Olin aiemmin sitä mieltä, että minähän pesen autoni aina itse, jos vain keli sallii. Turha maksaa pesusta, kun voin tehdä homman helposti itsekin vanhempieni luona. Viime vuoden kesänä pesinkin auton muutamaan kertaan, mutta tänä kesänä pesemiset jäivät tasan yhteen kertaan. Nyt syksyn tullen suunittelin kyllä peseväni ja vahaavani auton talvea varten, mutta homma sitten jotenkin.
Polo piti kuitenkin saada vahattua ennen talvea, joten ei auttanut kuin turvautua ulkopuoliseen apuun. Pikaisella googletuksella löysinkin autopesulan nimeltä Autopesula, joka sijaitsi Jyväskylän keskustassa Matkakeskuksen parkkitalossa. Koska sijainti oli täydellinen, hinnat tuntuivat kohtuullisilta ja liike tarjosi myös renkaidenvaihtopalvelua, päätin viedä Polon sinne ja lyödä kaikki syksyn kärpäset yhdellä iskulla. Soitin liikkeeseen keskiviikkona ja sainkin pesun/vahauksen/renkaidenvaihdon heti seuraavalle päivälle.
Vein Polon pesulaan aamulla ja hain pois iltapäivällä töiden jälkeen. Renkaat olivat vaihtuneet ja auto kiilsi. Kromiset pölykapselitkin oli pesty niin, että ne loistivat lähes kuin uutena. Käsin suoritetun vahauksen näytti ainakin minun silmääni ihan hyvältä. Vahaa tosin oli levitetty vähän liiankin innokkaasti, sillä sitä löytyi myös toisen oven sisäpuolelta siitä kohtaa, missä pelti muuttuu jo muoviksi. No, onneksi se jää piiloon kun auton oven sulkee. Vahaus maksoi 80 e, mikä sisälsi luonnollisesti auton pesun mutta kivana lisänä myös mattojen imuroinnin.
Renkaiden vaihdon hintaan kuului myös renkaiden pesu. Olen ennenkin vaihdattanut renkaat paikassa missä ne on "pesty", mutta tällä kertaa ne oli todellakin pesty, sillä kädet eivät likaantuneet juuri lainkaan, kun pyöriteltiin renkaat varastoon. Erittäin miellyttävää! Renkaiden vaihto kustansi 29 e, mikä oli mielestäni melko paljon, sillä olen maksanut vaihdosta aiemmilla kerroilla 20 - 25 e. Hyvä pesutulos sai kuitenkin hinnan tuntumaan kohtuulliselta, sillä inhoan likaisten renkaiden käsittelyä. Autopesulan mies puolusti vaihdon olevan ihan kohtuuhintaista jos vertaa rengasliikkeisiin, mutta en tosiaan ole koskaan vaihdattanutkaan renkaita oikeassa rengasliikkeessä.
Liikkeen palvelu oli mainiota ja jo ajan varauksesta lähtien tunsin itseni erittäin tervetulleeksi asiakkaaksi. Paljastui tosin, että henkilö jonka kanssa asioin, oli liikkeellä vain poikkeuksellisesti eli normaalista asiakaspalvelusta en tiedä mitään. Joka tapauksessa vaihdatan ainakin renkaat hyvin varmasti samassa paikassa myös ensi keväänä, koska liikkeen sijainti on aivan loistava. Vaikka löytäisin jostain syrjemmästä halvemman paikan, olisi sellaisesta kuitenkin päästävä jotenkin työpaikalle eikä se varmasti onnistuisi viidessä minuutissa kuten nyt. Paitsi tietysti jos jää odottelemaan paikan päälle, sillä pelkkä renkaiden vaihtohan ei kovin kauan kestä.
sunnuntaina 18. lokakuuta 2009
lauantaina 10. lokakuuta 2009
Jos edes joku ottaisi opikseen...
