Kuukauden viimeinen päivä

Keskisuomalaisen mielipidepalstalla oli tänään lyhyt ja ytimekäs kirjoitus:

"Muista, että kuukauden vaihtuessa on taas kaksi paritonta päivää peräkkäin.
SAKOTON"

Piti hetki miettiä, että mitä ihmettä tässä nyt tarkoitetaan, mutta nimimerkki paljasti homman jujun. Kyse oli tietenkin vuoropysäköinnistä. Jos auto on jätetty väärälle puolelle katua, napsahtaa sakot.

Itse en ole koskaan pysäköinyt vuoropysäköintimerkillä varustetulle kadulle, joten tällainen asia ei edes olisi tullut mieleen. Säännöllisesti vuoropysäköivät joutuvat tosiaan tarkistamaan aina kuun vaihtuessa, että pitääkö auto jättää nyt samalle vai eri puolelle katua kuin edellisenä päivänä. Kun kuun vaihteessa on kaksi paritonta päivää peräkkäin kuten nyt 31. ja 1., auto pysäköidäänkin kahtena päivänä samalle puolelle katua.

Vuoropysäköinnissä päivä ei muuten vaihdu vuorokauden vaihteessa, vaan aamulla klo 8. Kellonaika lienee valittu sillä perusteella, että yleensä ihmiset menevät aamulla töihin ja näin ollen siirtävät autonsa automaattisesti pois kadulta ennen kahdeksaa.

Onkohan muuten olemassa katuja joilla vuoropysäköintimerkki on voimassa vain viikolla? En ole ainakaan nähnyt, joten periaatteessa vuoropysäköintimerkeillä osoitetuilla kaduilla pitäisi olla havaittavissa viikonloppuaamuisin säännöllinen autonsiirtorumba. Ainakin meillä päin on katuja, joilla pysäköidään säännöllisesti.

Ollaanpa sitä nyt niin kiireisiä

Töistä tullessani käännyn aina yhdestä kolmio-risteyksestä oikealle kaupunkiin päin. Yleensä risteyksessä ei tarvitse odottaa kuin hetki, että isommalla tiellä liikkuvien väliin pääsee liittymään. Tänään risteyksessä piti odottaa vähän pidempään, kun autoja tuli tasaisena virtana eikä sopivia välejä ollut. Johtui varmaan perjantai-iltapäivästä ja siitä että kello oli puoli viisi.

Odottelin risteyksessä rauhassa sopivan välin ilmestymistä, kun taakseni ilmestyi iso katumaasturi. Kyseisessä risteyksessä oikealle ja vasemmalle kääntyvät mahtuvat ryhmittymään nätisti rinnakkain, joten en kiinnittänyt takaani lähestyvään autoon sen enempää huomiota kuin että havaitsin sen sivupeilistä. Hassusti vasemman takakulmani hieman ohittaneeseen paikkaan maasturi siihen kuitenkin pysähtyi ja uudempi vilkaisu peiliin osoitti, että se olikin kääntymässä saman suuntaan kuin minä. Olimme siis jotensakin limittäin siinä, mitä ihmettä?

No, päätietä tuli ja tuli autoja ja myös päätielle kertyi muutaman auton jono, jotka halusivat kääntyä vasemmalle eli tielle mistä minä olin tulossa. Yksi vähän isompi väli jatkuvassa autojonossa oli, mutta vähän liian pieni lähteä. Takanani oleva maasturi hytkähti jo vähäsen, vaikka itse en edes nostanut jalkaa jarrulta. Myöskään toiset kääntyjät eivät lähteneet tunkemaan pikkuvälin läpi.

Sitten tuli isompi väli jonka aikana molemmat jonot ehtisivät hyvin purkautua. Lähdin ihan normaalisti viivyttelemättä liikkeelle, mutta silti ennen kuin olin saanut autoa edes kunnolla liikkumaan, maasturi alkoi töötätä mulle. Argh! Voiko enää hätäisempi olla? Jos en olisi huomannut väliä tai auto olisi sammunut, niin äänimerkki olisi ollut kohdallaan, mutta mikä järki sitä oli heti välin tultua käydä huudattamaan? Vitsi pisti ärsyttämään.

