Volkswagen Polo vm. 2008 vs. 2004

Oman Poloni jouduttua kolarin takia pariksi viikoksi korjaamolle, sain tilapäisautoksi Avis-vuokraamolta vuoden 2008 Polon. Lupasin jo silloin kirjoittaa autosta arvostelun, mutta kaiken muun tekemisen ja muiden juttuaiheiden takia asia pääsi viivästymään. Mutta en toki unohtanut asiaa!

Ulkonäkö

Vuoden 2004 ja 2008 Polot kuuluvat molemmat Polon vuonna 2001 esiteltyyn neljänteen sukupolveen, joka tunnetaan myös koodinimellä 9N. Ulkonäöltään vuosimallit kuitenkin hieman eroavat toisistaan, sillä vuonna 2005 neljäs sukupolvi koki niin kutsutun faceliftin, jonka seurauksena mm. pyöreät ajovaloumpiot korvattiin virtaviivaisemmilla ja takavalot saivat uuden ilmeen.

Uudistettu keulan ilme on Polojen suurin ulkonäöllinen ero.

Uudistettu Polo (mallikoodi 9N3) on miellyttänyt minun silmääni aina enemmän, kuin ensimmäinen versio, jollainen oma Poloiseni on. Yhdistetyt ajovaloumpiot ovat mielestäni tuoreemman näköiset ja paljon kauniimmat kuin erikseen olevat pyöreät umpiot. Sen sijaan takavalot eivät mielestäni ole niin kivat kuin omassani, mutta ne ovat paljon pienempi juttu kuin koko keulan ilme, missä uudistettu Polo kyllä hakkaa omani.

Vasemmalla Polon perä vm. 2008, oikealla perä vm. 2004.

Auton sisäpuolella tapahtuneet ulkonäölliset muutokset olivat hyvin vähäiset. Kierroslukumittarin tuhansien välit oli merkitty uudessa Polossa pienellä viivalla joka sadan väliin, kun taas omassani väliviiva on vain puolikkaiden ja neljännesten kohdalla. Tykkään enemmän harvempaan merkitystä, koska tapanani on seurailla kierroslukumittarista, milloin passaa käyttää vitosvaihdetta. Tasasadoista tuntemaani kohtaa ei erottanut. Myös nopeusmittariin oli tullut tiheämpi viivasto, mutta sillä ei juuri ollut käytännön merkitystä harvempaan verrattuna.

Ylhäällä mittaristo vm. 2008, alhaalla mittaristo vm. 2004.

Olen aina ihmetellyt, miksi autoissa on usein varsin kirjavat oletusverhoiluvaihtoehdot. Vuokra-Polo ei tehnyt poikkeusta kapeilla sateenkaaren värisillä raidoilla väritetyillä istuimillaan. Sanalla sanottuna kuosi oli aika kauhea. Omassa Polossanikin penkkien kangas on kirjavaa, mutta kuitenkin huomattavasti hillitympää. Vai mitä sanotte?

Vasemmalla istuimen kuosi vm. 2008, oikealla kuosi vm. 2004.

Ajo-ominaisuudet

Ulkonäköä tärkeämpi asia olisi kai vertailla Polojen ajo-ominaisuuksia. Heti ensimmäistä kertaa vuokra-Poloon istuessani tunsin oloni hyvin kotoisaksi, sillä olihan kyseessä moottorin tilavuutta myöten lähes sama auto kuin itselläni. Liikkeelle lähtö vakuutti autojen samankaltaisuudesta, sillä ajotuntuma oli säilynyt lähestulkoon ennallaan. Polkimet tuntuivat hieman kevyemmiltä ja samalla tietylä tavalla jämäkämmiltä, mutta niin kai voi olettaakin, kun toisella autolla on ajettu 4000 km ja toisella 90000 km.

Kolmosta lukuunottamatta vaihteet olivat kuin omassa Polossani. Kakkosella pystyi lähtemään liikkeelle jopa paikaltaan ilman sen suurempia kytkimen luistatuksia. Myös vitonen oli yhtä kevyt kuin omassani eli sitä voi käyttää jo 55 km/h vauhdissa.

