Pimeällä ajamisen kurssi - perinteisesti vai simulaattorilla?

Yksi autokoulun osa-alue on pimeällä ajamisen opetteleminen. Jos tutkinnon suorittaa joulu-helmikuussa, on pimeänajo suoritettava ennen sitä. Muuten riittää, että pimeänajon suorittaa ennen kakkosvaihetta.

Itse suoritin pimeänajon toissa syksynä kuukausi kortin saamisen jälkeen. Ajoimme jollekin ajoharjoitteluradan takana olevalle pikkuiselle hiekkatielle, missä oli totaalisen pimeää ja hyvä suorittaa näytöt. Näyttöihin kuului muun muassa valojen käyttö ohituksissa, heijastimellisen ja heijastimettoman jalankulkijan havainnointi lyhyillä ja pitkillä valoilla sekä auton pysäköinti pimeällä tielle. Heijastimettoman esteen väistämistä kukin sai kokeilla käytännössä, mutta muuten näytöt menivät niin, että opettajat näyttivät ja me oppilaat katsoimme joko autossa istuen tai tien reunassa seisten. Näyttöjen jälkeen ajettiin vielä parikymmentä minuuttia pimeällä maantiellä ja toivottiin vastaantulijoita, jotta voitaisiin harjoitella pitkien ja lyhyiden valojen käyttöä käytännön kohtaamistilanteissa.

Viime viikolla pääsin kokeilemaan pimeänajon kurssin suorittamista simulaattorilla, jolla suoritin täsmälleen saman harjoitusohjelman kuin kuka tahansa pimeänajon kurssin suorittaja.

Simulaattorilla suoritettava pimeänajon kurssi oli jaettu muistaakseni seitsemään osaan, joista viimeistä lukuun ottamatta kukin oli jaettu vielä erikseen esittely-, näyttö- ja harjoitteluvaiheeseen. Kurssin ensimmäisessä osassa opetettiin simulaattorin täysin oikeaa autoa vastaavien hallintalaitteiden käyttö, minkä jälkeen siirryttiin käsittelemään pimeällä ajamisen eri aihealueita: valojen vaihtelua, jalankulkijoiden näkymistä, ohittamista, ohitetuksi tulemista ja pimeälle tielle pysäköintiä. Viimeinen osa oli kymmenminuuttinen "ajokoe", jossa pääsi soveltamaan käytännössä kaikkia aiemmissa osissa opittuja asioita.

Täytyy sanoa, että odotin simulaattorilta hieman enemmän. Vaikka puitteet olikin tehty mahdollisimman aidon auton oloisiksi, ei itse ajamisen tuntua ollut tavoitettu riittävän hyvin. Ennen kaikkea vikana oli takapuolituntuman täydellinen puuttuminen. Etenkin kiihdyttäessä nopeus ja vaihteiden vaihtamishetket piti valita ihan vain nopeus- ja kierroslukumittareita seuraamalla, sillä simulaattorin kolmella näytöllä pyörivästä kuvasta en nopeutta saanut hahmotettua.

Yleisestikin simulaattorilla ajaessa minun oli todella vaikea pysyä sen asettamassa tavoitenopeudessa, sillä se olisi vaatinut jatkuvaa nopeusmittarin tuijottamista. Niinpä saatoin välillä körötellä tyytyväisenä alinopeutta ja välillä simulaattori taas joutui huomauttamaan liian suuresta nopeudesta. Aluksi tuntuikin siltä että koko vehkeestä ei ole mihinkään, mutta sitten muutaman osa-alueen läpikäymisen jälkeen huomasin yllätyksekseni eläytyväni hommaan niin hyvin, että muistin mm. aina katsoa takaviistoon kaistaa vaihtaessa, vaikka siellä ei mitään ollutkaan.

