna vasenta) vieden koko kaistan eikä tehnyt elettäkään väistääkseen. Mitä hittoa!? Onneksi tiellä ei ollut muuta liikennettä, joten pystyin väistämään hänet vastaantulijoiden kaistaa käyttäen. Jos kohtaaminen olisi tapahtunut vain hetkeä myöhemmin, autoja olisi tullut vastaan hänen kohdallaan enkä olisi tiennyt minne väistää, jos hän ei anna tietä.

Toinen rullahiihtäjän kohtaaminen oli viime viikolla, kun ajoin moottoripyörällä mutkaista pientareetonta maantietä Isolahdesta kaupunkiin päin 70 km/h alueella. Tällä kertaa saavutin tien oikeassa reunassa kanssani samaan suuntaan luistelevan rullahiihtäjän. Samaan aikaan vastaan oli tulossa auto, mutta ajattelin että pääsisin silti hiihtäjän ohi, koska hän varmaan vetäytyisi tien reunaan nähdessään auton ja kuullessaan moottoripyöräni. Hiihtäjällä ei kuitenkaan ollut silmiä eikä korvia selässään eikä hän tehnyt elettäkään väistääkseen, joten jouduin jarruttamaan moottoripyörän vauhtia reilusti. Tämä oli kyllä totaalinen virhearvio minulta! Olisi pitänyt hidastaa jo paljon kauempaa, kun näin vastaantulevan auton. Heinäkuun tapaus oli selkeästi jo unohtunut.

Kaksi kohtaamista, kaksi konfliktia, kaksi syyllistä. Molemmista tilanteista selvittiin turvallisesti, mutta viimeviikkoisen jälkeen jäin miettimään, miten rullahiihtäjät olisi turvallisinta ohittaa ja kummassa reunassa rullahiihtäjien pitäisi kulkea. Haastavaksi rullahiihtäjien ohittamisen tekee se, että luistelutyylillä etenevä hiihtäjä vie ainakin kapeammilla teillä lähes koko kaistanleveyden.

Liikenteessä rullasuksilla hiihtäjät (kuten myös rullaluistelijat, rullalautailijat, potkukelkkailijat, pyörätuolit ja polkupyörän taluttajat) lasketaan jalankulkijoiksi, joiden ensisijainen paikka ajoradalla on sen vasemmassa reunassa. Oikeaa reunaa saa käyttää, jos se on kulkureitin tai muiden syiden vuoksi turvallisempaa.

Koitin miettiä, kumpi reuna on turvallisempi rullahiihtäjälle ja kallistuin aavistuksen vasemmalle. Vasen reuna siksi, että rullahiihtäjä näkee vastaan tulevan auton ja pystyy tällöin väistämään reunaan. (Heinäkuun tapaus oli tällainen, tosin hiihtäjä ei väistänyt.) Jos vasemmassa reunassa hiihtävän takaa tulee ajoneuvoja, ne pääsevät ajamaan ohi rauhassa omaa kaistaansa pitkin. Oikeassa reunassa luisteleva rullahiihtäjä ei sen sijaan näe takaansa tulevia ajoneuvoja eikä osaa välttämättä varoa niitä. (Viime viikon tapaus oli tällainen.) Silloin takaa tulevan auton on väistettävä hiihtäjää ja tarvittaessa myös jarrutettava.

Jos molemmilla kaistoilla tulee samaan aikaan auto rullahiihtäjän (tai polkupyörän tai jalankulkijan) kohdalla, niin tilanne on todella inhottava etenkin, jos tiessä ei ole pientareita. Pidän tuplakohtaamistilanteessakin turvallisempana sitä vaihtoehtoa, että hiihtäjä näkee vastaantulijan ja tietää mennä kasempaan eikä niin, että takaa tulija humauttaa yllättäen hiihtäjän ohi hihaa hipoen. Jos vain mahdollista, tuplakohtaamisen välttämiseksi hiihtäjän takaa omaa kaistaansa ajavan auton kannattaa mielestäni hidastaa, jotta hiihtäjän kanssa samalla kaistalla vastaantuleva pystyy vähän väistämään hiihtäjää. Kapeilla teillä kohtaamiset ovat ikäviä, mutta koitetaan selvitä niistä yhteispelillä!