Pimeällä ajamisen kurssi - perinteisesti vai simulaattorilla?

Yksi autokoulun osa-alue on pimeällä ajamisen opetteleminen. Jos tutkinnon suorittaa joulu-helmikuussa, on pimeänajo suoritettava ennen sitä. Muuten riittää, että pimeänajon suorittaa ennen kakkosvaihetta.

Itse suoritin pimeänajon toissa syksynä kuukausi kortin saamisen jälkeen. Ajoimme jollekin ajoharjoitteluradan takana olevalle pikkuiselle hiekkatielle, missä oli totaalisen pimeää ja hyvä suorittaa näytöt. Näyttöihin kuului muun muassa valojen käyttö ohituksissa, heijastimellisen ja heijastimettoman jalankulkijan havainnointi lyhyillä ja pitkillä valoilla sekä auton pysäköinti pimeällä tielle. Heijastimettoman esteen väistämistä kukin sai kokeilla käytännössä, mutta muuten näytöt menivät niin, että opettajat näyttivät ja me oppilaat katsoimme joko autossa istuen tai tien reunassa seisten. Näyttöjen jälkeen ajettiin vielä parikymmentä minuuttia pimeällä maantiellä ja toivottiin vastaantulijoita, jotta voitaisiin harjoitella pitkien ja lyhyiden valojen käyttöä käytännön kohtaamistilanteissa.

Viime viikolla pääsin kokeilemaan pimeänajon kurssin suorittamista simulaattorilla, jolla suoritin täsmälleen saman harjoitusohjelman kuin kuka tahansa pimeänajon kurssin suorittaja.

Simulaattorilla suoritettava pimeänajon kurssi oli jaettu muistaakseni seitsemään osaan, joista viimeistä lukuun ottamatta kukin oli jaettu vielä erikseen esittely-, näyttö- ja harjoitteluvaiheeseen. Kurssin ensimmäisessä osassa opetettiin simulaattorin täysin oikeaa autoa vastaavien hallintalaitteiden käyttö, minkä jälkeen siirryttiin käsittelemään pimeällä ajamisen eri aihealueita: valojen vaihtelua, jalankulkijoiden näkymistä, ohittamista, ohitetuksi tulemista ja pimeälle tielle pysäköintiä. Viimeinen osa oli kymmenminuuttinen "ajokoe", jossa pääsi soveltamaan käytännössä kaikkia aiemmissa osissa opittuja asioita.

Täytyy sanoa, että odotin simulaattorilta hieman enemmän. Vaikka puitteet olikin tehty mahdollisimman aidon auton oloisiksi, ei itse ajamisen tuntua ollut tavoitettu riittävän hyvin. Ennen kaikkea vikana oli takapuolituntuman täydellinen puuttuminen. Etenkin kiihdyttäessä nopeus ja vaihteiden vaihtamishetket piti valita ihan vain nopeus- ja kierroslukumittareita seuraamalla, sillä simulaattorin kolmella näytöllä pyörivästä kuvasta en nopeutta saanut hahmotettua.

Yleisestikin simulaattorilla ajaessa minun oli todella vaikea pysyä sen asettamassa tavoitenopeudessa, sillä se olisi vaatinut jatkuvaa nopeusmittarin tuijottamista. Niinpä saatoin välillä körötellä tyytyväisenä alinopeutta ja välillä simulaattori taas joutui huomauttamaan liian suuresta nopeudesta. Aluksi tuntuikin siltä että koko vehkeestä ei ole mihinkään, mutta sitten muutaman osa-alueen läpikäymisen jälkeen huomasin yllätyksekseni eläytyväni hommaan niin hyvin, että muistin mm. aina katsoa takaviistoon kaistaa vaihtaessa, vaikka siellä ei mitään ollutkaan.

Vauhdin tunteen puuttumisen lisäksi simulaattorilla ajamista rasitti täydellinen etäisyyksien arviointikyvyn puute. Esimerkiksi kun tehtävänä oli ohittaa edellä ajava auto, oli vaikea tietää, missä vaiheessa on niin lähellä edellä ajavaa, että pitää vaihtaa lyhyille valoille tai aloittaa itse ohittaminen. Tai kun auto piti pysäyttää nähdessään jalankulkijan ja simulaattori ilmoitti että etäisyyttä oli reagointihetkellä 200 m, niin etäisyyteen ei saanut minkäänlaista tarttumapintaa. Ajatteli vain, että ahaa, tuo pikseli ruudulla on siis olevinaan 200 m päässä. Samoin kohtaustilanteissa en tahtonut hahmottaa vastaantulijan etäisyyttä millään, vaan vaihdoin vain lyhyille aina, kun vastaantulija oli tietyllä kohdalla ruutua.