Vauhdin tunteen puuttumisen lisäksi simulaattorilla ajamista rasitti täydellinen etäisyyksien arviointikyvyn puute. Esimerkiksi kun tehtävänä oli ohittaa edellä ajava auto, oli vaikea tietää, missä vaiheessa on niin lähellä edellä ajavaa, että pitää vaihtaa lyhyille valoille tai aloittaa itse ohittaminen. Tai kun auto piti pysäyttää nähdessään jalankulkijan ja simulaattori ilmoitti että etäisyyttä oli reagointihetkellä 200 m, niin etäisyyteen ei saanut minkäänlaista tarttumapintaa. Ajatteli vain, että ahaa, tuo pikseli ruudulla on siis olevinaan 200 m päässä. Samoin kohtaustilanteissa en tahtonut hahmottaa vastaantulijan etäisyyttä millään, vaan vaihdoin vain lyhyille aina, kun vastaantulija oli tietyllä kohdalla ruutua.

Myös simulaattorin ratti toimi aika ajoin melko hämäävästi. Ratissa oli vastuksen tunnetta oikean auton malliin, mutta pari kertaa tavoitenopeuden saavutettuani ratin tuntuma hävisi kokonaan. Itse auton käytöksessä en huomannut mitään outoa, vaan pelkkä ratti muuttui löysäksi käyttää ja sitä joutui puristamaan vähän enemmän, jotta ohjattavuus säilyi. Luulin oikeasti että laitteessa on jotain vikaa. Kysyttyäni asiaa sain kuitenkin kuulla, että ratin löystymisen ideana oli simuloida liukkautta. Eipä olisi kyllä tullut ekana mieleen! Kun minusta noissa tilanteissa simulaattorin keliolosuhteet eivät näyttäneet alkuunkaan liukkailta...

Toki simulaattorilla suoritetussa pimeänajon opetuksessa oli hyviäkin puolia perinteiseen tapaan verrattuna. Oli esimerkiksi hyvä päästä itse vaihtelemaan valoja näytössä, jossa opetettiin miten valoja käytetään kun auto joudutaan pysäköimään pimeälle tielle. Itse tekeminen jää muistiin paljon paremmin kuin se, että opettaja näyttää ja itse tyytyy katselemaan.

Simulaattorin ehdoton etu on myös siinä, että sillä voidaan luoda kaikille yhtäläiset harjoitusolosuhteet muuhun liikenteeseen liittyen. Perinteisessä pimeänajossa valojen vaihtamista pääsee testaamaan käytännössä vain, jos vastaan tulee auto. Nyt sai itse olla useaan kertaan sekä ohitettavana että ohittajana, jolloin jäi hyvin mieleen, kuinka ohitustapahtuma pimeällä hoidetaan kunnialla. Simulaattori opasti hyvin selkeästi missä vaiheessa vaihtaa pitkät tai lyhyet valot ja huomautti heti, mikäli valot vaihtoi liian aikaisin tai myöhään. Vastaantulijoiden kanssa ongelmaksi tosin muodostui jo ylempänä mainitsemani simulaattorin näkymän ulosanti eli en hahmottanut millään missä vaiheessa pitkät valot oikeasti kohtasivat.

Pimeänajon opetus simulaattorilla on mielestäni konseptina erittäin hyvä, mutta sen tekninen toteutus ei ole vielä tarpeeksi korkealla tasolla toimiakseen ainoana pimeänajon opetusmetodina. Simulaattorin käyttö ei ole riittävän luontevaa, vaan sitoo liikaa huomiota. Lähinnä ongelma on kuitenkin simulaattorin graafisessa ulosannissa ja sen luomassa ajamisen illuusiossa. Nykyaikaisiin peleihin verrattuna grafiikka ei ole mitään huippuluokkaa ja kun äänimaailmakaan ei tue kuvaa kovin hyvin, muodostuu nopeuden ja etäisyyksien arviointi ongelmaksi.

Simulaattorin suurin etu on sen mahdollistama saman asian toistaminen, mihin ei ole ikinä mahdollista päästä samalla tasolla kuin harjoiteltaessa tien päällä. Myös riippumattomuus vuodenajasta on hieno juttu. Pimeän voi käydä silloin kun huvittaa, eikä tarvitse seistä ulkona pakkasessa.

Paras tapa opettaa pimeänajo olisi mielestäni yhdistää simulaattori ja oikea ajaminen. Ensin opeteltaisiin asiat simulaattorilla ja sen jälkeen käytäisiin vielä oikeasti tien päällä. Tämä olisi kuitenkin oppilaalle aika kallis ratkaisu. Nyt jokaisen on itse päätettävä, mitä asioita pimeänajon kurssissa arvostaa ja valita kurssitapa sillä perusteella.