Heti isommalle tielle käännyttyäni kiihdytin tavalliseen tapaani suoraan kakkosella reiluun viiteenkymppiin ja samalla karistin maasturin kannoiltani. Toki se sai minut kiinni hetken päästä ja voin kuvitella että kuski oli jo ihan hiilenä kun ajoin kiihdytyksen jälkeen rajoituksen mukaisesti.

Kilometrin jälkeen takanani ajanut maasturi ryhmittyi kaistan vasempaan reunaan kääntyäkseen asuinalueelle. Aivan kuin auto olisi vielä kiihdyttänyt nopeuttaan ryhmittyessään, kun yhtäkkiä se oli niin lähellä minua vaikka minä olin se joka jatkoi suoraan ja se kääntymässä. Risteysalueelle hidastaessaan maasturi väläytti keulassaan olevaa lisävalopatteristoa. Minulleko? En keksi muutakaan kohdetta, koska sillä hetkellä kaikki näkyvissä olevat autot ajoivat keskustaa kohden. Jalankulkijoitakaan ei ollut mailla halmeilla. Joten jos valojen väläytys oli tarkoitettu minulle niin ... niin voi elämä.

Vähän tuli sellainen fiilis että maasturin kuski kuvitteli omistavansa maailman ja muut ovat vain hänen tiellään. Käytös sai minut hiiltymään siinä määrin, että unohdin hermostuksen vasta kauppaan päästyäni. Teki vähän mieli lähteä sen perään ja mennä sanomaan pari valittua sanaa!

Törttöilijöitä liikenteessä

Pääsin tänään todistamaan töistä palatessani niin käsittämätöntä liikennekäyttäytymistä, että on pakko kyllä avautua tännekin! Aina silloin tällöin bongaa kaikenlaisia törttöilijöitä, mutta viime aikoina ei mitään ihmeempää. Tänään oli kuitenkin kaksi tapausta ihan peräjälkeen.

Oletteko kuulleet turvaväleistä?

Tulen töistä kotiin aina rantaväylää pitkin, joka on kaksikaistainen 70 km/h rajoituksella varustettu Jyväskylän läpi kulkeva 9-tien osa. Valitsen vasemman kaistan yleensä hyvissä ajoin, koska käännyn rantaväylältä aina pois satamakadun valoista. Niin tänäänkin, vaikka liikenne etenikin siinä hieman oikeaa kaistaa hitaammin. Eipä mulla nyt niin kiire ole ettenkö voisi vajaata kilsaa ajaa hiukan alinopeudella. On kätevintä vaihtaa oikealle kaistalle ajoissa kun siihen mahtuu helposti siirtymään.

Edelläni ajaneen sisustus- ja remonttiliikkeen pakettiauton kuskille vauhti oli ilmeisesti liian hidas, sillä tämä sankari ajoi lähes kiinni edellään ajaneen vanhan farkku-mersun perässä. Kyllähän liikenteessä riittää pienillä väleillä ajavia kuskeja, mutta koskaan en oikeasti ollut nähnyt autoa joka ajaisi niin järkyttävän lyhyen matkan päässä seuraavasta autosta. Ehkä ajatuksena oli tuupata mersulle vähän vauhtia...

Olen tosi huono arvioimaan etäisyyksiä, mutta kuvittelisin että autojen välissä ei ollut tilaa kuin pari auton mittaa, mikä on oikeasti ihan sairaan vähän ajettaessa 60 km/h! Jos mersu olisi joutunut äkisti jarruttamaan, pakukuski olisi ehkä juuri ehtinyt painaa jarrua, mutta sen jälkeen olisikin jo ollut tekemässä lähempää tuttavuutta vanhan farkun takapuskuriin. Onneksi paku pääsi eroon hidastelijasta, kun tämä jatkoi matkaa suoraan ja paku puikahti sen perästä satamakadulle kääntyvien kaistalle - vain pysähtyäkseen jo valmiiksi punaisena loistaviin liikennevaloihin.

Kiihdytyskisa neljän ruuhkassa

Kääntyvien kaistan liikennevalojen vaihduttua vihreiksi pääsin todistamaan heti toista idioottimaista tapahtumaa, jonka toisena osapuolena oli - kuinkas muuten kuin - äskeinen perässäroikkuja-paku. Tällä kertaa tosin paku oli se vähemmän idiootti osapuoli.

