Tunnustus

Sain Kirsiltä tunnustuksen. Kiitos!

Tämän tunnustuksen saajan pitää:
  1. Kiittää tunnustuksen antajaa
  2. Antaa tunnustus 8:lle blogille eteenpäin
  3. Ilmoittaa näille 8:lle asiasta
  4. Kertoa 8 satunnaista asiaa itsestään.
Meinasin tehdä vain kohdat 1 ja 4, koska mulla ei ole juuri blogituttuja joten en tiedä kenelle tätä heittelisin. Mutta laitetaanpa eteenpäin Akille, jolla on muuten aika paljon kiinnostavaa liikenneasiaa kotisivuillaan!

Ja sitten niihin satunnaisiin faktoihin. Painotin ne blogin teeman mukaisesti autoihin. =)
  1. Olen parantumaton perfektionisti, mikä tuntuu olevan yleisesti perheemme vitsaus. Siskoni ja veljeni ovat ihan samanlaisia omissa hommissaan kuten myös äitini, isoisäni ja ukkini.

  2. Perfektionismista johtuen olen ihan sikahidas kirjoittamaan. Voin juuttua moneksi minuutiksi miettimään, miten sanoisin yksittäisen asian parhaimmalla tavalla. Yhden blogimerkinnän kirjoittamiseen menee yleensä vähintään kaksi tuntia, mutta 6-8 tuntiakaan ei ole harvinaista, jos asiaa on paljon.

  3. Minua harmittaa kun en ole ehtinyt kirjoittaa blogiin tänä syksynä lähellekään niin monesta asiasta kuin olisin halunnut, vaikka blogi on vienyt aikaani enemmän kuin koskaan.

  4. Mahtuisin nukkumaan Polon kaadetuilla takapenkeillä. Testasin eilen kun kannoimme talvirenkaat Polon kyytiin vaihtoa varten.

  5. Olen printannut töihin seinälle kuvan vihreästä Sciroccosta muistuttamaan miksi tehdä töitä. Lisäksi seinällä valtava Polo-juliste, jonka automyyjä lähetti minulle kuukausi auton ostamisen jälkeen. Olin ihan onnessani kun sain sen!

    Näiden kuvien keskellä kelpaa koodata.

  6. Pyrin pysäköimään auton aina "mummoparkkiin" eli niin että pääsen lähtemään ruudusta nokka edellä. En ymmärrä ihmisiä, jotka jäävät ensimmäiseen ruutuun kun sen läpi voisi ajaa ja seuraava liikkeellelähtö olisi superhelppoa kun ei tarvitse peruutella.

  7. Taajaman ulkopuolella pyrin ajamaan aina tasan nopeusrajoituksen määräämää maksiminopeutta. Sitten kun tulee pimeä, en yhtäkkiä välitä maksiminopeuden tavoittelusta enää tippaakaan vaan ajelen sellaista nopeutta mikä hyvältä tuntuu.

  8. Inhoan sitä, kun joudun ajamaan pimeällä pelkillä lähivaloilla. Niinpä pidänkin edellä ajavaan aina normaalia turvaväliä pidempää etäisyyttä, jotta pystyn pitämään omat kaukovalot päällä. Ennen oli vaikea tietää, milloin häikäisee edellä ajavaa, koska mistään ei löytynyt asiaan ohjetta. Sitten pikkuveljelleni opetettiin autokoulussa, että riittävä väli olisi 150 m eli kolme heijastintolppaa. Helppo sääntö, jonka omaksuin käyttöön itsekin heti kun kuulin siitä.

Tunnisteet: ,