Eerik Poloinen Jenni

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Jyväskylä - Kuopio - Jyväskylä

Pitkästä aikaa reissupostausta! Vietin viime viikonlopun Kuopion Musiikkikeskuksella Animeconissa tiiviisti myyntipöydän takana, missä figuurit, mukit, paidat, avaimenperät ja julisteet vaihtoivat kovasti omistajaa.

Menomatka

Kuopioon lähdin lauantaiaamuna klo 7. Keli oli upea ja matkan varrella olevat lukuisat järvet peilityyniä! Aijai, kyllä Suomen maisemissa silmä lepää. Sen mitä autolla ajamiselta ehtii katsella…

Menomatkalla juutuin jonkun hitaan kuskin perään. Satasen alueella nopeus vaihteli 80-90 km/h välillä ja jokaisen nopeusvalvontatolpan kohdalla piti silti varmuuden vuoksi jarruttaa. Parhaimmillaan 78 km/h:iin. En antanut sen kuitenkaan stressata, vaan sovitin nopeuteni edellä ajavan vauhtiin ja pidin reilua turvaväliä, jolloin kiireisemmät pystyivät tarvittaessa ohittamaan ensin minut, palaamaan omalle kaistalle ja sitten edellä ajavan. Omaan makuuni sopivia ohituspaikkoja ei hirveästi ollut näkemäesteiden ja vastaantulijoiden vuoksi. Ei mulla ollut niin kiire, että ottaisin riskejä. Yksi hyvä pitkä ohitussuora olisi ollut, mutta yllätys, yllätys, edellä ajava nosti siinä nopeutensa sataseen. Joten en sitten siinäkään ohittanut, koska en viitsi hirveällä ylinopeudella ohittaa. 

Outoa tuossa edellä olevassa autossa oli se, että kuskin kohdalla näkyi koko ajan kovasti kääntyilevä pää. Mietin, että puuhasiko kuski jotain ylimääräistä ajaessaan, mutta ei. Päästyäni moottoritielle ohitin auton saman tien ja totesin, että se keskelle kuikuileva pää olikin takapenkillä. Taisikin varsinainen kuski istua siellä?

Välillä aina tulee mietittyä, että miksi ihmiset ajavat niin omaan tahtiinsa. Osasyynä voisi pitää navigaattoreita. Omani ainakin näytti tuolle välille muutamassa kohtaa väärää nopeutta ja yhden pätkän kotimatkalla ajelinkin vahingossa 80 km/h, kun en huomannut nopeuden muuttumista ja navikin näytti väärin. Mutta tuo hidastelija ajeli kyllä muutamankin satasen lätkän ohi, joten ei liene siitäkään kysymys. Vaihtoehtoisesti hidastelija saattaa säästää bensaa, mutta silloin nopeutta ei kyllä pidä nostaa ohituspaikan tullen vaan ennemminkin antaa tilaa. Oli miten oli, helpointa on mukautua muiden vauhtiin eikä ottaa turhaa stressiä. 80 km/h:kin on vielä ihan hyvä matkavauhti ja bensaa säästyy.

Yöpyminen ja evästelyä

Kaveri oli varannut huoneen Koivurannasta, joka sijaitsee järven rannalla Kurkimäessä noin 15 min ajomatkan päässä Kuopiosta. Ilmastoidussa huoneessa nukuin pahviseinistä huolimatta varmaan parhaat unet pariin viikkoon, kun ei ollut liian kuuma. :)

Koivurannan maisemat auringonlaskun aikaan.

Koivuranta oli muuten hyvä, mutta aamiaisbuffet puuttui. Niinpä suuntasin sunnuntaina aamupalalle matkan varrella sijaitsevalle Pitkäjärven ABC:lle. Kuuluisa(?) ABC-laatu hieman epäilytti, mutta 7,90 e maksanut aamupala noutopöydästä oli ihan positiivinen yllätys. Ei nyt hotellitasoa, mutta ainakin leipä ja karjalanpiirakat olivat hyviä ja niillä jaksoi pitkälle päivään.

Viime vuodesta oppineena en lähtenyt ajamaan kotiin conin jälkeisenä iltana, vaan vasta hyvin nukutun yön jälkeen. Vaikka conin myyntipöytäsali sulkeutui viideltä, sieltä ei todellakaan pääse vielä hetkeen lähtemään. Sitten alkaa purkaminen ja pakkaaminen, toiselta nimeltään tetris. Miten saada parhaiten mahtumaan tavarat ensin laatikoihin ja sitten pakettiautoon? Olimme valmiita kahdeksalta, minkä jälkeen laahustimme vielä keskustaan syömään. Bowld1ner oli ihan jees, mutta ei mielestäni yhtä hyvä kuin Diner Jyväskylässä.