Myös simulaattorin ratti toimi aika ajoin melko hämäävästi. Ratissa oli vastuksen tunnetta oikean auton malliin, mutta pari kertaa tavoitenopeuden saavutettuani ratin tuntuma hävisi kokonaan. Itse auton käytöksessä en huomannut mitään outoa, vaan pelkkä ratti muuttui löysäksi käyttää ja sitä joutui puristamaan vähän enemmän, jotta ohjattavuus säilyi. Luulin oikeasti että laitteessa on jotain vikaa. Kysyttyäni asiaa sain kuitenkin kuulla, että ratin löystymisen ideana oli simuloida liukkautta. Eipä olisi kyllä tullut ekana mieleen! Kun minusta noissa tilanteissa simulaattorin keliolosuhteet eivät näyttäneet alkuunkaan liukkailta...

Toki simulaattorilla suoritetussa pimeänajon opetuksessa oli hyviäkin puolia perinteiseen tapaan verrattuna. Oli esimerkiksi hyvä päästä itse vaihtelemaan valoja näytössä, jossa opetettiin miten valoja käytetään kun auto joudutaan pysäköimään pimeälle tielle. Itse tekeminen jää muistiin paljon paremmin kuin se, että opettaja näyttää ja itse tyytyy katselemaan.

Simulaattorin ehdoton etu on myös siinä, että sillä voidaan luoda kaikille yhtäläiset harjoitusolosuhteet muuhun liikenteeseen liittyen. Perinteisessä pimeänajossa valojen vaihtamista pääsee testaamaan käytännössä vain, jos vastaan tulee auto. Nyt sai itse olla useaan kertaan sekä ohitettavana että ohittajana, jolloin jäi hyvin mieleen, kuinka ohitustapahtuma pimeällä hoidetaan kunnialla. Simulaattori opasti hyvin selkeästi missä vaiheessa vaihtaa pitkät tai lyhyet valot ja huomautti heti, mikäli valot vaihtoi liian aikaisin tai myöhään. Vastaantulijoiden kanssa ongelmaksi tosin muodostui jo ylempänä mainitsemani simulaattorin näkymän ulosanti eli en hahmottanut millään missä vaiheessa pitkät valot oikeasti kohtasivat.

Pimeänajon opetus simulaattorilla on mielestäni konseptina erittäin hyvä, mutta sen tekninen toteutus ei ole vielä tarpeeksi korkealla tasolla toimiakseen ainoana pimeänajon opetusmetodina. Simulaattorin käyttö ei ole riittävän luontevaa, vaan sitoo liikaa huomiota. Lähinnä ongelma on kuitenkin simulaattorin graafisessa ulosannissa ja sen luomassa ajamisen illuusiossa. Nykyaikaisiin peleihin verrattuna grafiikka ei ole mitään huippuluokkaa ja kun äänimaailmakaan ei tue kuvaa kovin hyvin, muodostuu nopeuden ja etäisyyksien arviointi ongelmaksi.

Simulaattorin suurin etu on sen mahdollistama saman asian toistaminen, mihin ei ole ikinä mahdollista päästä samalla tasolla kuin harjoiteltaessa tien päällä. Myös riippumattomuus vuodenajasta on hieno juttu. Pimeän voi käydä silloin kun huvittaa, eikä tarvitse seistä ulkona pakkasessa.

Paras tapa opettaa pimeänajo olisi mielestäni yhdistää simulaattori ja oikea ajaminen. Ensin opeteltaisiin asiat simulaattorilla ja sen jälkeen käytäisiin vielä oikeasti tien päällä. Tämä olisi kuitenkin oppilaalle aika kallis ratkaisu. Nyt jokaisen on itse päätettävä, mitä asioita pimeänajon kurssissa arvostaa ja valita kurssitapa sillä perusteella.

---

Ajoin pari päivää sitten autolla lyhyen matkan pimeällä tiellä, missä puolen kilsan matkalla joku tuli vastaan ja joku toinen ohitti minut. Ohitustilanteen hanskasin simulaattorin opeilla mielestäni oikein mallikkaasti. Oli hyvä, että tilannetta oli päässyt harjoittelemaan sen sijaan, että olisi vain katsonut kuinka kouluauto matelee toisen ohi. Kun ohittaja sitten loittoni edelleen, aloin miettiä asiaa, jota en koskaan aiemminkaan ole oppinut. Missä vaiheessa voin vaihtaa takaisin pitkille valoille, etten häikäisisi edellä ajavaa? En muista, että simulaattori olisi ottanut asiaan kantaa eikä perinteisen pimeän kurssistakaan ole muistikuvaa...

Tunnisteet: ,