Rantaväylältä pääsee kääntymään satamakadulle kahta kaistaa pitkin. Näistä vasemmanpuoleista pitkin on kai pääsääntöisesti tarkoitus käyttää heti satamakadulta Paviljongille kääntymiseen, mutta toki satamakadulle päästyään voi vaihtaa oikeanpuoleiselle kaistalle ja jatkaa matkaa kuokkalaan päin. Jonkin verran "kiireiset" ihmiset käyttävätkin vasenta kaistaa päästäkseen ohi oikeanpuoleisen kääntyvien kaistan jonosta.

Tänään vasenta kääntyvien kaistaa oli päätänyt käyttää uusi farkku-volvo. En kiinnittänyt siihen mitään huomiota odotellessani rauhassa pakun takana valojen vaihtumista. Nuolivalon sytyttyä volvo päätti olla nopea ja kiihdytti oikein kunnolla satamakadulle päin. Kiihdytys oli oikeasti aika vauhdikas, mitä kertoi myös volvon ilmaan nostattama ruskea savupilvi. En tiedä tuliko savu sitten kumin polttamisesta vai pakoputkesta, mutta jos jälkimmäisestä niin olisin aika huolestunut uuden autoni kunnosta...

Pakukuski ei nähtävästi halunnut jäädä toiseksi, vaan otti käännöksen myös varsin vauhdikkaasti. Tästä seurasi hurja noin 90 metrin kiihdytysajo, missä taisteltiin siitä, ehtiikö volvokuski siirtyä satamakadun suoraan menevien kaistalle ennen pakua. Voittajaksi selviytyi täpärästi volvo, joka ehti kiilata pakun eteen (ilman vilkkua tietenkin) juuri ja juuri ennen liikenteenjakajaa, jonka jälkeen satamakatu jatkuu yksikaistaisena.

Volvon ja pakun ajolinjat. Viivojen pituus luonnossa on noin 90 metriä. (Kuva mahtavasta Live Mapsista.)

Seurasin tapahtumaa aitiopaikalta pakun perässä ajaen ja voin kertoa että manasin ääneen nähtyäni volvon suorituksen. Siis ihan oikeasti, "mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee liikenteessä?" En edes yritä ymmärtää volvokuskin ajatustenjuoksua. Kiihdytyskisa oli aivan turha, sillä pakun ja minun väliini olisi ehtinyt mainiosti normaalilla turvallisella ajotavallakin.

Skenaariolla oli myös huvittava loppu, kun volvo ja paku joutuivat pysähtymään sataman liikennevaloihin vain 250 metriä kiihdytysajon jälkeen. Valoista päästyään autot vielä joutuivat ajamaan kiltisti kuokkalan sillalla tavalliseen neljän ruuhkan tapaan eli reilua 30 km/h. Pakukuski oli muuten jälleen valmiina antamaan vauhtia edessään ajaneelle autolle, sillä etäisyys volvoonkaan ei ollut kuin pari auton mittaa. 30 km/h nopeudessa välin ei tietenkään tarvitse olla yhtä pitkä kuin ajettaessa 60 km/h, mutta itse en tuollakaan nopeudella ajaisi yhtä lähellä toista.

Kesäkumit vaihtoon

Viime syksystä saakka se oli tiedossa: pakko hankkia Poloon uudet kesärenkaat tänä vuonna. Koska renkaissa oli jäljellä kulutuspintaa keväällä vielä reilut 4 mm (takana) ja 3 mm (edessä), päätin venyttää renkaiden ostoa kesään, jolloin ne saisi luultavasti sesonkia halvemmalla. Vaihto sitten pääsi vähän venymään, kun en millään jaksanut ryhtyä kyselemään tarjouksia. Nyt kesälomalla otin itseäni lopulta niskasta kiinni ja hoidin homman alta pois.

Parhaita tarjouksia metsästämässä

Soitin kahdeksaan eri yrityshakemistoista bongaamaani liikkeeseen ja pyysin tarjousta kesärenkaista asennuksineen. Osasta liikkeistä muistin pyytää jopa erikseen tarjouksen hyvistä ja keskihintaisista renkaista. Hankalaa kun ei tiedä asiasta mitään, niin on vain luotettava liikkeiden ehdotuksiin.