Omalla Poloisellani voin ajaa esimerkiksi liikenneympyröistä tai risteyksistä kolmosella, vaikka nopeus tippuisi lähelle 20 km/h. Uudessa Polossa kolmonen oli sen verran raskaampi, että risteyksissä kolmonen oli yleensä liian iso vaihde aiheuttaen sen, että auto yritti "ryömiä" vähän liian vauhdikkaasti, jolloin joutui jarruttamaan ja vaihtamaan suosiolla pienemmälle vaihteelle.

Pieniä parannuksia ja muita huomioita

Kahden viikon "testijakson" aikana uudesta Polosta tuli bongattua muutama parantunut ja muutama huonontunut asia omaani verrattuna.

Takaikkunanpesin toimi paljon fiksummin kuin ennen. Jos Poloisen takaikkunan pesee, ikkunaan ruiskaistaan pesuainetta, minkä jälkeen pyyhkijän moottori heilauttaa pyyhkimen sulkaa kerran. Tämä on yleensä liian vähän, mistä johtuen joudun heilauttamaan sulkaa viiksestä toistamiseen. Uudessa Polossa takaikkunanpesin toimii täsmälleen samalla tavalla kuin etuikkunoiden pesinkin: pesuainetta ikkunaan ja sen jälkeen sulat pyyhkivät ikkunan kolmesti. Erittäin hyvä uudistus!

Vuokra-Poloa tankatessani huomasin yllätyksekseni, että bensatankin korkissa ei enää ollut lukkoa. En tiedä miten pieni todennäköisyys on sille, että joku käy pöllimässä autosta bensat, mutta ihmettelen silti, miksi täysin toimiva lukkoratkaisu oli poistettu. Lukko ei ollut siirtynyt bensatankin luukkuunkaan, vaan se aukesi samalla tavalla painamalla kuin ennenkin.

Uudessa Polossa ennen auton kyljissä olleet sivuvilkut oli siirretty sivupeilien alakulmiin. Joku vastaantulija voisi ehkä sanoa mielipiteensä muutoksesta, sillä minulle sillä ei ollut mitään merkitystä. No, näyttivät ainakin ihan kivoilta.

Siirryttyäni jälleen ajamaan omalla Polollani, huomasin, kuinka paljon paremmat talvirenkaat uudessa Polossa oli. Eräässä väistämisvellisuudella osoitetussa risteyksessä meinasin jäädä kerran takanatulijan jalkoihin, kun tungin hieman liian pieneen rakoon enkä saanutkaan kiihdytettyä samalla tavalla kuin olin tottunut, kun renkaat tahtoivat vain sutia. Täytynee harkita ensi talvena uusien talvirenkaiden ostamista, sillä oletettavasti Poloisen talvirenkaat ovat sen alkuperäiset eli jo 4-5 talvea ajetut.

Automaattia testaamassa

Eräs kaverini osti viime kesänä automaattivaihteisen Volkswagen Golfin, mistä saakka on ollut puhetta, että voisin joku kerta koeajaa sen. Asia sitten jäi, mutta tällä viikolla sovittiin lopulta ilta, jolloin pääsin testaamaan kyseistä autoa.

Vaihdoimme kuljettajaa hiljaiselta parkkipaikalta, missä kaverini neuvoi nopeasti vaihteiden toiminnan, koska en ollut koskaan ennen ajanut sellaisella. Automaattisuus se koeajon syykin oli. Yllätyin siitä, kuinka automaattivaihteisessa autossa oli vaihdekepistä vaihdettavissa niin monta vaihdetta. Muistaakseni vaihteet olivat seisonta, pakki, vapaa, eteenpäin ja eteenpäin joku super, jota voi käyttää joko kiihdyttäessä tai kovempaa ajaessa, mutta en enää muista kumpi, koska ei tullut kokeiltua. Lisäksi tyrkkäämällä vaihdekepin sivulle sai käyttöön käsisäätöiset vaihteet, jolloin vaihdetta pystyi vaihtamaan työntämällä keppiä kevyesti eteen- tai taaksepäin.