---

Ajoin pari päivää sitten autolla lyhyen matkan pimeällä tiellä, missä puolen kilsan matkalla joku tuli vastaan ja joku toinen ohitti minut. Ohitustilanteen hanskasin simulaattorin opeilla mielestäni oikein mallikkaasti. Oli hyvä, että tilannetta oli päässyt harjoittelemaan sen sijaan, että olisi vain katsonut kuinka kouluauto matelee toisen ohi. Kun ohittaja sitten loittoni edelleen, aloin miettiä asiaa, jota en koskaan aiemminkaan ole oppinut. Missä vaiheessa voin vaihtaa takaisin pitkille valoille, etten häikäisisi edellä ajavaa? En muista, että simulaattori olisi ottanut asiaan kantaa eikä perinteisen pimeän kurssistakaan ole muistikuvaa...

Ajelemassa

Kuinkahan moni nainen käy naispuolisten ystäviensä kanssa ajelemassa autolla ihan vain autoilun ja liikennetilanteiden ilosta? Tuskin hirveän moni. Mietimme asiaa ystäväni nioben kanssa, kun vietimme iltaa ulkoiluttamalla Poloista ja siihen perään vielä Pabloa. Kuukausi sitten ajelemassa käydessämme tarkistimme molempien autojen renkaiden ilmanpaineet, mutta tänään päädyimme keskustaan tarkistamaan muutaman mietityttäneen risteyksen sekä ajamaan taloudellisesti.

Kostin stop-merkin noudattamista käsittelevän merkinnän innoittamana ajoimme ensin kivääritehtaalle tsekkaamaan, mihin kohtaan auto kuuluu pysäyttää stop-merkillä. Kaksisuuntaisen pyörätien lisäkilvellä varustettu stop-merkki sijaitsi ennen pyörätietä eikä aiheuttanut mitään hämminkiä, vaikka tiehen ei ollutkaan maalattu pysäytysviivaa. Kahden naisen logiikalla pysähdyimme tietysti suojatien eteen, tarkistimme kevyen liikenteen ja jatkoimme sitten suojatien yli varmistaen vielä uudelleen, että kääntyminen Tourulantielle oli esteetöntä.

Tourulasta ajoimme taulumäelle, koska ystäväni otti puheeksi yhden Puistokadulla olevan risteyksen ryhmittymissäännöt, joista oli autokoulussa kerrottu oikein erikseen. Itse muistin vain että siitä kerrottiin jotain, mutta en yhtään enempää. Risteystä lähestyessänikään en saanut päähäni, mistä oli kyse, vaikka yritin tarkkailla kaistamerkintöjä ja liikennemerkkejä. Pointti ei ollutkaan niissä vaan yksinkertaisesti siinä, että kun ajokaista levenee kadun varressa olevien pysäköintipaikkojen loputtua, on Puistokatua suoraan ajavan ohjattava kadun oikean reunan tuntumaan. Keskiviivan tuntumaan voi jäädä vain jos on kääntymässä vasemmalle, sillä auton paikka tiellä on pääsääntöisesti oikeassa reunassa. En ihmettele että risteys on nostettu erikseen puheenaiheeksi, sillä kyllä siitä helposti posottaisi suoraan läpi.

Polon jälkeen hyppäsimme vielä Pabloon, sillä niobe halusi käydä ajamassa kakkosvaiheessa ajamansa taloudellisen ajon lenkin, jonka kulutukseen hän ei ollut alkuunkaan tyytyväinen kuten en aikoinaan minäkään omaani. Uimahallilla tekemääni lenkkiä ja eri aloituspistettä lukuun ottamatta nioben reitti oli sama, jonka ajoin itsekin kakkosvaiheen arvioivassa ajossa. Koitimme miettiä liikennevalojen ennakointia, mutta niitä ei voinut hirveästi harjoitella, sillä suurin osa reitillä olevista valoista oli pois päältä. Tyydyimme sitten lähinnä muistelemaan, mitä oppeja olimme reitillä saaneet. Lenkin jälkeen Pablo näytti kulutukseksi 7,2 l / 100 km. Pitää joku kerta käydä ajamassa lenkki Polollakin, koska siinä on nykyisin Econen-kulutusmittari (josta en ole vieläkään saanut tehtyä merkintää).