Kotimatka

Maanantaina harkitsin ABC-aamiaisen uusimista, mutta nukuin niin pitkään, että totesin tarjoilun varmaankin jo päättyneen. Päätin syödä aamupalan matkan varrella Rautalammilla sijaitsevalla Tiinan Tuvalla, jonka palvelua ja tilauksesta tehtyjä sämpylöitä on netissä kehuttu. 70-luvulla perustettu Tiinan Tupa sijaitsee hienolla paikalla jörven äärellä ja on täysi vastakohta megaketjuille. Paikan idyllisyyteen tosin tekivät ikävän loven kertakäyttöastiat. Täällä jos missä perinteiset posliinikupit olisivat kuuluneet asiaan! Aamupalaksi päädyin ottamaan kalakukkoa, mikä oli todella herkullinen valinta. Jälkiruuaksi löysin vielä metsämansikoita rantaan vievien portaiden juuresta.

Kalakukkoaamiainen, nam!

Aamiaisen lähdin ajelemaan kohti kotia pysähdellen muutamilla geokätköillä. Tiinan Tuvalta löytyi eka, sitten seuraava vähän takaisin Kuopioon päin Janoinen Karhu -nimisen kahvilan pihasta. Oli muuten hauska aiheeseen sopiva purkki siellä. :) Hetken mielijohteesta ostin kahvilasta mukaan pari munkkia, koska Aki suositteli niitä Twitterissä. Oli valtavia ja hyviä, voin minäkin suositella!

Kuudennen kätkön kohdalla GPS:stäni loppui paristot ja paikalle pysähtynyt perhe istui nollapisteelle syömään, joten päätin että nyt on hyvä aika ajaa kotiin. Leppälahdessa iski miehekäs kaatosade, joka jatkui vielä kaupungissakin. Moottoritiellä ajettiin jonossa 80 km/h ja allekin, tosin muutama kiireisempi painoi ohi. Seurasin hitaasti minua ohittaneen auton epätoivoisen näköistä etenemistä; vesi lensi keulasta ja sivuista niin, että tuli vene mieleen. Muutenkin vesi lensi paikoitellen todella korkeassa kaaressa. Onneksi vesiliirrolta kuitenkin säästyttiin.

Kotona mieheni jo nälkäisenä odotti. Hän oli miettinyt, että jos käy syömään, tulen kotiin sillä sekunnilla. Mies oli miettinyt, että mistä saisi tietää missä menen, kun en autolla ajaessa kuitenkaan vastaa puhelimeen. Sitten hän oli keksinyt ovelasti katsoa Drivecon* online-liittymästä, missä päin olen menossa. Ehkä noin puolen kilometrin päässä! :D Oli kyllä hieno idea, en olisi ehkä itse keksinyt.

Drivecosta tuli mieleen, että Polon ajotietokoneen näyttämä kulutus menomatkalla oli 5,0 ja paluumatkalla ennen geokätköilypysähtelyä saakka 4,9 l/100 km. Aika jees! Drivecon kulutusseuranta ei ole parantunut joulukuisesta blogauksestani, vaan se näyttää edelleen kolmisen desiä alakanttiin. Korjaantukohan se koskaan...

* Olen saanut Think&Drive palveluun liittyvän Driveco-ajotavanseurantalaitteen Falckilta testiin. Kaikki mielipiteet ovat omiani.

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Polon 3-vuotishuolto

Käytin Polon viikko sitten huollossa Jyväskylän Autotarvikkeella. Kello kahdeksan aamulla. Kuka idiootti vie auton huoltoon kesälomalla tuohon aikaan, kun voisi nukkuakin?! Joku hieno idea mulla siinä aikavalinnassa kyllä oli, mutta en kuolemaksenikaan enää muista mikä… Noh, onneksi oli vasta loman eka viikko, vielä ehtii nukkua.

Huollon ohjelmana oli tällä kertaa öljynvaihto, ilmastointilaitteen täyttö ja jarrunesteiden vaihto. Lisäksi korjattiin naputus konehuoneesta ja uusittiin Defan lämmityspistokkeen kansi.

Öljynvaihto

Huolto-ohjelman mukaan öljy tarvitsisi vaihtaa vain joka toinen vuosi (tai 30 tkm välein), mutta olen pitänyt järkevänä vaihtaa sen vuosittain. Myös huoltoneuvoja on sitä suositellut. Viimeksi Poloon oli automaattisesti laitettu Long Life -öljyä, mutta nyt huoltoneuvoja kysyi, että haluanko sitä vai tavallista öljyä. Hyvä että kysyi, sillä itse en muistanut asiaa vaikka olikin aiemmin mielessä.

Long Life on kohtuullisen arvokasta öljyä ja mielestäni sitä on turha käyttää, kun vaihdan kuitenkin vuosittain. Edellisessä ylimääräisessä öljynvaihdossa laitettu Mobil 5W-30 Long Life maksoi 78 e. Nyt laitettiin Mobil Super 3000 5W-40, jolle kertyi hintaa 52 e eli tulihan siinä 26 e säästöä. :)

Ilmastointihuolto

Miten usein autoon kannattaa tehdä ilmastointihuolto? Minulla ei ole mitään havaintoa, mutta ajattelin, että nyt kolmen vuoden ajon jälkeen voisi olla sen aika. Huoltoneuvojan mielestä se kannatti tehdä, joten ei muuta kuin listalle. Mutta ei tullut häneltäkään kysyttyä suositeltavaa aikaväliä. Ilmastointilaitteen täyttö ei kuulu huolto-ohjelmaan, mikä on vähän yllättävää.