Tarjouksia kysellessä huomasin, että älyttömästi on "random-merkkisiä" renkaita eli nimi on tuntematon, mutta ne valmistaa jonkun merkkivalmistajan omistama tehdas. Sen verran minua olivat kaverit opastaneet, että ei kannata mitään "kiinalaisia" renkaita ostaa ja nämä merkkivalmistajien halpismerkit ilmeisesti putoavat juuri merkkirenkaiden ja kiinalaisten väliin. Mutta mistä tietää mikä on oikeasti hyvä, kun merkkivalmistajienkin renkaat saavat hyvin eri tasoisia tuloksia testeissä. Voi olla hyvät Nokialaiset ja huonot Nokialaiset. Jostain syystä suurin osa liikkeistä kertoi vain renkaiden hinnan ja valmistajan eikä lainkaan mallia.

Hieman hämmennystä minulle aiheutti myös Polon rengaskoko. Vanhat kesärenkaan olivat kooltaan "165/70 R 14 T 81", mutta kaikissa liikkeissä tätä kokoa ei ollut. Vaihtoehdoksi tarjottiin hieman matalaprofiilisempia 175/65-kokoisia renkaita. Jälkimmäisten ympärysmitta ei olisi kuin pari milliä vanhoja renkaitani suurempi, minkä ei kuulemma pitäisi vaikuttaa nopeusmittariin. Soittokierroksen puolivälissä jostain liikkestä jopa sanottiin, että vanha rengaskokoni on poistuvaa mallia ja suosittelivat harkitsemaan tuota aiemmin mainitsemaani rengaskokoa. Hintavertailu kävikin hieman vaikeaksi, kun alussa olin pyytänyt tarjouksia vain alkuperäisen kokoisista renkaista.

Kahdeksaan liikkeeseen soitettuani aloin olla jo aivan sekaisin merkeistä ja hinnoista. Toki kirjoitin kaikki tarjoukset ylös, mutta vertailu eri renkaiden kesken oli hirveän vaikeaa, kun oikeastaan missään ei tarjottu samoja merkkejä. Kahdeksan liikettä, 16 eri rengasvalmistajaa. Huh!

Renkaiden ja asennuksen keskihinta pyöri siinä 250-300 euron tienoilla, mutta huomattavasti kalliimmallakin olisi saanut. Vähän sellainen fiilis soittokierroksesta jäi, että nimekkäämpien rengasliikkeiden hinnat olivat huomattavasti korkeampia kuin pienempien pajojen. Alle renkaat olisi suurimmassa osassa liikkeitä saanut vaikka heti, mikä oli positiivinen yllätys. Kuvittelin myös että renkaiden vaihtoon kuluisi aikaa muutama tunti, mutta kaikkialla se luvattiin alle puoleen tuntiin.

Päädyin lopulta hankkimaan renkaat soittokierrokseni ensimmäiseltä uhrilta Gummisepiltä, jolta sai merkkirenkaat sopuhintaan. Renkaiksi valitsin matalampiprofiilisemmat 175/65-kokoiset GoodYear Duragripit, jotka maksoivat asennuksineen 270 e. Minulla ei suoraan sanottuna ole minkäänlaista mielikuvaa mitä ko. renkaat maksaisivat sesonkiaikaan, mutta nyt ainakin hinta tuntui ihan reilulta.

Outo kuviointi?

Tutkailin uusien renkaideni kuviointia kun viikonloppuna pesin autoa ja yllätyin, kun huomasin, että vasemman ja oikean puolen renkaiden kuviot eivät olekaan peilikuvia keskenään, vaan molempien puolien renkaat ovat samanlaisia. Renkaissa kerrotaan mikä puoli tulee ulospäin mutta pyörimissuuntaa ei määrätä, joten ehkä renkaat voivatkin olla niin. Minulla ei ole mitään käsitystä miten asian pitäisi olla, mutta luulin että kuviointi pitäisi olla samalla tavalla molemmilla puolilla. Täytyy kysyä viisaammilta.

Minusta olisi loogista jos vasemman renkaan kuviointi olisi peilikuva oikeasta, mutta nyt kuvio onkin ylösalaisin.

Kokemukset

Uusien renkaiden ajotuntumassa en huomannut mitään muutosta vanhoihin nähden. Voin siis vain ajaa ja luottaa siihen että nyt on hyvät renkaat. Liian luottavaiseksi ei tietenkään pidä ryhtyä, kyllä tiedostan että tien pinta voi olla erilainen kun vettä tulee kaatamalla. (Polttarireissulla kesäkuussa jouduin 80 km/h alueella hidastamaan 60 km/h nopeuteen kun tie muuttui yhtäkkiä kaatosateen seurauksena yhdeksi isoksi lammikoksi. Vesiliirtoon en joutunut, mutta pari muuta saman retken autokuntaa oli joutunut, joten vauhdin hidastaminen oli siis ihan kohdallaan. En suoraan sanottuna uskaltanut ajaa kovempaa!)