Hippokselta ajoimme vielä moottoritietä pitkin Vaajakosken liikenneympyrään, jonka kaistoista niobe oli mennyt hieman sekaisin arvioivassa ajossa. Nyt se meni ihan hyvin, vaikka niobe olikin sitä mieltä että ympyrä on kauhea. Mielestäni moottoritieltä Vaajakosken ympyrään ajaessa on parasta seurata auton oikealla puolella olevia kaistamerkintöjä, koska ainakin omasta mielestäni ne ovat selkeämmät kuin sisä- ja ulkokaistan erottavat merkinnät. Näin ei ainakaan pitäisi joutua vahingossa sisäkaistalle, kun ympyrä muuttuu kaksikaistaiseksi.

Vaajakoskelta palasimme kuokkalaan Rantaväylän kautta, missä häikäistyimme uusituista Satamakadun ja Rantaväylän liikennevaloista. Uudet led-tekniikalla toteutetut valot olivat nimittäin oikeasti kirkkaat.

Yhdessä ajelu oli kivaa. Keksimme matkan varrella muutamia kysymyksiä, joilla voisimme ahdistella autokoulun opettajiamme, mutta ainakin itse tapani mukaan unohdin jo kaikki. Mietimme myös kuinka olisi hauskaa yhdessä ottaa autokoulusta muutama ajotunti taloudellista ajoa, sillä molemmista tuntuu siltä, että siinä voisi olla paljon parempikin. Naisten autokoulu vähän kiinnostaisi.

Vahaa pintaan ja talvirenkaat alle

Olin aiemmin sitä mieltä, että minähän pesen autoni aina itse, jos vain keli sallii. Turha maksaa pesusta, kun voin tehdä homman helposti itsekin vanhempieni luona. Viime vuoden kesänä pesinkin auton muutamaan kertaan, mutta tänä kesänä pesemiset jäivät tasan yhteen kertaan. Nyt syksyn tullen suunittelin kyllä peseväni ja vahaavani auton talvea varten, mutta homma sitten jotenkin.

Polo piti kuitenkin saada vahattua ennen talvea, joten ei auttanut kuin turvautua ulkopuoliseen apuun. Pikaisella googletuksella löysinkin autopesulan nimeltä Autopesula, joka sijaitsi Jyväskylän keskustassa Matkakeskuksen parkkitalossa. Koska sijainti oli täydellinen, hinnat tuntuivat kohtuullisilta ja liike tarjosi myös renkaidenvaihtopalvelua, päätin viedä Polon sinne ja lyödä kaikki syksyn kärpäset yhdellä iskulla. Soitin liikkeeseen keskiviikkona ja sainkin pesun/vahauksen/renkaidenvaihdon heti seuraavalle päivälle.

Vein Polon pesulaan aamulla ja hain pois iltapäivällä töiden jälkeen. Renkaat olivat vaihtuneet ja auto kiilsi. Kromiset pölykapselitkin oli pesty niin, että ne loistivat lähes kuin uutena. Käsin suoritetun vahauksen näytti ainakin minun silmääni ihan hyvältä. Vahaa tosin oli levitetty vähän liiankin innokkaasti, sillä sitä löytyi myös toisen oven sisäpuolelta siitä kohtaa, missä pelti muuttuu jo muoviksi. No, onneksi se jää piiloon kun auton oven sulkee. Vahaus maksoi 80 e, mikä sisälsi luonnollisesti auton pesun mutta kivana lisänä myös mattojen imuroinnin.

Renkaiden vaihdon hintaan kuului myös renkaiden pesu. Olen ennenkin vaihdattanut renkaat paikassa missä ne on "pesty", mutta tällä kertaa ne oli todellakin pesty, sillä kädet eivät likaantuneet juuri lainkaan, kun pyöriteltiin renkaat varastoon. Erittäin miellyttävää! Renkaiden vaihto kustansi 29 e, mikä oli mielestäni melko paljon, sillä olen maksanut vaihdosta aiemmilla kerroilla 20 - 25 e. Hyvä pesutulos sai kuitenkin hinnan tuntumaan kohtuulliselta, sillä inhoan likaisten renkaiden käsittelyä. Autopesulan mies puolusti vaihdon olevan ihan kohtuuhintaista jos vertaa rengasliikkeisiin, mutta en tosiaan ole koskaan vaihdattanutkaan renkaita oikeassa rengasliikkeessä.