Kuten jo viime vuonna julkaisemassani merkinnässä kirjoitin, minua todella häiritsi työmatkallani olleen Seppäläntien ja Palanderinkadun risteyksen säännöllinen tukkiminen. Toukokuussa Keskisuomalaisessa oli jokin liikenneaiheinen juttu, johon liittyvässä kolumnissa toimittaja kirjoitti samasta risteyksestä. Hän valitteli, kuinka risteys ei toimi, koska vaikka vihreät valot palavat, joutuu hän jäämään autoineen keskelle risteystä seisomaan ja tukkimaan muiden kulun.
Luettuani kolumnin jotain napsahti päässäni. (Vähän niin kuin tuon edellisen kirjoitukseni audikohu vs. markkinaosuus -uutisoinnin kanssa.) Kuinka yksinkertainen toimittaja voi olla kirjoittaessaan jotain tuollaista? Jos jono ei vedä, risteysalueelle on turha ajaa!
Tuohtuneena päätin kirjoittaa kantani Keskisuomalaisen mielipidepalstalle, jotta edes joku risteyksen tukkija voisi ottaa opikseen. Reilun parin viikon odottelun jälkeen lehti julkaisi kirjoitukseni ja olin tyytyväinen. Sain jopa positiivista palautetta, mikä ilahdutti kovasti.
Liitin kirjoitukseen vanhassa merkinnässä olleita kuviakin, mutta epähuomiossa juuri tärkein kuva jäi lähettämättä. Kuvassa minulle vaihtuu vihreät valot, mutta risteys on täynnä seisovia ja liikkuvia autoja. Nyt lehti joutui julkaisemaan toisen lähettämäni kuvan, mikä sekin on ihan hyvä, mitä nyt lehden kirjoittamassa kuvatekstissä olin muka sitä mieltä, että kääntyvät autot tukkisivat risteyksen, vaikka vika on todellisuudessa suoraan ajavissa. Kuvassa vain näkyy kääntyviä autoja, jotka joutuvat väistämään jumittajia.
Alla mielipidekirjoitus kokonaisuudessaan. Minun piti kylläkin julkaista se jo kesällä, mutta unohdin asian täysin.
---
"Heljä Roikonen kirjoitti (Ksml 22.5.), kuinka hän jää usein jumiin Seppäläntien ja Palanderinkadun risteykseen, vaikka vihreät valot palavat hänelle.
Vihreistä valoista huolimatta risteykseen ei ole pakko ajaa, mikäli se ei vedä. Keskelle risteystä jääminen on typerää, sillä se häiritsee muista suunnista risteykseen ajamista. Vaikka autojono vielä risteystä lähetyttäessä liikkuisikin, niin sen verran arviointikykyä pitäisi olla, että miettii, pääseekö risteyksen läpi ajamaan. Tilanteen arvioiminen ei vaadi kuin pientä hiljentämistä risteystä lähestyessä ja kun tilanne on selvä, voi risteyksen ylittää. Mikäli jono ei tunnu liikkuvan riittävästi, on täysin luvallista jäädä odottamaan risteyksen toiselle puolelle, vaikka vihreät valot vielä palaisivatkin.
Ajan itse päivittäin risteyksen läpi Palanderinkadun suunnasta ja on todella raivostuttavaa joutua viikoittain kiertämään risteyksessä seisovia autoja. Välillä autoja on kulkureitillä niin paljon, että vihreistä valoista huolimatta joutuu jäämään paikoilleen odottamaan seuraavia vihreitä ja toivomaan, että niitä ennen Seppäläntietä ajavat olisivat edellisiä hieman fiksumpia. Itse en jaksa tööttäillä, vaan toivon vain, että tukkijat tajuaisivat mokanneensa.
Kaikenlaista säätöä on tullut nähtyä, kun tien tukoksi jääneet yrittävät selvitä tilanteesta vaihtamalla kaistaa, tiivistämällä jonoa tai jopa peruuttamalla epätoivoisesti takaisin valoihin päin. Miten paljon helpompaa olisikaan ollut olla tunkematta koko risteysalueelle! Etenkin päivittäin samaa reittiä ajavien luulisi oppivan "risteyksen tavoille" ja tietävän, että jono saattaa pysähtyä välillä kokonaan. Ilmeisesti liikenteen ennakointi on kuitenkin monelle liian haastava tehtävä.