Nyt haluaisin ehdottomasti päästä testaamaan uusia renkaita liukkaan kelin radalle eli samaan tilanteeseen kuin mitä kakkosvaiheessa harjoiteltiin. Olisi jännä nähdä onko pito erilainen kuin kuluneilla renkailla. Kyselin asiaa jo alustavasti liikenneopettajana toimivalta kaveriltani ja saatan päästäkin radalle! Kaveri kyllä huomautti, että saatan pettyä tulokseen, koska muovipinta ei ole pidon kannalta alkuunkaan sama asia kuin oikea märkä asfaltti. Täytyy sanoa ettei tullut mieleenkään tuommoinen asia, mutta kai radalla onkin sitten ideana harjoitella auton hallintaa liukkaalla eikä oppia toimimaan omilla renkailla juuri ääriolosuhteissa. Tykkäisin kyllä silti päästä testimään.

Hetken loisto

Polo pääsi viikonloppuna pitkästä aikaa pesuun, kun käytiin vanhempieni luona. Siellä on tosi näppärää pestä auto, kun vesi tulee suoraan järvestä. Keli ei ollut järin lämmin, joten vähän vilpoista pesuvesi tosin tällä kertaa oli. Piti muutenkin jännätä että pääsenkö pesemään autoa yleensäkään kun puoli päivää satoi niin iloisesti. Onneksi sade lakkasi ja pääsin kastelemaan auton järvivedellä.

Pesin Polon viimeksi juhannuksena ja silloin myös vahasin ja imuroin Polon, mutta nyt sai riittää pelkkä pesu. No, puistelin mä sentään matot ja pyyhin ikkunat isiltä saamillani Bilteman liinoilla. Ikkunat oli tarpeen pyyhkiä sisältäkin, sillä conimatkoja takapenkillä nukkuen viettäneet kaverini olivat jättäneet niihin jälkensä.

Autoa pestessä huomaan vaihteeksi olevani niin nainen, kun kynnellä rapsutan yksittäisiä hyönteisenraatoja keulasta pois ja kiillotan VW-merkkejä innolla. Kuvittelisin nimittäin miesten olevan vähän suuripiirteisempiä kuin minä. Tai sitten se olen vain minä, jolle Poloinen on enemmän kuin vain auto.

Vaahtoa kertyi pesuvesiämpäriin niin paljon että heittelin sitä huvikseni auton kylkiin...

Minusta auton pesu on ihan kivaa, joten voin hyvin tehdä itse ja samalla säästän 10-20 euroa verrattuna siihen että kävisin jossain pesukadulla pesettämässä auton. Olen käynyt Pololla vain kerran pesukadulla ja se oli jännittävää se, kun auto liikkui omaa tahtiaan eteenpäin. Ei ihme että autonpesu oli jännää lapsena, kun se oli vielä aikuisenakin sitä..!

Syksyllä varmaan vielä kerran kotikotiin pesemään auto ja samalla sitten vahaa pintaan talvea varten.

Illalla kotiin ajaessa oli pettymys huomata, että Jyväskylässä oli vastikään satanut ja tiet vielä ihan märkiä. Polo oli niin puhdas ja seuraavaksi takaikkuna olikin jo ihan ravassa.

Viherlandian paikkeilla peräämme ilmestyi auto, jolle tuntui olevan pakkomielle ajaa mahdollisimman lähellä meitä. Polo ei mielestäni nosta tiestä muita autoja enempää vettä, mutta niin vain tämä sankari joutui pitämään lasinpyyhkijät koko ajan päällä kun ajoi perässämme. Jos auto olisi jättäytynyt kymmenen metriä taemmas, niin se ei olisi varmaan tarvinnut pyyhkijöitä lainkaan, sillä vettä ei tosiaan tullut taivaalta tippaakaan. En voi käsittää ko. kuskin logiikkaa. Sen lisäksi että perässä ollut auto rapaantui urakalla oli pieni etäisyys ennen kaikkea turvallisuusriski. Mitä jos olisin joutunut jarruttamaan äkisti?