Jälkeenpäin ajateltuna vaihteiden määrä oli täysin looginen, eikä niitä tarvinnut edes huomioida ajaessa - riitti että painoin kaasua ja tarvittaessa jarrua. Ensimmäisissä risteyksissä tuntui hämmentävältä, että pysähtyessäkin riitti jarrun painaminen ja auto pysyi silti käynnissä. Nopeasti autoon kuitenkin tottui ja täytyy myöntää, että leppoisaahan sillä oli ajella. Vaihteiden vaihtumisen huomasi lähinnä kierroslukumittarista, mikäli sitä sattui katsomaan. Kiihdyttäessä kovempiin nopeuksiin vaihteen vaihtumisen huomasi ajoittain myös takapuolituntumana.

Tykkään panostaa taloudelliseen ajoin ja pyrin siihen myös tuntemattomilla autoilla ajaessa. Taajamassa ja moottoritiellä ajetun noin 30 km lenkin jälkeen Golfin kulutusmittari näytti 6,7 litraa satasella. Tästä informaatiosta nyt ei vain taida olla sen enempiä hyötyä, sillä en tiedä ko. auton normaalia kulutusta. Vertailukohteena Polon yhdistetty kulutus on aika lailla samaa luokkaa.

Automaatilla taloudellinen ajo oli vaihteiston toiminnasta johtuen hieman vaikeampaa kuin manuaalilla. Annan auton usein vieriä kaasu ylhäällä (eli moottorijarrutttaen) alamäissä tai risteyksiä lähestyessä, koska silloin kulutus on tasan nolla. Automaatilla moottorijarruettaessa vaihteisto kuitenkin heitti itsensä turhan usein vapaalle, jolloin ei mennäkään enää nollakulutuksella. Vapaalla ollessaan moottori vaatii bensaa, mutta auton vieriessä liike pitää sen käynnissä.

Risteyksissä seistessä automaatti oli jännä, koska ei tosiaan tarvinnut pitää kuin jarru pohjassa. Yksissä valoissa seistessä kaveri testasin miten kulutus muuttui, kun vaihtoi vaihteen käsin vapaalle. Ei paljon, sillä vaihteella jarru pohjassa seistessä kulutus oli 0,8 l, kun taas vapaalla 0,7 l. Tavallaan ristiriitaista, että antaessa auton vieriä vaihteisto vaihtaa itsensä automaattisesti vapaalle, mutta paikallaan seistessä taas ei. Tosin miten autoa voisi lähteä ryömittämään, jos vaihde ei olisi päällä paikallaan pidettäessä...?

Täytyy muuten sanoa, että kaverini sai Golfinsa niin käsittämättömän edulliseen hintaan, että melkeinpä harmittaa! Automaattivaihteistolla, puoliautomaattisella ilmastoinnilla ja ajotietokoneella varustettu vuoden 2004 Volkswagen Golf 1,6 FSI maksoi autoliikkeessä viime kesänä reilusti alle 15000 euroa. Jos kaverini ei olisi ostanut autoa, olisi kyllä täytynyt vakavasti harkita itse sen ostamista. Selasin äsken Autotalli.comia eikä siellä vieläkään ole kuin pari Golfia suunnilleen samassa hintaluokassa.

Jyväskylä-Tampere-Jyväskylä

Viime lauantaina pääsin taas pitkästä aikaa ajamaan pidempää matkaa, kun suuntasin aamuyhdeksäksi Tracon IV-tapahtumaan Tampereen teknilliselle korkeakoululle. Navigaattori ja Eniron karttapalvelu arvioivat matkan kestoksi vähän päälle kaksi tuntia, mutta koska aamuksi oli luvattu lumisadetta, varasin matkaan aikaa 2½ tuntia ja lähdin liikenteeseen jo klo 6.30.

Aikainen lähtö.

Matkaseuraksi sain pari kaveria, joista toinen kylläkin nukkui ainakin puolet matkasta. Ihmettelin vain että miten takanani istuvan kaverin kuorsaus kuuluu oikealta, niin tämä olikin kellahtanut kyljelleen takapenkille, vaikka oli kiinni turvavyössä. Turvallista...