Seuraavan kerran kun olet lähestymässä tukkoista risteystä mieti, pääsetkö ylittämään sen omien vihreidesi aikana, vai tuletko jäämään risteysalueelle vielä punaisten vaihduttua. Kukaan tuskin kuolee nälkään, vaikka muut tienkäyttäjät huomioimalla kotimatkaan menisikin pari minuuttia enemmän."
"Seppälänkadun ja Palanderinkadun risteyksessä on usein ruuhkaa, koska kääntyvät autot jäävät keskelle risteystä."lauantaina 3. lokakuuta 2009
"Kiesi-kohu ei kolhinut Audi-kauppaa"
Pari päivää sitten useat lehdet uutisoivat, kuinka "Kiesi-kohu ei kolhinut Audi-kauppaa", vaan Audien markkinaosuus kääntyi syyskuussa nousuun. Uutisen mukaan tämä ilmenee Autoalan tiedotuskeskuksen julkistamasta tilastosta, jossa listataan syyskuussa rekisteröidyt autot. Todellisuudessa tilastossa ei mainita mitään syyskuun alussa velloneesta Audi-kohusta, vaan listataan vain autojen rekisteröinnit syyskuussa ja alkuvuonna.
Uutisen alun perin julkaissut STT esittelee nettisivuillaan itsensä seuraavasti: "STT:n ydin on laadukas ja luotettava uutispalvelu, joka kertoo suomalaisille tärkeät asiat Suomesta ja maailmasta, usein ensimmäisenä." Itsekin olen kuvitellut Suomen Tietotoimiston olevan luotettava ja neutraali uutislähde, jossa sijan saavat vain faktat. Tällä kertaa metsään on kuitenkin menty. Audi-kohu ja syyskuun Audien rekisteröinti eivät liity toisiinsa mielestäni millään tavalla, sillä suurin osa syyskuussa rekisteröidyistä autoista on varmasti tilattu paljon ennen syyskuun alkua, jolloin Audin myyntijohtajan mielipiteet eivät olleet vielä koko kansan huulilla.
Mielestäni on yllättävää, että niin monet lehdet ovat julkaisseet uutisen sellaisenaan ajattelematta lainkaan tuota rekisteröintipäivä versus tilauspäivä -asiaa. STT:tä toki pidetään luotettavana tietolähteenä, mutta luulisi, että edes jollekin olisi tullut mieleen kyseenalaistaa asia.
(Tämän merkinnän kirjoittamiseen innoitti mieheni, joka linkkasi minulle uutisen alunperin Iltalehdestä vaahdoten, kuinka keltainen lehdistö ei välitä selvittää asioita kunnolla ... kunnes selvisi että uutinen onkin lähtöisin STT:ltä.)
Edit: Pisteet kotiin Taloussanomille, jonka uutisessa mainitaan, että Kiesi-kohu ei näy vielä Audin menekissä, sillä autot on tilattu jo kuukausia aiemmin.
Uutisen alun perin julkaissut STT esittelee nettisivuillaan itsensä seuraavasti: "STT:n ydin on laadukas ja luotettava uutispalvelu, joka kertoo suomalaisille tärkeät asiat Suomesta ja maailmasta, usein ensimmäisenä." Itsekin olen kuvitellut Suomen Tietotoimiston olevan luotettava ja neutraali uutislähde, jossa sijan saavat vain faktat. Tällä kertaa metsään on kuitenkin menty. Audi-kohu ja syyskuun Audien rekisteröinti eivät liity toisiinsa mielestäni millään tavalla, sillä suurin osa syyskuussa rekisteröidyistä autoista on varmasti tilattu paljon ennen syyskuun alkua, jolloin Audin myyntijohtajan mielipiteet eivät olleet vielä koko kansan huulilla.
Mielestäni on yllättävää, että niin monet lehdet ovat julkaisseet uutisen sellaisenaan ajattelematta lainkaan tuota rekisteröintipäivä versus tilauspäivä -asiaa. STT:tä toki pidetään luotettavana tietolähteenä, mutta luulisi, että edes jollekin olisi tullut mieleen kyseenalaistaa asia.