Polon ilmastointilaite syö R134a-tyyppistä kylmäainetta 500 +/- 15 g.

Polon ilmastointilaitteeseen mahtuu kylmäainetta 515 grammaa, mutta koneen mukaan siitä oli tyhjennetty 630 g. Mitä ihmettä? Huoltolaitteen putkeen on ehkä jäänyt ainetta edellisen auton tyhjennyksestä, mutta tuntuu silti aika oudolta koska käsittääkseni laite syöttää järjestelmästä sieltä imetyn aineen punnituksen jälkeen sinne takaisin (ja lisää tarvittaessa). Noh ainakaan mulla ollut vuotoa…

Kylmäainetta tyhjennetty 630 g mutta täytetty 515 g. Jännittävää...

Jarrunestehuolto

Hieman yllättäen Poloon piti tehdä myös jarrunestehuolto. Tai ei siinä mitään yllättävää olisi, jos rouva olisi joskus lukenut Polon huolto-ohjelmaa, koska sinne se oli merkitty tänä vuonna tehtäväksi. Jotenkin ajattelin, että auton huoltovälinäyttö kertoo mulle kaikki tarpeelliset huollot, mutta nähtävästi se onkin vain öljynvaihtoja varten. Auton ovenpielessä olevaan tarraan sitä ei ollut merkitty, vaikka siinä onkin paikka myös jarrunesteen vaihdolle. Onneksi vein auton öljynvaihtohuoltoon ja huoltoneuvoja huomasi kysyä, onko jarrunesteet vaihdettu jossain vaiheessa.

Naputus konehuoneesta

Viime kuukausina Polo on enenevissä määrin alkanut pitää outoa naputtavaa ääntä tyhjäkäynnillä. Ääni kuuluu auton matkustajan puoleisesta kulmasta usein, kun pysähdyn ajaessa esimerkiksi liikennevaloihin. Kun nostan jarrua niin, että auto meinaa lähteä liikkeelle, ääni häviää. Aina ääni ei kuulu ja tietenkin silloinkin Polo oli hiljaa, kun käytiin kuuntelemassa sitä yhdessä huoltoneuvojan kanssa.

Mieheni ja kaverini olivat sitä mieltä, että konehuoneessa resonoi vain jokin ja sanoinkin huoltoneuvojalle, että turha alkaa etsiä vikaa jos mitään ei kuulu. En viitsi maksaa pelkästä aavistuksesta. Kävi kuitenkin niin kätevästi, että huoltomies tunnisti pelkän kuvauksen perusteella ongelman: kyseessä todennäköisesti on polttoaineputki, joka naputtaa tyhjäkäynnillä johonkin kotelon osaan. Huoltomies laittoi väliin vaahtomuovia ja minä sain tehtäväksi kuunnella, vieläkö ääni kuuluu. Eipä ole kuulunut kertaakaan, joten se oli helppo ja halpa korjaus. :)

Enää ei pääse polttoaineputki resonoimaan. :)

Defan kansi

Hakiessani autoa pois kävimme vielä yhdessä huoltoneuvojan kanssa katsomassa, mihin huoltomies oli laittanut vaahtomuovia. Samalla huoltoneuvoja bongasi Polon keväällä nurin niskoin menneen Defan lämpöpistokkeen kannen (ei pysynyt enää kiinni lainkaan) ja totesi, että eihän näin siistissä autossa tuollaista kauneusvirhettä saa olla. Hänpä ajaa auton nopeasti halliin niin joku saa korjata sen. :D 

Huoltomies yritti laittaa kannen jousta paikalleen, mutta sen vastakappale oli katkennut kannesta eikä sitä voinutkaan korjata. Varaosatiskiltä löytyi uusia ja pian kansi olikin jo vaihdettu uuteen. Mietin joskus, että pitääkö koko viritys vaihtaa hajonneen kannen vuoksi, mutta ei onneksi tarvinnut. :)

Uusi kansi Defan säteilylämmittimen pistokkeelle.

Yhteenveto

Polossa on huolenpitosopimus, jonka piikkiin menivät ilmastointihuolto 79 e ja jarrunestehuolto 41 e. Ylimääräistä öljynvaihtoa huolenpitosopimus ei vieläkään korvaa (huoltoneuvoja oli sen taas tarkistanut), mutta se ei ollut mikään yllätys. Öljynvaihdosta minulle kertyi maksettavaa  122 e, josta työn osuus 46 e ja loput osia. Lisäksi tuli Defa kansi+ jousi, jotka maksoivat yhteensä 6 euroa.