Onneksi keli ei ollut niin huono kuin lupailtiin ja matka sujui varsin mukavasti. Alkumatkasta satoi lunta, mutta muuten oli melko poutaista ja tie pääosin aurattu. Ennen Jämsää saavutin etelään ajaneen aura-auton perään muodostuneen muutaman auton jonon, mutta en saanut sitä enää kiinni poikettuani huoltoaseman pihassa säätämässä ratin asentoa.

Palokassa moottoritien erkanemiskaistalla ajolinja on muuttunut talvella aurauksen myötä niin paljon, että se menee suunnilleen täristävän tiemerkinnän päältä. Näköjään samaa tapahtuu myös maanteillä, sillä muutaman kerran menomatkalla tuli ajettua täristävän reuna- tai keskiviivan päälle, vaikka ainakin kuvittelin ajavani samaa linjaa kuin muutkin autoilijat. Vaikka ajolinja lauantaina muutamassa kohdassa menikin hieman eri kohdassa kuin normaalisti, ovat täristävät tiemerkinnät mielestäni todella hyvä asia. Ne huomauttavat selkeästi, mikäli meinaa ajautua pois omalta kaistalta ja näin talvella niistä on myös se etu, että vaikka kaistamerkintöjä ei lumen alta näe, ne voi silti tuntea.

Muutamista tärinöistä, aura-autosta ja kolarin takia suljetusta tienpätkästä huolimatta menomatka sujui niin mukavasti, että olimme perillä Hervannassa jo 8.45 eli kavereiden haun jälkeen matkaan meni vain kaksi tuntia. Kerrankin olin ajoissa!

Poikkeaminen keskustassa

Conin jälkeen lähdimme porukalla Tampereen keskustaan syömään. En hirveästi tykkää ajaa Tampereen keskustassa, sillä siellä on minun makuuni liikaa kaistoja sekä ylileveitä katuja, joista ei tiedä, onko kaistoja yksi vai kaksi. Ajoin kaupungissa viime kesänä parina päivänä hieman ihmeissäni ja nyt talvella kaistojen lukumäärän arviointia vaikeutti vielä ajoratamaalaukset peittänyt lumi. Siinähän sitten arvoin. Onneksi ei tarvinnut ajaa kuin keskustaan ja pois eikä suhata siellä tällä kertaa sen enempää.

Kaistoja oli merkitty vain yksi, mutta kaksi autoa olisi silti mahtunut ajamaan rinnan. En tiedä olisiko kuvan kadulle saanut pysäköidä, mutta oletan että ei. Ainakin edessä olevan risteyksen jälkeen pysäköinti on kielletty ja katu jatkuu silti tosi leveänä.

Syömään mennessä navigaattori ohjasi minut niin kapealle yksisuuntaiselle kadulle, että pelkäsin jo, että en mahdu ajamaan kadulla sen molemmin puolin pysäköityjen autojen välistä. Yritin myös taskuparkeerata saman kadun varteen, mutta siitä ei tullut mitään. Rako johon tähtäsin oli hieman liian kapea ja peruuttaessani siihen jouduin lisäksi koko ajan varomaan, etten kopsauta keulaa kadun toiselle puolelle pysäköityihin autoihin. Sain peruutettua auton perän kohti ruutua, mutta kun auto olisi pitänyt oikaista, ei takana ollut enää riittävästi tilaa vaan Poloinen jäi puoliksi ruutuun ja puoliksi kadulle. Totesin, että eipä tästä tule mitään ja ajoin pois seuraavalle kadulle, josta löytyikin sen verran iso rako, että siihen pystyi ajamaan etuperin.

Täytyy kyllä todelta, että olen todella surkea pysäköimään taskuun. Taito ei kartukaan, sillä sitä tulee harrastettua tosi harvoin. Teoriassa pysäköiminen on kyllä hallussa ja tiedän missä vaiheessa ratti pitäisi pitää missäkin asennossa, mutta käytännössä onnistun yleensä aina jäämään liian kauas kadun reunasta. Pitäisi joku kerta lähteä ajamaan keskustaan ihan vain pysäköintiä harjoittelemaan.