(Tämän merkinnän kirjoittamiseen innoitti mieheni, joka linkkasi minulle uutisen alunperin Iltalehdestä vaahdoten, kuinka keltainen lehdistö ei välitä selvittää asioita kunnolla ... kunnes selvisi että uutinen onkin lähtöisin STT:ltä.)
Edit: Pisteet kotiin Taloussanomille, jonka uutisessa mainitaan, että Kiesi-kohu ei näy vielä Audin menekissä, sillä autot on tilattu jo kuukausia aiemmin.
torstaina 1. lokakuuta 2009
Sciroccoooo <3
Käydessämme ihailemassa uutta Poloa emme saaneet sitä heti koeajettavaksi, koska se oli juuri menossa. Emme silti jääneet autotta, sillä saimme tarjouksen testata Sciroccoa Polon vapautumista odotellessa. Voitte arvata että oli ihan tohkeissani tarjouksesta, sillä kyseessä oli sentään unelma-autoni!
Koeajon paperihommia hoitaessaan myyjä kysäisi ohi mennen, että olenko ajanut aiemmin automaattivaihteisella autolla, sillä koeajettava Scirocco oli automaatti. Kerroin että kerran, mutta olen unohtanut toiminnan, missä vaiheessa myyjän kasvoilla käväisi ilme kuin hän olisi miettinyt, että olikohan tämä hyvä sittenkään idea. Sain sitten pikaisen opastuksen käytöstä ja avaimet käteeni. Liikkeelle lähtiessä vain piti muistaa painaa jarru pohjaan, jotta vaihteen pystyi vaihtamaan ajovaihteelle eli D:lle. (Siten varmistetaan, että auto on varmasti kuljettajan hallinnassa.)
Omaksuin automaattivaihteiston käytön hyvin nopeasti, sillä eihän sitä tarvitse varsinaisesti käyttää. Sen kuin nauttii ajamisesta. Saatuani auton liikkeelle olinkin siis elementissäni ja rullailin varovasti pois autoliikkeen pihasta. Ekoihin liikennevaloihin pysähtyessä oli jännä taas huomata, miten auto vain pysyy käynnissä vaikka ollaan paikallaan. Seuraavissa pysähdyksissä asiaan ei sitten tullutkaan enää liiemmin kiinnitettyä huomiota.
Mutta itse asiaan, Sciroccoon. Testasin viime syksynä manuaalivaihteista 1,4 -litraista Sciroccoa, mutta nyt alla oli 2,0 -litrainen raketti, jolla ajaminen ja erityisesti kiihdyttäminen nostatti väkisinkin hymyn huulille.
Alkumatkasta meno oli rauhallista, koska ajoin Vaajakoskentietä Jyskään. Töyssyt tuntuivat auton jäykästä alustasta melko kovasti. Vielä kun ajoin osan töyssyistä tapani mukaan vasemmasta reunasta, tuli kyydissä istuneelta mieheltäni valitusta pomppaamisesta. Vaajakoskentiellä körötellessäni tuli myös todettua, että auton ulkonäkö ei vähennä ohitushaluja, jos ajat jonkun mielestä liian hitaasti. Ajaessani 40 km/h alueella 40 km/h nopeutta, joku karautti hyvin vauhdikkaasti ohitseni.
Minun iloni alkoi toden teolla suunnatessani Jyskän rampilta moottoritielle. Rampin alussa hidastelin tarkoituksella pidentääkseni välimatkaa edellä ajaneeseen autoon. Takanani ajavan auton kuski kuulemma näytti jo hieman kyrsiintyneeltä, kun päätin että tilaa on riittävästi ja painoin kaasun pohjaan. Oli aivan mieletöntä, miten Scirocco kiihtyi! Ei mennyt kuin hetki, kun auto oli jo kiihtynyt sataseen ja takana ajanut auto jäänyt kauas taakse. SIISTIÄ...!
