Ja korvat lepää!

Ajonautinto moottoripyöräillessä on parantunut tänä kesänä potenssiin kymmenen, kun sain tehtyä kaksi parannusta ajomelun vähentämiseksi.

Ensimmäinen parannus oli hankkia omien korvieni mukaan valetut motoristin kuulosuojaimet. Olen tähän saakka käyttänyt yksinkertaisia keltaisia E.A.R.:eita tms. Korvakäytäväni ovat kuitenkin sen verran ahtaat, että välillä tulpat eivät ole millään menneet kunnolla paikalleen.

Kevään moottoripyöränäyttelyssä omaa pikku ständiään oli pitämässä jyväskyläläinen kuulonhuoltoon erikoistunut Kuuloxi-niminen yritys. Muutaman kympin hintaisia motoristien yleistulppia edustaja ei suositellut ja siihen tulokseen tulin itsekin, sillä tulppamalliset kuulokkeetkaan eivät pysy korvissani niin tuskin sitten nekään. Jo messuilla olisi voinut tilata omien korvien mukaan valetut korvatulpat, mutta jäin vielä harkitsemaan, sillä 187 e hintaisina ne eivät ole mitenkään halvat.

Vaihdettuani heinäkuussa taas uusiin keltaisiin tulppiin menetin lopullisesti hermoni, sillä ne asettuivat korviini huonommin kuin mitkään aiemmin käyttämäni halpistulpat. Muutaman tuskaisen käyttökerran jälkeen päätin, että nyt saa riittää tämä pelleily ja otin yhteyttä Kuuloxiin.

Jo seuraavana päivänä kävin liikkeessä otattamassa korvistani valokset Motorrad Special-suojaimia varten. Liikkeen nettisivuilla lukee, että ennen valosten ottamista korvat tulisi puhdistuttaa terveysasemalla, mutta tiedustellessani asiaa minulle kerrottiin että riittää että korvat ovat puhtaat. Pesin ne siis huolella kotona ja se riitti. Valokset tehtiin pursottamalla korviin samanoloista ainetta jolla minulta on otettu lapsena hammasvaloksia. Aineen annettiin jähmettyä korvassa muutama minuutti ja sitten valmis malli vedettiin pois korvasta.

Mallit korvistani. Aineen kovettuessa kuului hassu kupliva ääni.

Kahden viikon kuluttua valmiit korvatulpat olivat haettavissa Kuuloxilta. Toimitukseen meni hetki aikaa, koska valokset lähetetään Saksaan ja lopulliset tulpat tulevat sieltä sitten paluupostina Suomeen.

Aluksi tulpat tuntuivat vähän hankalilta laittaa korvaan, mutta nopeasti opin oikean tekniikan. Tilatessa sovimme ettei niihin tule yhdysnarua, mutta silti tulppiin oli jätetty sille lenkit. Ne tuntuivat hieman ikäviltä kypärää päähän laittaessa ja minun pitikin leikata ne irti tulpista, mutta en koskaan muistanut. Nyt olen jo niin tottunut niihin, että taidan antaa olla, koska lenkeistä vetämällä tulpat saa näppärästi irti korvista.

Valmiit korvatulpat.

Täytyy kyllä sanoa, että korvien mukaan valetut korvatulpat on ihan unelmat eikä kaduta yhtään niiden hankinta! Ne blokkaavat ajomelun aivan eri tasolla kuin perus-EARit. Noiden läpi kuulee liikenteen ja oman pyörän äänet ja voi jopa kuulla mitä kaverilla on sanottavaa, mutta samalla kypärämelu muuttui paljon inhimillisemmäksi. Ennen korvat saattoivat vähän soida ajon jälkeen tulpista huolimatta, mutta ei enää.

Tulpat eivät juurikaan ulkone korvista.

Tosi kiva yllätys korvatulppien hankinnassa oli se, että kun Kuuloxille paljastui että meinaan kirjoittaa niiden teettämisestä blogiini, he antoivat minulle niistä mukavan alennuksen. Maksoinkin siis alunperin 187 e hintaisista kuulosuojaimista vain 160 e. Kiitos ja kumarrus. :)

Kuulosuojaimet eivät ole kuitenkaan ainut ajomelua vähentänyt parannus tänä kesänä. Keväällä paljastui, että kypäräni visiirin ulina johtuu Eerikin pleksistä. En tiennyt miten pleksin asentoa voisi muuttaa, mutta onneksi kaverini otti sen asiakseen. Itse asiassa perussäätäminen meni ihan vaan taivuttamalla pleksiä koska tukivarret antoivat sen verran periksi, mutta sitähän minä en tajunnut… Ihan täydelliseen asentoon sitä ei saanut pelkällä taivuttamisella, joten tarvittiin myös vähän kuusiokoloavainta ja kumivasaraa.

Pleksi kiinnittyy ohjaustankoon tuollaisilla metallitangoilla.

Kyllähän se muutaman säätökerran ja ajolenkin motarille ja takaisin vaati, mutta lopulta pleksi saatiin sopivaan asentoon. Nyt kun istun pyörän selässä normaalissa ajoasennossa, pleksin aiheuttama viima menee juuri kypäräni alle eikä ulinaa enää kuulu. Hieman alaspäin kumartumalla ulina kuuluu ja vielä alempana ei, joten tosi pienestä sekin on kiinni.

Nyt kun korvat on tulpattu ja viima siirretty alemmas, on ajomukavuus parantunut älyttömästi. Ennen en viitsinyt melun takia juuri ajella satasta, mutta nyt sitäkin voi ihan hyvin ajaa. Ja hiljaisemmissa nopeuksissa on mukavan hiljaista. Korvat kiittävät!

Tunnisteet: , ,