Huolto-ohjelmakirjaan oli viime vuonna merkitty tälle vuodelle myös laaja määräaikaishuolto, mutta sitä ei tehty. Ehkä siksi, etten tajunnut sitä pyytää kun en lukenut huoltokirjaa? :D Huolto-ohjelman mukaan se tulisi tehdä 30 000 km tai 3 vuoden jälkeen, mutta huoltoneuvojan mukaan riittää, että tehdään se vuoden päästä 60 tkm mukaisena. Jäädään kyllä tosi kauas 60 000 km:sta, koska nytkin Polon mittarissa on vasta reilu 26 000 km...

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Uusi Mazda3 - taviksesta katseenvangitsijaksi

Mazda. Automerkki, jota kohtaan minulla ei ole ollut tunteita suuntaan eikä toiseen. Kaverillani on edellisen sukupolven Mazda3, “Pikkumusta”, jota kaverini rakastaa kovasti, mutta minussa se ei herätä mitään tunteita. Se on varmatoiminen, mutta äärimmäisen tavallinen perusauto, joka vie minne pitää tekemättä itsestään numeroa. Ei riitä meille!

Onnellisten ihmisten ajokoulusta sain kuukaudeksi käyttööni uuden Mazda3:n, jonka luvattiin lisäävän onnellisuutta entisestään. Miten kävi?

Jotta auto voi voittaa minut puolelleen, ovien pitää tumpsahtaa kiinni. Tiedättekö, se on se laadun fiilis, minkä tuntee jo pelkistä ovista! Edellisen Mazda3:n ovien ääni ei vakuuta, mutta uuden Mazda3:n ovet tumpsahtivat oikein laadukkaan oloisesti kiinni. Ne ovat tukevat, mutta avatessa silti höyhenenkevyet ja antoivat hyvän ensivaikutelman autosta.

Myös Mazda3:n kaunis ulkonäkö antaa odottaa autolta paljon. Sen muotokielessä on vain sitä jotain. Ei kummallisia kikkailuja, vaan voimaa ja sulavia linjoja, jotka saavat auton erottumaan massasta. Etenkin keula on upea! Vaikka tykkään yleensä enemmän hatchbackeista, Mazda3:n kohdalla kallistun enemmän sedanin, koska sen pikkuisen pidempi perä saa auton näyttämään tasapainoisemmalta.

Mazda3:n muotoilu on todella onnistunut. Päälle vielä punainen väri, niin autoa vain jää tuijottamaan lasittunein silmin... 

Pitkäkeulainen auto näyttää tasapainoisemmalta sedanina.

Aika tiukkailmeinen perä.

Sisätilat

Jatkuuko Mazda3:n laatu sitten sisäpuolelle? Enimmäkseen kyllä, jos minulta kysytään. Apukuskin paikalla istunut mieheni sanoisi tähän väliin tosin tiukan vastalauseen, mutta palataan siihen myöhemmin…

Kojelaudan koputtelutestin mukaankin kyse oli laadukkaasta autosta. Mulla on siis sellainen tapa, että koputtelen auton eri kuulostellen osien muovisuutta. Muovisuudesta tulee aina miinus. Mazda3:ssa muoviset kopinat olivat suurimmaksi osaksi poissa, hyvä!

Mazda3:n ohjaamo.

Sitten itse työtilaan - kuskin paikalla kelpaa istua. Penkki oli minulle juuri sopivan kokoinen ja siinä on hyvät säädöt ristiseläntukea myöten. Lisäksi penkissä on hyvä sivuttaistuki, jonka hyödyn huomasi viimeistään Ecorunin tiukoissa mutkissa. 

Kun kuljettajan ajokokemus on Mazda3:ssa näin hyvin viimeistelty, herää kysymys, miksi siitä on käyty pihistelemään matkustajan puolella. Penkki on käsittääkseni sama kuin kuskillakin, mutta siitä puuttuu korkeussäätö ja ristiseläntuki. 183 cm pitkä mieheni ei löytänyt matkustajan istuimesta millään hyvää asentoa, koska se oli hänelle liian korkealla. (Minulle se puolestaan oli liian matalalla.)

Myös oven käsinojasta tuli valitusta. Mieheni tykkää hirveästi Polon käsinojasta, mutta Mazda3:ssa käsi ei pysy siinä, koska se kapenee kyynärpäätä kohden. Lisäksi kun penkkiä siirsi taaksepäin, että mahtui paremmin istumaan, käsinoja jäi ulottumattomiin. Yhteenvetona mieheni ei tykännyt Mazda3:n matkustajan penkistä yhtään, vaan haukkui sen surkeaksi.

Mittaristo

Mazda3 oli minulla käytössä kahdessa erässä. Ensin automaattivaihteinen Premium Plus -malli tammikuussa kolme viikkoa ja nyt toukokuussa vielä viikon verran manuaalivaihteinen Luxury, jotta pystyin kertaamaan manuaalilla ajoa Ecorunia varten. (Valokuvissa esiintyvä punainen Mazda3 Sedan on työkaverini.)