Moottoritielle liittyessäni jouduin itse asiassa vähän jarruttelemaan (hyi), jotta pystyin turvallisesti liittymään autoletkaan. Letka ajeli sadesäässä 80 km/h, johon päädyin itsekin sen sijaan, että olisin ajanut kiihdyttänyt rajoituksen mukaiseen sataseen ja ohittanut autot. Kävin pyörähtämässä Vaajakosken liikenneympyrässä ja palasin takaisin moottoritielle. Harmi tosissaan että keli oli hyvin sateinen, sillä sateessa en viitsinyt kiihdyttää autoa moottoritien alkumutkissa kovinkaan vauhdikkaasti.
Ennen autoliikkeelle palaamista halusin vielä käydä testaamassa, kuinka nopeasti Sciroccon saa liikkeelle rantaväylän valoista, jotka kuuluivat ennen vakiotyöreittiini. Ryhmityin jo vihreinä olleisiin valoihin vasemmalle kaistalle jonkun auton rinnalle. Käännyttyäni rauhassa (pahuksen sadesää) rantaväylälle painoin kaasun pohjaan, mikä sai taas tuntemaan auton voiman takapuolessa asti. Kiihdytys 70 km/h:iin tapahtui muutamassa sekunnissa ja ohitettuani kiihdytyksen yhteydessä vierelläni ajaneen auton siirryin oikealle kaistalle sen eteen. Kuski varmaan piti minua idioottina pullistelijana, mutta oli se sen arvoista!
Ah, rakkautta on tuo auto, ei siitä pääse mihinkään. Olisi kelvannut pidempikin koeajo, mutta piti palata liikkeelle Polon koeajoa varten. Polo oli kyllä aika tavallinen Sciroccon jälkeen... Miehenikin innostui Sciroccosta nyt paljon enemmän kuin pelkkien puheideni perusteella ja sanoi että meiltä puuttuu enää 25 tonnia että saisimme sen... No, se on sitten vaan alettava säästämään!
Koeajon paperihommia hoitaessaan myyjä kysäisi ohi mennen, että olenko ajanut aiemmin automaattivaihteisella autolla, sillä koeajettava Scirocco oli automaatti. Kerroin että kerran, mutta olen unohtanut toiminnan, missä vaiheessa myyjän kasvoilla käväisi ilme kuin hän olisi miettinyt, että olikohan tämä hyvä sittenkään idea. Sain sitten pikaisen opastuksen käytöstä ja avaimet käteeni. Liikkeelle lähtiessä vain piti muistaa painaa jarru pohjaan, jotta vaihteen pystyi vaihtamaan ajovaihteelle eli D:lle. (Siten varmistetaan, että auto on varmasti kuljettajan hallinnassa.)
Omaksuin automaattivaihteiston käytön hyvin nopeasti, sillä eihän sitä tarvitse varsinaisesti käyttää. Sen kuin nauttii ajamisesta. Saatuani auton liikkeelle olinkin siis elementissäni ja rullailin varovasti pois autoliikkeen pihasta. Ekoihin liikennevaloihin pysähtyessä oli jännä taas huomata, miten auto vain pysyy käynnissä vaikka ollaan paikallaan. Seuraavissa pysähdyksissä asiaan ei sitten tullutkaan enää liiemmin kiinnitettyä huomiota.
Mutta itse asiaan, Sciroccoon. Testasin viime syksynä manuaalivaihteista 1,4 -litraista Sciroccoa, mutta nyt alla oli 2,0 -litrainen raketti, jolla ajaminen ja erityisesti kiihdyttäminen nostatti väkisinkin hymyn huulille.
Alkumatkasta meno oli rauhallista, koska ajoin Vaajakoskentietä Jyskään. Töyssyt tuntuivat auton jäykästä alustasta melko kovasti. Vielä kun ajoin osan töyssyistä tapani mukaan vasemmasta reunasta, tuli kyydissä istuneelta mieheltäni valitusta pomppaamisesta. Vaajakoskentiellä körötellessäni tuli myös todettua, että auton ulkonäkö ei vähennä ohitushaluja, jos ajat jonkun mielestä liian hitaasti. Ajaessani 40 km/h alueella 40 km/h nopeutta, joku karautti hyvin vauhdikkaasti ohitseni.
