Testaamieni autojen harvalukuiseen joukkoon liittyi torstaina uusi jäsen, kun kaverini tarjosi minulle koeajettavaksi hänen perheensä kulkupelinä toimivaa vm. 2002 Citroën Xsara Picassoa eli tuttavallisemmin Pabloa. Ranskalaiset Citroënit ovat kuulemma oikeasti kaikki naisia, mutta kaverini mukaan Pablo Picasso on enemmänkin vanha möhömahainen ukko. Eipä muhkean kokoinen Picasso hirveän naisellinen auto minustakaan ollut. Sen sijaan se oli valtava laiva, jolla varmasti mahtuu kuljettamaan koko perheen tavaroineen.
Kuvasta ei todellakaan näe, kuinka iso auto Pablo oikeasti on! Ainakin minun Poloon tottuneelle silmälleni se oli todella valtava.
Ennen liikkeelle lähtöä kaivoimme esiin auton käyttöohjekirjan opiskellaksemme, miten kulutusmittari toimii, sillä kaverini ei ollut sitä aiemmin hirveästi tutkinut. Nollasin matkamittarin, mutta kulutusmittari näytti sinnikkäästi 8,0 l / 100 km. Ohjekirjassa sanottiin, että mittarin nollaamiseksi sen toimintoja vaihtavaa nappia olisi pidettävä pohjassa vähintään kolme sekuntia, mutta vasta kymmenen sekunnin painamisen jälkeen pitkäaikaisen ajon kulutusmittari suostui nollautumaan.
Picasson mittaristo oli ovela, sillä se oli täysin digitaalinen. Nopeus näkyi vain numeroina, eikä edes bensamittari ollut viisarilla varustettu. Auton hyvin viistosta ikkunasta johtuen kojelauta oli hyvin iso ja mittaristo olikin sijoitettu kauas eteen keskelle sen sijaan, että se olisi ollut suoraan kuljettajan nenän edessä. Numerot olivat kuitenkin niin suuret, että niistä sai hyvin selvää kauempaakin. Ajotietokoneen näyttämien tietojen vaihtaminen tapahtui kätevästi oikeanpuoleisesta viiksestä, joten se onnistui myös kätevästi autoa ajaessa. No, niin sen kyllä pitääkin olla...
Pablon täysin digitaaliset mittarit olivat hyvin selkeät lukea.
Heti pihasta ajaessani havaitsin, että olen käsittelemässä kokoluokkaa suurempaa autoa. Istuin oli paljon korkeammalla tiehen nähden kuin missään aiemmin testaamassani autossa ja näkymät ulos isoista ikkunoista olivat hyvin avarat. Ulos näkemistä tosin hieman häiritsi auton A-pilari, joka loi melko eteen auton pyöreästä muodosta johtuen yllättävän ison katvealueen.
Pablolla ajaessa piti vähän arpoa milloin vaihtaa vaihdetta isommalle tai pienemmälle. Autossa ei ole lainkaan kierroslukumittaria, joten vaihteen vaihtamisen sai suorittaa lähinnä äänen perusteella. Polossa tiedän kierrosten perusteella vaihtaa vaihdetta, joten kierroslukumittarin puute vähän häiritsi.
Poloon tottuneena en hirveästi välittänyt Paben kytkimestä, vaikka sitä aika nopeasti opinkin käyttämään. Kytkimen liikerata oli nimittäin todella lyhyt ja lisäksi kytkin oli tottumaani verrattuna varsin jäykkä. En kuitenkaan sammuttanut autoa kertaakaan!
Pablon vaihdekeppi poikkesi myös jonkin verran siitä, mihin ole tottunut, sillä Pablossa se sijaitsi keskikonsolin alareunassa ja keppi sojotti siitä yläviistoon kuskiin päin eikä suoraan ylöspäin. Vaihdekepin liikeradat olivat erittäin pitkät ja kun vaihteen vaihtoi vitoselle, joutui melkein kurottamaan ylettääkseen keppiin. Vähempikin riittäisi.
Kiihdyttäminen 1,8 litraisella bensakoneella (niin kuin mä moottoreista jotain tietäisin!) varustetulla Picassolla oli sanalla sanoen hyvin rauhallista. Taajamassa liikkeellelähtö ja kiihdyttäminen onnistuivat olivat ok, mutta kun tuli aika kiihdyttää moottoritielle, tunsin kuinka vanha ukko ei oikein jaksa vaan auto kiihtyi sataseen tosi hitaasti. Nyt liikenne oli rauhallista, mutta voisin kuvitella, että ruuhkassa moottoritielle pääseminen voi olla vaikeampaa, sillä autolla ei todellakaan ampaista mihinkään pikkuväliin samalla kiihdyttäen. Ei Polokaan todellakaan mikään raketti ole, mutta silti aivan toista maata.
Moottoritiellä pääsin testaamaan ekaa kertaa elämässäni vakionopeudensäädintä. Sopivaan nopeuteen päästyäni yksi napin painallus ja takapuolessa tunsi, kuinka auto alkoi itsestää vetää. Nappia painamalla nopeutta pystyi lisäämään ja se olikin ovela tunne, kun auto kiihdytti itsekseen lisää vauhtia. Jarrua painamalla vakkari meni pois päältä, minkä huomasin kun jarrutin ja päästettyäni jalan jarrulta auton nopeus alkoi pudota tasaisesti. Luulin että vakionopeudensäädin olisi jäänyt siihen nopeuteen mihin auton jarrutin, mutta kai se on turvallisempaa että vakkari pitää kytkeä itse takaisin päälle. Myös kytkintä painamalla vakkari meni pois päältä.
Vaikka Picasso ei nyt aivan minun makuuni ollut, oli kuitenkin kiva päästä testaamaan jotain vähän erilaista autoa. Tykkäsin siitä, kuinka isosta autosta näki ulos ja istui vähän korkeammalla. Pieni ja ketterä auto on kuitenkin enemmän minun makuuni.Tunnisteet: Muilla autoilla ajaminen
Kuvasta ei todellakaan näe, kuinka iso auto Pablo oikeasti on! Ainakin minun Poloon tottuneelle silmälleni se oli todella valtava.
Pablon täysin digitaaliset mittarit olivat hyvin selkeät lukea.