Premium Plus -mallissa nopeusmittari on perinteinen iso ympyrä keskellä mittaristoa. Luxuryssa siinä kohtaa on kierroslukumittari ja nopeus näytetään mittariston päälle sijoitetussa läpinäkyvässä aktiivisessa heijastusnäytössä. Heijastusnäyttö oli mielestäni tosi siisti ominaisuus, koska se on lähempänä ikkunaa kuin tavallinen mittaristo, jolloin katse pysyy paremmin tiessä ja ajaminen on turvallisempaa. Lisäksi se kertoo navigointiohjeet risteyksissä, mikä on mainio lisäominaisuus.

Heijastusnäyttö toimi hämmästyttävän hyvin myös vastavalossa. Ja jos siitä ei saisi selvää, näkyy nopeus digitaalisena lisäksi normimittariston puolella. Minun puolestani Luxuryn kierroslukumittarin tilalla olisi voinut olla hyvin perinteinen nopeusviisari, koska sitä on kivempi lukea kiihdyttäessä. Kierroslukumittari mahtuu kyllä pienempäänkin tilaan.

Mazda3:n heijastusnäyttö oli muuten kaikkien aikojen tarkin auton nopeusmittari, jonka olen nähnyt! Harjoitellessani taloudellista ajoa otin mukaan navigaattorin nähdäkseni auton todellisen nopeuden. Yllätys oli suuri, kun auton mittari näytti vain 1-2 km vähemmän kuin navigaattori! 

Mazda3:n Luxury ja Luxury Plus -malleissa on kätevä heijastusnäyttö. Kuten kuvastakin näkyy, nopeusmittari on todella tarkka.

Mazda3:n ajotietokone ei ollut kovin kummoinen. Olen tottunut Polossa kahteen ajotietokoneeseen, joista 1. nollautuu ajon jälkeen itsestään ja 2. nollautuu vain erikseen pyydettäessä. Mazda3:n ajotietokoneessa oli ensinnäkin vähemmän tietoa kuin Polossa (ajon kesto ja matka puuttui), mutta lisäksi se piti muistaa nollata erikseen joka ajon jälkeen ja vielä keskikulutus ja nopeus erikseen. Hirveän epäkäytännöllistä! Jossain vaiheessa sentään löysin asetuksen, että trippimittarin nollaus nollaa myös keskikulutuksen. Trippimittareita autossa oli kaksi, mutta muita tietoja vain nuo yhdet erikseen nollailtavat.

Premium-malleissa nopeusmittari on mittariston keskellä, kun taas Luxuryssa tuolla kohdalla on suuri kierroslukumittari. Pimeällä mittaristossa on hieno valaistus.

Mazda Connect audio- ja navigointijärjestelmä

Siinä missä Mazda3:n ajotietokone ei vakuuttanut, voitti 7” audio- ja navigointijärjestelmä kaikki aiemmin testaamani mennen tullen. Sillä voi tehdä ihan perusjuttuja eli kuunnella musiikkia, navigoida (lisävaruste) ja katsoa auton kulutustietoja. Erona moniin muihin autoihin on kuitenkin erinomainen käytettävyys.

Kulutusseuranta. Ylärivillä viimeisimmän ajon kulutus viimeisen tunnin ajalta. Alartivillä auton koko käyttöajan kulutus, tosin en ole ihan varma miten sitä luetaan. :D

Auton ollessa parkissa näyttöä voi ohjata kosketuksella, mutta liikkeellä ollessa ohjaus tapahtuu intuitiivisella HMI-ohjaimella. Ohjaintatti on sijoitettu käsijarrun viereen, missä käsi lepää luonnollisesti, joten ei tarvitse liikkeessä yrittää hosua yleensä autoissa näytön ympärille sijoitettuja nappeja. Sitä oli todella nopea oppia käyttämään irrottamatta katsetta tiestä ja se toimi myös talvella rukkaset kädessä. Ohjainta voi pyörittää, kääntää joystickin tyyliin ja lisäksi painaa hyväksymisen merkiksi. Tatin ympärillä on viisi toimintonäppäintä viidelle sormelle - hieno idea!

Mazda3 audiojärjestelmän HMI-ohjain oli todella miellyttävä käyttää.

Infotainmentin turvallisuutta lisäävät ominaisuudet eivät lopu tähän. Mazda3:lle voi jutella suomeksi, ja järjestelmä tajuaa puhetta todella hyvin! On ihan sairaan kätevää, kun ajon aikana voi sanoa autolle osoitteen, mihin haluaa navigoida, kun ennen on pitänyt pysähtyä näppäilemään osoite navigaattorin ruudulle. Aika moni lienee näppäillyt osoitetta ajon aikanakin, mikä ei koskaan ole kovin turvallista. Puheohjauksen soisi todella tulevan kaikkiin autoihin, koska se lisää turvallisuutta niin paljon.

Mazda3 navigointi näytti paljon tietoa lähelle olevista kohteista.