Minun iloni alkoi toden teolla suunnatessani Jyskän rampilta moottoritielle. Rampin alussa hidastelin tarkoituksella pidentääkseni välimatkaa edellä ajaneeseen autoon. Takanani ajavan auton kuski kuulemma näytti jo hieman kyrsiintyneeltä, kun päätin että tilaa on riittävästi ja painoin kaasun pohjaan. Oli aivan mieletöntä, miten Scirocco kiihtyi! Ei mennyt kuin hetki, kun auto oli jo kiihtynyt sataseen ja takana ajanut auto jäänyt kauas taakse. SIISTIÄ...!
Moottoritielle liittyessäni jouduin itse asiassa vähän jarruttelemaan (hyi), jotta pystyin turvallisesti liittymään autoletkaan. Letka ajeli sadesäässä 80 km/h, johon päädyin itsekin sen sijaan, että olisin ajanut kiihdyttänyt rajoituksen mukaiseen sataseen ja ohittanut autot. Kävin pyörähtämässä Vaajakosken liikenneympyrässä ja palasin takaisin moottoritielle. Harmi tosissaan että keli oli hyvin sateinen, sillä sateessa en viitsinyt kiihdyttää autoa moottoritien alkumutkissa kovinkaan vauhdikkaasti.
Ennen autoliikkeelle palaamista halusin vielä käydä testaamassa, kuinka nopeasti Sciroccon saa liikkeelle rantaväylän valoista, jotka kuuluivat ennen vakiotyöreittiini. Ryhmityin jo vihreinä olleisiin valoihin vasemmalle kaistalle jonkun auton rinnalle. Käännyttyäni rauhassa (pahuksen sadesää) rantaväylälle painoin kaasun pohjaan, mikä sai taas tuntemaan auton voiman takapuolessa asti. Kiihdytys 70 km/h:iin tapahtui muutamassa sekunnissa ja ohitettuani kiihdytyksen yhteydessä vierelläni ajaneen auton siirryin oikealle kaistalle sen eteen. Kuski varmaan piti minua idioottina pullistelijana, mutta oli se sen arvoista!
Ah, rakkautta on tuo auto, ei siitä pääse mihinkään. Olisi kelvannut pidempikin koeajo, mutta piti palata liikkeelle Polon koeajoa varten. Polo oli kyllä aika tavallinen Sciroccon jälkeen... Miehenikin innostui Sciroccosta nyt paljon enemmän kuin pelkkien puheideni perusteella ja sanoi että meiltä puuttuu enää 25 tonnia että saisimme sen... No, se on sitten vaan alettava säästämään!
tiistaina 8. syyskuuta 2009
Uutta Poloa ihailemassa
Kävimme sunnuntaina mieheni kanssa Jyväskylän Autotarvikkeella katsastamassa uuden Volkswagen Polon, joka oli viikonloppuna ensiesittelyssä. Poloja oli esillä sisätiloissa 3 kpl, joten kaikki kiinnostuneet pääsivät mukavasti tutkimaan niitä eikä tarvinnut jonottaa. Yksi niistä oli jo saanut uuden omistajankin, mutta oli kuitenkin vapaasti tutkittavana.
Kivaltahan Polot näyttivät. Ulkonäön lisäksi kaikenlaisia pieniä asioita oli muuttunut pääosin parempaan suuntaan. En jaksa nyt kirjoittaa tarkempaa selvitystä, joten lista huomioista saa tällä kertaa riittää.
Heti liikkeelle lähtiessä kävi selväksi, että uuden Polon kytkin on todella jäykkä. Omassamme kytkin on mukavan pehmeästi käytettävä, mutta uudessa Polossa sitä sai todella painaa. Olin varma että sammuttaisin auton johonkin risteykseen kytkimen vuoksi, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Ei olisi ollut mikään ihme, kun se niin kovasti halusi nousta ylös.