Liikkeen palvelu oli mainiota ja jo ajan varauksesta lähtien tunsin itseni erittäin tervetulleeksi asiakkaaksi. Paljastui tosin, että henkilö jonka kanssa asioin, oli liikkeellä vain poikkeuksellisesti eli normaalista asiakaspalvelusta en tiedä mitään. Joka tapauksessa vaihdatan ainakin renkaat hyvin varmasti samassa paikassa myös ensi keväänä, koska liikkeen sijainti on aivan loistava. Vaikka löytäisin jostain syrjemmästä halvemman paikan, olisi sellaisesta kuitenkin päästävä jotenkin työpaikalle eikä se varmasti onnistuisi viidessä minuutissa kuten nyt. Paitsi tietysti jos jää odottelemaan paikan päälle, sillä pelkkä renkaiden vaihtohan ei kovin kauan kestä.

Jos edes joku ottaisi opikseen...

Kuten jo viime vuonna julkaisemassani merkinnässä kirjoitin, minua todella häiritsi työmatkallani olleen Seppäläntien ja Palanderinkadun risteyksen säännöllinen tukkiminen. Toukokuussa Keskisuomalaisessa oli jokin liikenneaiheinen juttu, johon liittyvässä kolumnissa toimittaja kirjoitti samasta risteyksestä. Hän valitteli, kuinka risteys ei toimi, koska vaikka vihreät valot palavat, joutuu hän jäämään autoineen keskelle risteystä seisomaan ja tukkimaan muiden kulun.

Luettuani kolumnin jotain napsahti päässäni. (Vähän niin kuin tuon edellisen kirjoitukseni audikohu vs. markkinaosuus -uutisoinnin kanssa.) Kuinka yksinkertainen toimittaja voi olla kirjoittaessaan jotain tuollaista? Jos jono ei vedä, risteysalueelle on turha ajaa!

Tuohtuneena päätin kirjoittaa kantani Keskisuomalaisen mielipidepalstalle, jotta edes joku risteyksen tukkija voisi ottaa opikseen. Reilun parin viikon odottelun jälkeen lehti julkaisi kirjoitukseni ja olin tyytyväinen. Sain jopa positiivista palautetta, mikä ilahdutti kovasti.

Liitin kirjoitukseen vanhassa merkinnässä olleita kuviakin, mutta epähuomiossa juuri tärkein kuva jäi lähettämättä. Kuvassa minulle vaihtuu vihreät valot, mutta risteys on täynnä seisovia ja liikkuvia autoja. Nyt lehti joutui julkaisemaan toisen lähettämäni kuvan, mikä sekin on ihan hyvä, mitä nyt lehden kirjoittamassa kuvatekstissä olin muka sitä mieltä, että kääntyvät autot tukkisivat risteyksen, vaikka vika on todellisuudessa suoraan ajavissa. Kuvassa vain näkyy kääntyviä autoja, jotka joutuvat väistämään jumittajia.

Alla mielipidekirjoitus kokonaisuudessaan. Minun piti kylläkin julkaista se jo kesällä, mutta unohdin asian täysin.

---

"Heljä Roikonen kirjoitti (Ksml 22.5.), kuinka hän jää usein jumiin Seppäläntien ja Palanderinkadun risteykseen, vaikka vihreät valot palavat hänelle.

Vihreistä valoista huolimatta risteykseen ei ole pakko ajaa, mikäli se ei vedä. Keskelle risteystä jääminen on typerää, sillä se häiritsee muista suunnista risteykseen ajamista. Vaikka autojono vielä risteystä lähetyttäessä liikkuisikin, niin sen verran arviointikykyä pitäisi olla, että miettii, pääseekö risteyksen läpi ajamaan. Tilanteen arvioiminen ei vaadi kuin pientä hiljentämistä risteystä lähestyessä ja kun tilanne on selvä, voi risteyksen ylittää. Mikäli jono ei tunnu liikkuvan riittävästi, on täysin luvallista jäädä odottamaan risteyksen toiselle puolelle, vaikka vihreät valot vielä palaisivatkin.

