Eerik Poloinen Jenni

maanantai 15. syyskuuta 2014

Sumussa ajaminen ja sumuvalojen käyttö

Reilu viikko sitten ajoin aamulla Lahdesta Vantaalle. Siellä täällä oli pieniä sumulaikkuja, mutta ne eivät vaikuttaneet matkantekoon. Järvenpään paikkeilla moottoritien peitti kuitenkin sellainen sumu, että näkyvyys tipahti todella onnettomaksi! Pahimmillaan arvioisin tien kadonneen sumuverhoon jo sadan metrin päässä.

Kun näkyvyys oli noin huono, en voinut kuvitellakaan ajavani 120 km/h nopeudella. Jos edessä olisi tapahtunut jotain, en olisi ehtinyt reagoida siihen millään. Tiputinkin nopeuden suosiolla 80 km/h:iin.

Jälkeenpäin laskin, että 120 km/h ajaessa eteenpäin näki n. 3 sekunnin ajon verran (auto liikkuu 33 m/s) ja 80 km/h (22 m/s) ajaessa n. 4 sekunnin päähän. Eli nopeuden vähentäminen neljänneksellä ei antanut lisää reaktioaikaa kuin sekunnin. On muuten tosi vähän...

Moottoritien sumua pahimmillaan.

Hernerokkasumussa sytytin myös Polon takasumuvalon. Mielestäni hyvä sääntö takasumuvalon käyttämiselle on, että jos ei meinaa nähdä taustapeilistä takana tulijan ajovaloja, niin silloin sitä tarvitaan. Eikä tämä koske vain sumua, vaan samaa logiikkaa olen käyttänyt myös pöllyävän lumen ja kaatosateen kanssa. Jos joku tulee niin lähelle, että sen alkaakin nähdä selkeästi, sammutan valon, etten häikäise turhaan.

Siinä missä itse käytin takasumuvaloa, tuli samalla hetkellä vastaan myös autoja pelkillä päivävaloilla varustettuna ja perä pimeänä! Voivoivoi… Takasumari ei ollut yhtään liikaa, mutta kun olisi edes ne takavalot!

Viime päivinä on monessa paikkaa muistutettu ja muistutan nyt minäkin, että kytkekää tarvittaessa ajovalot päälle käsin, sillä valoautomatiikka ei välttämättä tajua sumua eikä siten sytytä autoon ajovaloja. Suurimmassa osassa uusia autoja takavalot eivät pala päivävalojen kanssa, joten tämä on oikeasti ongelma!

Torstaina töihin moottoripyöräillessäni aamusumu oli viikonloppuakin sakeampi, mutta niin vain ihmiset ajoivat päivävaloilla - ehkä jopa enemmän kuin moottoritiellä. Kaupungissa nopeudet ovat toki pienempiä, mutta näkyvyyden ollessa vain muutamia kymmeniä metrejä valot ovat todella tarpeen.

Kuva on Vantaalta, mutta torstaiaamuna Jyväskylässäkin näytti tältä. Näkyvyys aivan olematon! Kuva (c) Timo Sinisalo. Sain luvan käyttää sitä blogissani, kun en tajunnut itse kaupunkisumua kuvata.

Auton etusumuvaloille en ole vielä hirveästi keksinyt käyttöä, sillä valoisalla ne eivät halkaise sumuverhoa ja pimeällä sumussakaan ne eivät valaise kovin pitkälle. 

Jotkut käyttävät etusumuvaloja muka nähdäkseen paremmin, mutta itse en ole kokenut niitä kovin hyödyllisiksi, koska niiden valo ei ulotu juuri mihinkään. Siksihän niitä ei pimeällä pitäisikään käyttää tien valaisuun. Etusumuvalojen suurimpana hyötynä pidänkin sitä, että samealla myös vastaantulijat havaitsevat minut paremmin.

Ainakin Volkkareissa sumuvalot on kytketty niin, että yksi kytkimen napsautus sytyttää etupuolen ja toinen lisäksi takapuolen. Tämä on mielestäni vähän huono ratkaisu. Lumipöllyssä voi herkästi tarvita takasumaria, mutta lumipöllyn ollessa vain auton takana etusumarit ovat turhat ja häikäisevät vastaantulijoita. Pitäisi olla kytkin molemmille.