Puhelimen sai liitettyä autoon vaivattomasti bluetoothilla. Mazda on nimennyt tämän yhteyden MZD Connectiksi. Puhelimesta pystyi kuuntelemaan musiikkia ja selaamaan auton käyttöliittymällä vapaasti musiikkikirjastoa. Pidin ominaisuutta Mazda3:n jälkeen itsestäänselvyytenä kaikkien autojen bluetooth-liitoksissa, mutta yllättäen ainakaan yksikään Volkswagen ei tarjoa samanlaista hallittavuutta. Loistava ominaisuus Mazdassa, mutta katkera pettymys Volkswagen-fanille! :(

MZD Connectin kanssa puhelimella pystyi myös soittamaan auton valikoiden kautta, mikä lienee jo melko tavallinen ominaisuus. Uutta sen sijaan oli se, että voit sanoa autolle, kenelle haluat soittaa. En tajunnut valitettavasti tätä itse koittaa, vaan bongasin ominaisuuden tästä Digiauton videosta.

Pikkuisen sentään löysin miinustakin infotainmentista. Talvella sopivassa valossa en saanut näytöstä mitään selvää, kuin se heijasti niin kovasti. Valikoita ei pysty kelaamaan ympäri, vaan listan loppu on todella listan loppu. Esimerkiksi puhelinluettelo loppuu Ö:hön, eikä sitä seuraa listan eka A. Pieni juttu, mutta lisäisi käytettävyyttä. Lisäksi sovelluksista kulutusnäytölle pääseminen vaatii turhan monta "seuraava näyttö" valintaa.

Ajettavuus

Kompaktin kokoiseen Poloon verrattuna Mazda3 tuntui aikamoiselta laivalta ja minun oli vaikea hahmottaa sen kulmia. Peruuttamisessa auttoi pysäköintitutka, mutta Premium Plussassa se heräsi henkiin vasta aika myöhään. Luxuryssä tutka oli myös edessä ja etäisyys esteisiin näytettiin infotainmentin näytöllä palkkeina, mistä tykkäsin paljon enemmän.

Ajettavuudeltaan Mazda3 oli ok, mutta ohjaus on saksalaiseen jämäkkyyteen tottuneelle vähän turhan herkkä. Talvella ajaessamme Ylivieskaan mieheni ihmetteli, että mitä mä oikein seilaan. En tee vastaavaa Pololla. Tulin siihen tulokseen, että herkkä ohjaus ja hetkenkin ohjaamiseen keskittymisen herpaantuminen aiheutti pientä seilausta. Eli pienen pienikin ratin liikautus saa auton reagoimaan. Keväällä en kiinnittänyt ohjaukseen enää mitään huomiota. Ehkä olin vain tottunut tai sitten auto oli vakaampi kesärenkailla.

Kävin kokeilemassa Delta-autolla alkukeväästä manuaalivaihteista Mazda3 hatchbackia.  

Ajoin Mazda3:lla yhteensä 3800 km, joista automaatilla 2700 km ja manuaalilla 1100 km. Automaatti oli hyvän tuntuinen, eikä siinä tullut kiihdyttäessä kuminauhaefektiä. Valitettavasti automaatti ei ole DSG:n veroinen, vaan se hukkaa osan moottorin tehosta. Se kiihtyy puoli sekuntia manuaalia hitaammin ja kuluttaa puoli litraa enemmän bensaa satasella.

Kuusivaihteinen manuaalilaatikko oli ihan ok, mutta kolmosta sain välillä hakea. Vaihteet eivät siis menneet silmään yhtä täsmällisesti kuin esimerkiksi uudessa Polossa. Muuten vaihteissa ei ollut valittamista. Auto veti älyttömän hyvin matalillakin kierroksilla (lähellä tonnia) enkä saanut sitä sammumaan kertaakaan.

Mazda3:ssa oli kätevä kuolleen kulman varoitin. Jos joku on tulossa ohitse, sivupeiliin ilmestyy ikoni. Jos siitä huolimatta laittaa vilkun päälle, auto piippaa varoitukseksi.

Video: Mazda3 kuolleen kulman varoitin (RVM)

Ajomelu

Mazda3:n suurin ongelma on mielestäni turhan iso rengasmelu. Moottorista ei kuulu mitään autoon sisälle, mutta renkaat jyrisevät riippumatta siitä, onko alla nastat, kitkat vai kesärenkaat. Mazda3 on sentään meidän Poloa hiljaisempi, mutta mielestäni sen äänimaailma on Poloa ärsyttävämpi. Polon rengasmelu on tasainen humina, kun taas Mazda3:n rengasmelu on jyrinää.

Työkaverini vaihtoi vastikään vuoden -97 Ford Mondeonsa uuteen Mazda3:een. Olisi luullut, että siinä vaihdossa olisi saanut paljon hiljaisemman auton, mutta niin vain hänkin pitää Mazda3:n ikävimpänä ominaisuutena rengasmelua.

Mazda3 - meluisa niin nasta-, kitka- kuin kesärenkaillakin. :(

Luxury-varustetasolla Mazda3:ssa on vakiona Bose-audiojärjestelmä. Laittaessani sillä ekaa kertaa musiikin soimaan, vääntyi naamani väkisin hymyyn - sen verran hyvältä kuulosti! :) Bose-audiojärjestelmä sisältää myös vastamelutoiminnon. Se kompensoi ulkoa kuuluvia ääniä ja saa musiikin kuulostamaan paremmalta. Ominaisuus toimi hyvin, mutta siinä mielessä sekään ei tee autuaaksi, että auto muuttuisi hiljaisemmaksi.