Myöhäinen kotimatka

Vähän klo 22 jälkeen pääsimme (nyt enää yhden) kaverin kanssa lähtemään kohti Jyväskylää. Koko päivän seisseenä ja maha mukavan täynnä tuntui kyllä siltä, että olisi mieluummin jäänyt yöksi Tampereelle kuin ajamaan kotiin. Yöpaikkakin olisi ollut tarjolla, mutta siihen aikaan illasta oli vähän myöhäistä enää alkaa muuttaa suunnitelmia. Ei siis auttanut muu kuin lähteä liikenteeseen, jotta olisimme kotona puolen yön maissa.

Kotimatka ei valitettavasti sujunut alkuunkaan niin kevyesti kuin menomatka. Maanteille oli laskeutunut kunnon sumu, joka heikensi näkyvyyttä niin, että oli pakko ajaa aika hiljakseen. Lähivaloilla näki tosi vähän, mutta eivät pitkät valotkaan hirveästi tilannetta auttaneet, sillä lähinnä ne vain valaisivat auton edessä olevan sumuverhon. Yleensä pimeällä ajaessa teitä reunustavat heijastinpylväät näkyvät todella kauas, mutta niitä näki pitkillä valoilla vain pari seuraavaa. Joko ne olivat tehokkaasti ravan peitossa tai sitten ne vain katosivat todella tehokkaasti sumuun. Vaikka näkyvyys oli todella huono, osa muuttuvista rajoituksista näytti silti 100 km/h. Outoa. Ei tullut kuuloonkaan, että olisin ajanut satasen alueella satasta, vaan suurimmaksi osaksi ajoin vain 80 km/h.

Ajettuamme 40 km Tampereelta pidimme pikaisen tauon Orituvalla. Tai lähinnä minä pidin, sillä kaverini jäi nukkumaan autoon. Orituvan pihasta pois ajaessani säikähdin, kun pihan reunassa ollut auto lähti liikkeelle juuri kun ajoin sen ohitse. Oli siinä kyllä valot päällä, mutta en tajunnut lainkaan että se olisi lähdössä kun ohitin sen vasemmalta.

Vähän ennen kuin itse lähdimme Orituvalta sen pihasta lähti ambulanssi pohjoiseen päin. Hetken ajettuani takana välähti pitkät valot ja ohitsemme kiisi poliisiauto. Siksipä ei ollut mikään yllätys, että jonkin ajan päästä jouduimme pysähtymään: muutama kilsa Oriveden keskustan jälkeen valaistulla tienpätkällä oli sattunut kolari, joka pysäytti liikenteen molempiin suuntiin. Mitään kolariautoja ei näkynyt, mutta hälytysajoneuvoja oli useita ja lisää saapui paikalle. Vartin odottelun jälkeen poliisi tuli kertomaan tien sivussa seisseille autoille että tie on poikki vielä jonkin aikaa ja neuvoi kiertoreitin. Sunnuntaina etsin netistä tietoa tapahtuneesta ja huomasin, että valitettavasti kolari oli johtanut yhden ihmisen kuolemaan. :( Onneksi Tampereella tuli hengattua syömisen jälkeen vähän ylimääräistä, sillä huonolla tuurilla kolari olisi voinut sattua meille, kun samoihin aikoihin oltiin liikenteessä.

Kolaripaikan ohitettuamme matka jatkui edelleen sumuisissa merkeissä. Lisäksi väsymys alkoi painaa, mikä ei ollut hyvä juttu. Viime syksynä ajaessani illalla kotiin Hämeenlinnasta keskittymiskyky alkoi vähän herpaantua, mutta nyt se herpaantui vielä enemmän. Pitkien valojen unohtelu ei tällä kertaa ollut ongelma, koska vastaantulijoita oli niin vähän, mutta väsymyksestä johtuen jouduin jatkuvasti räpyttelemään silmiä pysyäkseni skarppina. Ajonopeutena pidin edelleen noin 80 km/h, vaikka välillä olisi saanut ajaa kovempaakin ja vaikka sumu vähän hälvenikin. Ei tuntunut hyvältä idealta ajaa väsyneenä kovaa.