Ajan itse päivittäin risteyksen läpi Palanderinkadun suunnasta ja on todella raivostuttavaa joutua viikoittain kiertämään risteyksessä seisovia autoja. Välillä autoja on kulkureitillä niin paljon, että vihreistä valoista huolimatta joutuu jäämään paikoilleen odottamaan seuraavia vihreitä ja toivomaan, että niitä ennen Seppäläntietä ajavat olisivat edellisiä hieman fiksumpia. Itse en jaksa tööttäillä, vaan toivon vain, että tukkijat tajuaisivat mokanneensa.

Kaikenlaista säätöä on tullut nähtyä, kun tien tukoksi jääneet yrittävät selvitä tilanteesta vaihtamalla kaistaa, tiivistämällä jonoa tai jopa peruuttamalla epätoivoisesti takaisin valoihin päin. Miten paljon helpompaa olisikaan ollut olla tunkematta koko risteysalueelle! Etenkin päivittäin samaa reittiä ajavien luulisi oppivan "risteyksen tavoille" ja tietävän, että jono saattaa pysähtyä välillä kokonaan. Ilmeisesti liikenteen ennakointi on kuitenkin monelle liian haastava tehtävä.

Seuraavan kerran kun olet lähestymässä tukkoista risteystä mieti, pääsetkö ylittämään sen omien vihreidesi aikana, vai tuletko jäämään risteysalueelle vielä punaisten vaihduttua. Kukaan tuskin kuolee nälkään, vaikka muut tienkäyttäjät huomioimalla kotimatkaan menisikin pari minuuttia enemmän."

"Seppälänkadun ja Palanderinkadun risteyksessä on usein ruuhkaa, koska kääntyvät autot jäävät keskelle risteystä."

"Kiesi-kohu ei kolhinut Audi-kauppaa"

Pari päivää sitten useat lehdet uutisoivat, kuinka "Kiesi-kohu ei kolhinut Audi-kauppaa", vaan Audien markkinaosuus kääntyi syyskuussa nousuun. Uutisen mukaan tämä ilmenee Autoalan tiedotuskeskuksen julkistamasta tilastosta, jossa listataan syyskuussa rekisteröidyt autot. Todellisuudessa tilastossa ei mainita mitään syyskuun alussa velloneesta Audi-kohusta, vaan listataan vain autojen rekisteröinnit syyskuussa ja alkuvuonna.

Uutisen alun perin julkaissut STT esittelee nettisivuillaan itsensä seuraavasti: "STT:n ydin on laadukas ja luotettava uutispalvelu, joka kertoo suomalaisille tärkeät asiat Suomesta ja maailmasta, usein ensimmäisenä." Itsekin olen kuvitellut Suomen Tietotoimiston olevan luotettava ja neutraali uutislähde, jossa sijan saavat vain faktat. Tällä kertaa metsään on kuitenkin menty. Audi-kohu ja syyskuun Audien rekisteröinti eivät liity toisiinsa mielestäni millään tavalla, sillä suurin osa syyskuussa rekisteröidyistä autoista on varmasti tilattu paljon ennen syyskuun alkua, jolloin Audin myyntijohtajan mielipiteet eivät olleet vielä koko kansan huulilla.

Mielestäni on yllättävää, että niin monet lehdet ovat julkaisseet uutisen sellaisenaan ajattelematta lainkaan tuota rekisteröintipäivä versus tilauspäivä -asiaa. STT:tä toki pidetään luotettavana tietolähteenä, mutta luulisi, että edes jollekin olisi tullut mieleen kyseenalaistaa asia.

(Tämän merkinnän kirjoittamiseen innoitti mieheni, joka linkkasi minulle uutisen alunperin Iltalehdestä vaahdoten, kuinka keltainen lehdistö ei välitä selvittää asioita kunnolla ... kunnes selvisi että uutinen onkin lähtöisin STT:ltä.)

Edit: Pisteet kotiin Taloussanomille, jonka uutisessa mainitaan, että Kiesi-kohu ei näy vielä Audin menekissä, sillä autot on tilattu jo kuukausia aiemmin.