Voih, miksi äänimaailmaa ei ole voitu huomioida paremmin? Ehkä Japanissa on tasaisemmat tiet?

Yhteenveto

Olin kirjoittanut talvella muistiinpanoihini, että uusi Mazda3 ei herättänyt minussa tunteita. En ymmärrä, miksi olen kirjoittanut niin. Auto on upean näköinen ja mitä enemmän sillä ajoin, sitä enemmän siitä pidin. Ja olisin halunnut pitää vielä enemmän. Harmittaa oikeasti, että sen rengasmelu ja automaatin kulutus ovat liian suuret. Ja se matkustajan penkki. Jos nämä asiat olisivat kunnossa, olisi Mazda3 ollut vahva ehdokas seuraavaa autoa hankkiessa.

Edellinen Mazda3 oli mielestäni keskinkertainen ja tavallinen auto, eikä saanut minua kiinnostumaan merkistä pätkän vertaa. Uusi Mazda3 sen sijaan nosti Mazdan automerkkinä silmissäni ihan uudelle tasolle! Kuukauden koeajoni perusteella näkisin, että uusi Mazda3 voi kilpailla nyt hyvinkin mm. Volkswagen Golfin, Audi A3:n, Seat Leonin, A-Mersun ja Volvo V40:n ostajista. (Tuo on alkuperäinen listamme vaihtoehdoista seuraavaksi autoksi.) Vielä kun niistä haaveilevat tajuaisivat käydä koeajamassa Mazda3:n. Saattaisivat meinaan yllättyä!


keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Polon ensimmäinen katsastus

Viime vuonna Polo täytti kaksi vuotta ja pääsi sen myötä ensimmäiseen viralliseen huoltoon. Viikko sitten meidän reipas kolmevuotiaamme kävi ensimmäisessä katsastuksessaan. Se ei ehtinyt edes jännittää tapahtumaa, sillä kaikki kävi niin äkkiä.

Poloinen jarrutesterillä.

Poloinen käyttäytyi katsastuksessa nätisti, eikä esimerkiksi purrut katsastusmiestä sormeen. Sille tosin ei ole vieläkään puhjennut hampaita, joista huoltoneuvoja kyseli jo viime kesänä ... pitäisikö huolestua? Noh, joka tapauksessa Polo sai omistajansa valvovan silmän alla terveen paperit ja vielä kehut päälle. Mitään muuta en tosin odottanutkaan! :)

Ai niin, katsastusmieshän vähän sääti Polon ajovalojen korkeutta. Avasi konepellin ja ruuvasi ajovalon oikeaan kulmaan. Tämä oli positiivinen yllätys, sillä olen kuvitellut, että katsastajat vain katsastavat ja antavat korjauskehotuksia. Toki hommaan meni vain minuutti, mutta silti.

Ilmeen perusteella Polo ei oikein arvostanut ronkkimista, mutta onneksi se käyttäytyi kuitenkin hyvin. :P

Ihan itse tehty katsastusohjelmisto

Mutta miten Polo päätyi näin yllättäen katsastukseen? Siten, että katsastus tehtiin meidän firman tekemällä Muster-katsastusohjelmistolla! * Mietin taannoin, että olisi siistiä päästä katsomaan käytännössä, miten Muster toimii etenkin, kun olin alkuvaiheessa itsekin tekemässä sitä. Mainitsin sitten ohimennen töissä, että mua kiinnostaisi blogata Musterista, mikä tietysti sopi myyntiosastolle paremmin kuin hyvin. Pian oltiinkin jo katsastamassa Poloa Meidän Katsastuksella, jossa kuvattiin samalla materiaalia Musterin esittelyvideoon.

Mun on nyt pakko vähän hehkuttaa, miten hieno softa ollaan tuupattu maailmalle! Muster on pilvipalveluna toimiva katsastusohjelmisto, joka sisältää myös nettiajanvarauksen, kassatoiminnot ja laskutuksen. Vuoden vaihteessa lanseerattu Muster on käytössä jo noin 20 %:lla Suomen katsastusasemia ja vuoden lopussa kattavuus tulee olemaan 40 %. 

Omasta mielestäni Musterin hienoin ominaisuus piilee siinä, että se on suunniteltu tablet-tietokoneella käytettäväksi. Mittaustuloksia ei tarvitse kopioida katsastuksen päätteeksi paperilta tietokoneelle, vaan arvot syötetään katsastuksen edetessä tabletille. 

Polon matkamittarin lukeman lisääminen Musteriin.

Katsastuksen päätteeksi katsastaja tulostaa yhteenvedon ja uuden rekisteriotteen suoraan tabletilta. Asiakkaan ei siis tarvitse ajaa autoa ulos papereiden tulostusta odotellessa eli aikaa säästyy häneltäkin. Kätevää!

Polon katsastuksen tarkastuskortti.