Pikkuhiljaa vsymys tuntui alkavan painaa niin paljon, että totesin turvallisemmaksi ratkaisuksi pitää pienen tauon ajamisesta ja ajoin kohdalle osuneen huoltoaseman pihaan. Pihassa tein pienen kävelylenkin ja juoksupyrähdyksiä ja söin puolikkaan suklaapatukan piristääkseni itseäni. Vaihdoin vielä cd-soittimeen uuden levyn ja lähdin takaisin tien päälle.

Loppumatka meni ihan sujuvasti, vaikken erityisen pirteä ollut edelleenkään. Moottoritien rantaväylälle jatkavan haaran onnistuin missaamaan, mutta toisaalta se oli suljettukin, joten ei ollut hirveästi haittaa ajaa Keljon liikenneympyryrän kautta. Tosiaan vajaata kilsaa ennen erkanemiskaistaa alkoi näkyä "Muu vaara" -merkkejä, joiden alla oli lisätekstinä "Valmistaudu pysähtymään". Ihmettelin että mikähän on meininki, mutta sitten huomasin, että oikealle erkaneva (vai jatkuva?) kaista oli suljettu kokonaan. En tiedä yhtään mitä siinä puuhattiin, mutta joku työmaa-auto siihen pysäköity keltaiset varoitusvalot päällä.

Kotiin pääsin lopulta yhden jälkeen. Matka, johon meni aamulla vain hieman yli kaksi tuntia, kesti yöllä pysähtymisineen kolme tuntia. Vaikka matkaa Tampereelta kotiin ei ole kuin reilu 150 km, on ensi kerralla parempi jäädä sinne yöksi. Olin sen verran väsynyt, että reaktiokyky ei todellakaan ollut samaa luokkaa kuin päivällä ajaessa. Nyt ei sattunut mitään läheltä tai kaukaakaan piti -tilanteita, mutta väsyneenä ajaessa sellaisten vaara on aina huomattavasti suurempi. Lehtitietojen mukaan Oriveden kolarikin johtui mahdollisesti siitä, että kuski nukahti rattiin ja auto ajautui siksi vastaantulevien kaistalle.

Kunnossa!

Viime keskiviikkona livistin töistä jo puolilta päivin viedäkseni Poloisen takaisin korjaamolle oven raosta kuuluvan suhinan takia. Vaikka vakuutus korvaakin korjauskulut, ei se valitettavasti korvaa aikaa, mitä kuluu siihen, kun autoa käyttää korjaamolla ja hoitaa muuten asioita korjaamiseen liittyen. Nytkin tuli iltapäivältä tuntipankkiin reilut 3 tuntia miinusta, mikä on jossain välissä tehtävä takaisin. Työpaikkani on sen verran syrjässä, että sinne ei ole mitään toivoa päästä takaisin muutamaksi tunniksi, ellei sitten olisi yrittänyt kinuta kyytiä autoliikkeeltä.

Puolen neljän maissa marssin kaverini luota takaisin Jyväskylän Autotarvikkeelle hakemaan Poloa kotiin. Oven tiiviste oli vaihdettu ja vanha odotti toimiston nurkassa reklamaatiota. Ymmärsin että tiivisteen liimassa oli ollut jotain vikaa, eikä se ollut liimaantunut oveen lainkaan kunnolla. Hyvä että tuli valitettua siitä.

Polon korjaaminen maksoi kokonaisuudessaan noin 2800 euroa. Sain jo pari viikkoa sitten kopion laskusta, mutta siitä oli poistettu se kaikista kiinnostavin tieto eli osien hinnat ja niiden loppusumma. Ne ovat kuulemma korjaamon ja vakuutusyhtiön välinen asia, mutta kokonaishinnan korjaamon työnjohtaja kertoi kyllä minulle, kun kysyin sitä autoa hakiessani. Mietin vain, että kun kerran todelliset hinnat ovat salaisia, niin kuinkahan paljon asiakkaalle ilmoitettu summa eroaa vakuutusyhtiöltä laskutettavasta summasta...?