Koska autoliikkeen sulkemisaika lähestyi uhkaavasti, tyydyimme tekemään ihan vain pikkuisen koeajolenkin. Ensin ajoin Vaajakoskentietä pitkin Jyskään ja siitä sitten moottoritielle Vaajakosken kiertoliittymään ja takaisin kaupunkiin. Hyvin kotoisaa Pololla oli ajaa, sillä ajotuntuma ja hallintalaitteet olivat hyvin samanlaiset kuin omassamme. Vaajakoskentien uudet töyssytkin tuntuivat samalta kuin omalla autolla ajettuna - hyvin töyssähtäviltä. Hieman hiljaisempi ajettava se oli kuin vanha.
Yhteenvetona sanoisin että uusi Polo on kivasti viilattu versio edellisestä Polosta. Ulkonäköä ja hallintalaitteiden ulkonäköä on uudistettu, mutta pohjalla on edelleen sama hyvä pikkuinen perusauto.
1,4 litraisen Polon hinta lähtee 16500 eurosta ja hinnaltaan vielä pimennossa olevan haaveilemamme 1,2 litraisen TSI-mallin hinta ei varmastikaan jää tuohon. Omasta Polostamme saisi kuulemma vaihdossa 6000-7000 euroa eli uuden ostamista varten pitäisi kehittää vielä yli 10000 euroa. Emme nyt rupea vaihtamaan.
Uuden Polon muuten hyvin perinteisestä värivalikoimasta erottuu edukseen pirteä keltainen värivaihtoehto. Kuvan Polo ei ollut esittelykappale, vaan Autotarvikkeen pihasta bongaamani Europcarin vuokra-auto.
Btw. Peräämme koeajolle lähti myös diesel-Polo, joka jäi Vaajakoskentiellä roikkumaan peräämme. Vastikään remontoidulla ja töyssytetyllä tiellä vaihtelevat tiheään tahtiin 30 km/h ja 40 km/h nopeusrajoitukset, joiden mukaan yritin parhaani mukaan ajaa. Takana ajaneen Polon kuskin mielestä ajoin ilmeisesti liian hitaasti, sillä ajaessani 30 km/h kohdalla 35 km/h kuski päätti ohittaa minut... Hieman huvittava tilanne kun ajaa itsekin ylinopeutta taajama-alueella niin silti joku päättää tulla ohitse.
Kivaltahan Polot näyttivät. Ulkonäön lisäksi kaikenlaisia pieniä asioita oli muuttunut pääosin parempaan suuntaan. En jaksa nyt kirjoittaa tarkempaa selvitystä, joten lista huomioista saa tällä kertaa riittää.
- Polon keula näyttää edestä katsottuna aiempaa paljon muhkeammalta. Myös perän muoto on uudistunut kovasti; se on nyt melko kulmikas, kun aiempi malli oli hyvinkin pyöreä. Sivuprofiili on mukavan sporttinen.
- Tuulilasi on aiempaa viistompi, minkä huomasi siitä, että se oli lähempänä pitkän matkustajan päätä kuin aiemmin.
- Mittaristo ei ole periaatteessa uudistunut kuin väreiltään, mutta se näytti mukavan raikkaalta verrattuna aiempien Polojen sinisellä taustavalolla varustettuun mittaristoon.
- Auton sisätilojen valaistuksen valitsemisnappula oli ihan rimpula. Pitkä muovinen palikka, jolla oli kolme eri asentoa. Etuistuimille oli myös erillisillä kytkimillä varustetut lukuvalot, joiden käyttötarkoitus tosin jäi hieman epäselväksi.
- Etuistuimet olivat mukavan tuntuiset istua ja niissä oli myös yllättävän hyvä sivuttaistuki. Omaan Poloomme palattuamme tosin totesimme, että ei senkään istuinten sivuttaistuki ole ollenkaan hullumpi.
- Verhoilun kuosi oli siisti. Yksinkertainen musta-harmaa oli paljon tyylikkäämpi, kuin edellisten mallien sateenkaaren väreillä kuvitettu harmaa.