Jos tabletti sattuisi tippumaan rasvamonttuun, niin ei hätää. Katsastusta voi jatkaa millä tahansa laitteella, koska kaikki data on pilvessä.

Polo pitää katsastaa seuraavan kerran kahden vuoden päästä. Mikä lie Musterin tila ja levinneisyys silloin. Toivottavasti hyvä. :) Ainakin jarrudynamometrin ym. testerien datat tulevat siirtymään jossain vaiheessa katsastusjärjestelmään suoraan, joten tabletin naputtelu vähenee entisestään.

* Idea Musterista kirjoittamiseen on täysin omani eikä siis millään tavalla työnantajani ehdottama. Merkitsin postauksen kuitenkin selvyyden vuoksi yhteistyöksi, koska katsastus tehtiin työajalla ja sain siitä 15% alennusta.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Testissä kuljettajan pikku-apurit: mukautuva vakionopeussäädin ja kaistanpitoavustin

Seat-myyjä viestitteli viime viikolla, että haaveilemamme 1.4 TSI DSG Leonin hinnat on lopulta julkaistu ja kutsui koeajolle. Ko. mallia ei vielä ollut tietenkään tarjolla, mutta en voinut vastustaa Seat Leon 1.8 TSI DSG kutsua, kun varustelukin oli urheilullinen FR.

Ihan sattumalta Leonissa oli pari hienoa varustetta, joita pääsin testaamaan nyt ekaa kertaa. Ensimmäisenä löysin autosta adaptiivisen vakionopeussäätimen (ACC, Adaptive Cruise Control), joka tarkkailee edellä olevaa ajoneuvoa ja tarpeen mukaan hidastaa auton nopeutta mukautuakseen sen nopeuteen.

Testatessani ACC:tä ensimmäistä kertaa asetin vakionopeussäätimen nopeudeksi vähän yli rajoitusnopeuden, jotta saavuttaisin muun liikenteen. Jalkaa pidin ihan jarrun tuntumassa, koska tuntui hurjalta antaa auton lähestyä määrätietoisesti edellä ajavaa! Huoleni oli tietenkin turha, sillä tyylikkäästi Leon hidasti menoa saavuttaessaan edellä ajavan auton. Sitten jatkettiin matkaa muun liikenteen tahtiin. Etäisyys oli mielestäni turhan pieni, mutta sitä pystyi säätämään isommaksi asetuksista ja vakionopeussäätimen viiksestä.

Mukautuva vakionopeussäädin pääsi ihan kunnonkin testiin koeajon aikana. Saavutin vakkarilla 80 km/h ajaessa vanhan Mersun, jonka nopeus olikin yllättävän pieni. Kun Leonin tutka havaitsi auton, se hidasti vauhtia reippaasti ja jäin ajamaan Mesen perään 40 km/h. Oli kyllä tyylikäs hidastus!

Vakkariin asetettu nopeus 102 km/h, mutta edellä olevaa seuraten nopeus on asettunut reiluun 80 km/h:iin. Rentoa ajamista!

Toinen minulle uusi ominaisuus Leonissa oli kaistanpitoavustin (Lane Assist), joka nimensä mukaisesti auttaa pitämään auton omalla kaistalla. Auto ei tietenkään pysyttele ihan väkisin omalla kaistalla, mutta jos siitä meinaa ajautua pois, ratissa tuntuu vastustusta kun auto korjaa ajolinjaa. Kokeilin ominaisuuden rajoja parissa kaarteessa. Oli huimaa, miten selkeästi auto käänsi itse rattia.

Jos kaistavahti ei havainnut seurattavia kaistoja, auton ruutuun syttyi merkkivalo. Kaistaviivat saattoivat puuttua kokonaan tai olla hyvin kuluneita.

Koska kaistavahdin tehtävä on avustaa, se myös pitää huolen siitä, että kuljettaja on se joka ohjaa autoa. Jos ohjaamista ei tapahdu yli 10 sekuntiin, auto piippaa kuuluvasti herättääkseen kuljettajan huomion. Testasin tätä irrottamalla käteni ratista. Normaalisti ajaessahan ihminen tekee aavistuksenomaisia ohjausliikkeitä koko ajan, vaikka ajaisi suoraakin tietä eli turhaan avustinta ei varmaan saa huutamaan.

Sadan kilometrin koeajon perusteella tulin siihen tulokseen, että meidän seuraavaan autoon täytyy ehdottomasti saada mukautuva vakionopeussäädin, niin kätevä ominaisuus se oli! Kaista-avustin oli myös hieno ominaisuus, mutta siitä ei tullut samanlaista pakko-saada-tunnetta. Välillä sen pienet ohjausliikkeet meinasivat jopa ärsyttää.

Mites Leonin kolmas koeajo muuten? FR-varustetason 18-tuumaiset renkaat tekivät autosta aika meluisan ja tuntui, että farkkukoppa vielä korosti sitä. Viime kesänä koajamani Leon oli paljon hiljaisempi (suorastaan todella hiljainen), kun alla oli 16” renkaat.

Seat Leon 1.8 TSI DSG FR ST

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...