Terveisiä Pololta

Tervehdys!

Olen vuosimallin 2004 Volkswagen Polo. Tuttujen kesken tottelen myös nimiä Poloinen ja Ploo. Luettuani Keskisuomalaisen autoliitteestä kolumnistin Golfin tarinan tulin siihen tulokseen, että haluan kertoa teille omani.

Toisin kuin Golf-raukasta, omistajani on aina pitänyt minusta erittäin hyvää huolta. Tietenkin jokaisessa suhteessa on ongelmansa, mutta ei mitään mistä ei olisi selvitty. Itse asiassa omistajia on kaksi, mutta jostain syystä se toinen haluaa aina vain istua kyydissä.

Tultuani nykyiseen perheeseeni omistajani oli vasta oppinut ajamaan autoa. Tämä seikka sai minut vähän jännittämään, että selvitäänköhän tästä hengissä. Ihan hyvin, mitä nyt yhdellä ensimmäisistä kerroista, kun omistajani peruutti minua kotiparkkiruudusta pois, vasen sivupeilini osui ruudun takakulmassa olevaan betonipylvääseen. Omistajani ajatteli että se oli vain peili, kyllä tästä muu auto mahtuu vielä peruuttamaan. Itse tajusin vaaran, mutta en ehtinyt varoittaa ... *raaps!* Kaunis hopeinen puskurini sai kylkeensä ikävät naarmut. Keskisuomalaisen kolumnisti olisi ehkä paikannut haavan kynsilakalla, mutta minun omistajani toimitti minut maalaamoon, mistä palatessani puskurini oli kuin uusi. Tästä tiesin, että tulisin olemaan perheen rakastettu jäsen.

Liki neljä vuotta kestäneellä yhteisellä taipaleellamme taakse on jäänyt yli 30000 kilometriä. Pari ensimmäistä vuotta päätehtäväni oli kuljettaa omistajaani töihin. Sitten hänen työpaikkansa muutti ja jäin tarpeettomaksi. Pelkäsin, että omistajani hylkäisi minut, mutta onneksi hän oli niin kiintynyt minuun, ettei voinut kuvitellakaan luopuvansa minusta. "Elämässä pitää olla jotain luksusta", hän sanoi jatkaen: "Minulle se luksus on pitää autoa, vaikken sitä ehkä tarvitsisikaan. Sillä on vain niin kiva ajella!" Huokaisin helpotuksesta.

Työmatkojen loputtua olen kuljettanut omistajaani kauppaan, kavereiden luo ja tapahtumiin eri puolelle Suomea. Reissuilla matkustajia on ollut monesti auton täydeltä ja usein olen saanut kuulla kyyditettäviltäni, kuinka olen yllättävän tilava. Takakonttini ei ole suuren suuri, mutta matkustajille tarjoan kuitenkin kokooni nähden kohtuullisen hyvät oltavat.

Kuten jo aiemmin sanoin, minusta on pidetty aina tosi hyvää huolta. Olen käynyt vuosittain huollossa ja saanut säännöllisesti vahaa pintaani. Pientä koristustakin muuten vaatimattomaan ulkonäkööni olen saanut liekkimatoilla ja kromikapseleilla. Ja sainhan minä ajotietokoneenkin. Vastineeksi huolenpidosta olen itsekin yrittänyt käyttäytyä parhaani mukaan. En esimerkiksi ole jättänyt koskaan tielle. Toissa talvena palelluin kyllä niin pahasti, että jäin suoraan pysäköintiruutuun. Ja viime syksynä puuduin Ikean pihaan. Omistajani ei sitä tietenkään osannut arvostaa, mutta olihan se nyt paljon kiltimpää hajota ihmisten ilmoille kuin keskelle korpea. Niin, sitähän minäkin.

Nyt on valitettavasti koittamassa hetki, jonka olen tiennyt olevan tulossa ennemmin tai myöhemmin. Toivonut aina, että myöhemmin. Vaikka kuinka olen palvellut omistajaani parhaani mukaan, en kuulemma ole enää riittävä. Tähän riittämättömyyteen liittyvät myös jokakesäiset vähemmän mairittelevat lempinimeni "grilli" ja "sauna". Kyllä minä ymmärrän omistajani tuskan, mutta en voi sille mitään, että ilmastointilaitteen sijaan synnyin karvalakki päässä. Siitä hyvästä joudun nyt väistymään uuden tulokkaan tieltä.

Eron tuskaa helpottaa tieto siitä, että korvaajani on ihan lähisukulaiseni. Olen siis onnistunut vakuuttamaan omistajani sukuni hyvyydestä. Tänä vuonna syntynyt pikkuveljeni Polo junior odottaa kuulemma jo malttamattomana, että pääsee kyydittämään omistajiani minne ikinä tarvitseekaan.

Juniorille ja omistajilleni toivotan pitkää ja onnellista yhteistä taivalta. Itse toivon päätyväni uuteen rakastavaan kotiin, jossa minusta pidetään huolta, eikä pidetä pelkkänä kulutustavarana. Kolumnistin Golfin kohtaloa en soisi kenellekään autolle. Mekin olemme persoonia. Nyt kuitenkin kuljetan nykyistä omistajaani uskollisesti vielä muutaman päivän ajan, kunnes juniori on valmis lentämään pesästään.

-POLO-



Kävimme tänään ottamassa sarjan yhteiskuvia omistajieni kanssa muistoksi heille yhteisestä ajastamme.

Tunnisteet: ,