- Takakontin avausmekanismi oli rakennettu ovelasti VW-merkin yhteyteen. Painamalla merkin yläreunaa sisäänpäin kontin lukitus aukesi ja samalla merkki toimi kahvana. Ihan kätevä, mutta jos auton perä on likainen, ei voi välttyä sotkemasta käsiä toisin kuin perinteisessä kahvassa, jonka alle sormet saa ilman ylimääräisiä painalluksia.
- Takakontti näytti tosi pieneltä, mutta siinä olikin ylimääräinen välilevy, jonka poistamalla konttiin tuli lisää syvyyttä noin 15-20 cm. Korkealla oleva pohja on kätevä pienelle tavaramäärälle, mutta jos tavaraa on enemmän, kannattaa levy jättää suorilta kotiin.
- Konepelti ei pysy itsestään pystyssä kuten omassa Polossamme, vaan vaatii vanhanaikaiselta tuntuvan kepin tuekseen. Keppiä ei vain meinannut saada millään irti kolostaan, kun konepellin oli kerran sen varaan laittanut.
- Uusissa Poloissa oli alla 15" renkaat, jotka näyttivät paljon paremmilta kuin 14" renkaat. Tarkemmin uuden Polon varustelistaa luettuani huomasin, että 15 tuuman renkaat ovat kyllä vakiona, mutta vain Comfortline-varustellussa autossa. Karvalakkimallissa eli Trendlinessä joutuu tyytymään entisen kokoisiin 14 tuuman renkaisiin.
Heti liikkeelle lähtiessä kävi selväksi, että uuden Polon kytkin on todella jäykkä. Omassamme kytkin on mukavan pehmeästi käytettävä, mutta uudessa Polossa sitä sai todella painaa. Olin varma että sammuttaisin auton johonkin risteykseen kytkimen vuoksi, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Ei olisi ollut mikään ihme, kun se niin kovasti halusi nousta ylös.
Koska autoliikkeen sulkemisaika lähestyi uhkaavasti, tyydyimme tekemään ihan vain pikkuisen koeajolenkin. Ensin ajoin Vaajakoskentietä pitkin Jyskään ja siitä sitten moottoritielle Vaajakosken kiertoliittymään ja takaisin kaupunkiin. Hyvin kotoisaa Pololla oli ajaa, sillä ajotuntuma ja hallintalaitteet olivat hyvin samanlaiset kuin omassamme. Vaajakoskentien uudet töyssytkin tuntuivat samalta kuin omalla autolla ajettuna - hyvin töyssähtäviltä. Hieman hiljaisempi ajettava se oli kuin vanha.
Yhteenvetona sanoisin että uusi Polo on kivasti viilattu versio edellisestä Polosta. Ulkonäköä ja hallintalaitteiden ulkonäköä on uudistettu, mutta pohjalla on edelleen sama hyvä pikkuinen perusauto.
1,4 litraisen Polon hinta lähtee 16500 eurosta ja hinnaltaan vielä pimennossa olevan haaveilemamme 1,2 litraisen TSI-mallin hinta ei varmastikaan jää tuohon. Omasta Polostamme saisi kuulemma vaihdossa 6000-7000 euroa eli uuden ostamista varten pitäisi kehittää vielä yli 10000 euroa. Emme nyt rupea vaihtamaan.
Uuden Polon muuten hyvin perinteisestä värivalikoimasta erottuu edukseen pirteä keltainen värivaihtoehto. Kuvan Polo ei ollut esittelykappale, vaan Autotarvikkeen pihasta bongaamani Europcarin vuokra-auto.
Btw. Peräämme koeajolle lähti myös diesel-Polo, joka jäi Vaajakoskentiellä roikkumaan peräämme. Vastikään remontoidulla ja töyssytetyllä tiellä vaihtelevat tiheään tahtiin 30 km/h ja 40 km/h nopeusrajoitukset, joiden mukaan yritin parhaani mukaan ajaa. Takana ajaneen Polon kuskin mielestä ajoin ilmeisesti liian hitaasti, sillä ajaessani 30 km/h kohdalla 35 km/h kuski päätti ohittaa minut... Hieman huvittava tilanne kun ajaa itsekin ylinopeutta taajama-alueella niin silti joku päättää tulla ohitse.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