Vaikka viime viikolla kolarista tuli kuluneeksi jo neljä viikkoa, kolarin aiheuttanut Passat oli edelleen korjattavana. Siihen oli pitänyt ilmeisesti tilata osia vähän kauempaa. Luulin että kolarissa Passatin keula viisti Polon kylkeä, mutta korjaamon työnjohtaja arveli, että Poloiseen olisikin osunut Passatin takakulma, sillä myös se oli mennyt aika ruttuun ja sitä oltiin juuri työstämässä korjaamolla. Itse en kolarin jälkeen kiinnittänyt huomiota Passatin vasempaan kylkeen vaan vain keulaan, mutta toisaalta en käynytkään auton vasemmalla puolella sen jälkeen kun olin ajanut Polon tien sivuun. Työnjohtaja kertoi, että Passattiin oli pitänyt hankkia pelkästään uusia osia 8000 eurolla ja koko korjauksen hinnaksi tulisi noin 10000 euroa. En enää yhtään ihmettele miksi vakuutukset ovat niin kalliita...

Nyt ainakin tuntuisi siltä, että Polo on kunnossa. Ajoin viikonloppuna Tampereelle ja takaisin, eikä kuulunut mitään ylimääräisiä ääniä, vaan auto tuntui olevan täysin entisellään. Korjaamolla oli hyvä palvelu, mutta lunnollisesti toivon että siellä ei tarvitsisi asioida siellä toiste. Yksi korjaaista kyllä huomautti, että saa siellä muuten tulla käymään. =)

(Näin muuten pari yötä sitten unta, että olin selvittämässä kolaria ja paikalle saapunut paloauto ajoi suoraan tien sivuun jättämäni juuri korjatun Poloisen perään. Kirosin unessa enemmän kuin koskaan valveilla ollessani!)

Palautetaan korjaamolle

Viime viikon maanantaina istutin mieheni Polon takapenkille kuuntelemaan oven suhinoita ja tunnustelemaan, mistä kohtaa ilmaa tulisi sisään. Suhinan ja kasvaneen rengasmelun mieheni huomasi heti, mutta ei silti saanut paikallistettua kohtaa, josta autoon tulisi ylimääräistä ilmaa sisään. Missään kohtaa ei tuntunut vetävän.

Tiistaina tein harvinaisen tempun ja istuinkin Poloon pelkääjän paikalle, sillä annoin auton kaverilleni testattavaksi. Vielä lähtiessä hän totesi, että koska ei ole ajanut autollani aiemmin, ei välttämättä pysty sanomaan onko siinä jotain poikkeavaa. Puolen kilsan jälkeen kaverini kuitenkin jo antoi tuomion: "vie takaisin korjaamolle". Suhinaa oli selvästi liikaa!

Ajelimme isoa tietä Leppävedelle ja löydettyämme sieltä lopulta paikan johon auton voi pysäköidä, kaverini teki tarkempaa vertailua auton oville ja löysi jotain todellista vikaakin. Kuljettajan ovea kiertävä tiiviste oli irti oven alareunasta tosi pitkältä matkalta. Kun ovi on kiinni, tiiviste painuu jonkin verran kiinni oveen, mutta kaverini vähän koskettua siihen rako oli todella iso. Selkeästi vian huomasi, kun vain tajusi kumartua katsomaan oven alapuolta - itse en ollut tajunnut eikä myöskään mieheni.

Oven alareunan tiiviste on irti pitkältä matkalta.

Myöhemmin esittelin irronnutta tiivistettä työkaverilleni, joka huomasi, että tivisteen liimaus pettää myös oven keskivaiheilla kohdassa missä alkaa ikkuna ja ovi kaareutuu. Näyttää siltä, kuin tiivistettä liimatessa olisi "vedettu mutka suoraksi", kuten työkaverini asian ilmaisi.

Tiiviste on irtoamassa myös ikkunan kohdalta.

Ei tietenkään ole varmaa, suhiseeko ovi tuon irronneen tiivisteen vuoksi, mutta nyt ainakin on joku "todellinen" syy viedä Polo takaisin korjaamolle. Sain korjaamolta ajan keskiviikoksi, jolloin sinne pitäisi olla tullut uusi tiiviste. Korjaukseen menee vain iltapäivä, joten nyt ei tarvitse ottaa toista autoa väliajaksi.