Autonhuoltokurssi

Auto on minulle kulkuväline, jonka kuuluu aina toimia. En voisi kuvitella autokseni mitään tonni-pommia, josta saisi aina pelätä, että milloin se jättää tielle. Polo onkin toiminut täydellisesti lukuun ottamatta viimetalvista akun kuolemaa, jolloin auto ei inahtanutkaan. Siinä vaiheessa oli aika avuton olo. Tiedän kyllä miten autolla ajetaan, mutta auton huollosta en kyllä tiedä yhtään mitään.

Kohta tiedän. Ilmoittauduin nimittäin Jyväskylän kansalaisopiston järjestämälle autonhuollon perusteet -kurssille. Kurssin kuvaus oli seuraavanlainen:

"Opitaan havaitsemaan ja tunnistamaan auton tekniikassa ilmeneviä vikoja ja huoltamaan autoa niin, että vioilta vältyttäisiin mahdollisimman pitkään. Keskitytään perusasioihin, soveltuu aloittelijoille."

Koska nykyautoja ei käytännössä kuitenkaan voi itse liiemmin huoltaa, soittelin kansalaisopistoon ja kyselin, mitä kurssi oikeasti sisältää. Teknisen työn vastaavalta opettajalta ei hirveästi lisätietoja irronnut paitsi että aiempina vuosina kurssi on kulkenut nimellä "naisten autonhuoltokurssi". Ihan perus-perus-asioita käydään läpi. Varmaan ainakin renkaiden vaihto... 11 kurssikertaan mahtuu kuitenkin todennäköisesti muutakin.

Luultavasti missaan juuri tuon renkaidenvaihtokerran, koska renkaat vaihdetaan yleensä loka-marraskuussa ja lokakuun lopulla olevat kolme kertaa menevät päällekkäin yhden toisen kurssin kanssa. Ehdin kuitenkin vielä kahdeksalle kurssikerralle, joten ilmoittauduin kurssille.

Totta puhuen en aio kurssin jälkeen huoltaa Poloa itse yhtään sen enempää kuin nykyisinkään. Mitä siitä voisi muka huoltaa? Renkaatkin aion edelleen vaihdattaa muualla. Noloa sinänsä, sillä ajokortiton siskonikin opetteli viime vuonna vaihtamaan renkaat poikaystävänsä autoon... Mutta se on niin vaivatonta teettää Autopesulassa, josta voi kärrätä puhtaat renkaat suoraan varastoon.

Onko sitten tyhmä idea mennä koko kurssille, jos ei aio laittaa asian eteen jatkossa yhtään tikkua ristiin? Ei minusta. Haluan ymmärtää enemmän auton sielunelämää vaikka en siihen itse koskisikaan.

Tunnisteet: ,