Suosittelen kaikille oman auton valoihin tutustumista, jotta niitä osaa käyttää kelissä kuin kelissä. Tiesittekö muuten, että takasumuvalo on pakollinen kaikissa vuoden 1992 jälkeen rekisteröidyissä autoissa? Eli aika todennäköisesti se löytyy sinunkin autostasi. :)

Tällaista sumuverhoa kelpaa ihastella,  kaunista on eikä haittaa ajamista.

Ps. Tiedän kyllä, että autoillessa pitäisi vain ajaa eikä ottaa kuvia. Etenkin tässä sumussa, joka vaati jo nopeuden laskuakin. Pidin kuitenkin parin kuvan ottamisen riskiä riittävän pienenä. Se vei vähemmän huomiota kuin artistin vaihto soittimessa, koska kamera oli ratin päällä ja katse koko ajan tiessä. Ehkä selittelyn makua, mutta tähän ratkaisuun kuitenkin päädyin.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Polon toinen taloudellisen ajon kilpailu: maantiekulutuksen haamuraja rikki kirkkaasti!

Kävipä niin kivasti, että pääsin mukaan vielä kauden viimeiseenkin EcoRun-taloudellisuusjokilpailuun. Tällä kertaa kisa järjestettiin Vantaalla, jonne karautin aamulla mustalla ratsullani Lahden parhaasta B&B-paikasta eli siskoni luota. :)

Polo valmiina päivän koitokseen Hinausautokeskuksen pihassa. 

Kilpailun alku oli aikamoinen farssi, kun emme löytäneet lähtöpistettä! Ajoimme puoli kilsaa todetaksemme, että lähtöä ei vaan näy, ja suuntasimme takaisin alkupisteeseen Hinausautokeskukselle. Kun 3 muuta tiimiä tuli vastaan, ajattelimme, että heillä on lähtö tiedossa ja teimme uukkarin heidän peräänsä, mutta hetken päästä hekin palasivat ja me heidän perässään kysymään, että missä hitossa se lähtö nyt oikein on. Siinä se sitten oli ihan Hinausautokeskuksen liepeillä, mutta kun se oli miehittämätön ja siitä puuttui punainen AT-merkki, olimme ajaneet onnellisen tietämättöminä sen ohi. Ihan oikeaan suuntaan, muuten...

Lähdön löydyttyä suuntasimme kaikki 4 tiimiä reitille peräkanaa normaalin 2 minuutin aikaeron sijaan ja ihan väärässä järjestyksessä. Edelläni ajanut Skoda Citigo jarrutteli kisan alussa mutkissa ja mäissä aika innokkaasti, minkä seurauksena olin välillä ihan sen perässä kiinni vaikka kuinka yritin pitää etäisyyttä. Mutta kun Polo nyt vaan halusi aina rullata sen aina kiinni!

Citigo jarruttelee ihan turhaan hyvässä alamäessä!

Jossain välissä lopulta aukeni riittävän pitkä suora, jossa pääsin painelemaan pikkuisesta ohi. Pitkään aikaan sitä ei näkynytkään, mutta etapin loppuvaiheella se saavutti meidät ja joutui sitten ajelemaan perässämme. Ja sitten me vielä saavutimme viimeisellä numerolla ajavan Priuksen, joka kyllä ystävällisesti yritti antaa tietäkin yhdessä kohtaa, mutta tulkitsin viestin vähän väärin enkä tajunnut ohittaa sitä kuin vaan vasta myöhemmin.

Viime merkinnässä lupasin, että yrittäisin jatkossa muistaa jarrutella alamäissä etten ajaisi ylinopeutta. No toisin kävi. Myöhästyimme lähdöstä melkein 5 minuuttia ja Citigon perässä ajaminen hidastutti entisestään, joten piti kilometrejä koittaa niellä mahdollisimman ripeästi.

Kun baana aukesi, viime merkinnässä antamani jalot lupaukset ylinopeuden välttämisestä saivat kenkää ja annoin Polon taloudellisesti vieriä mäet aikalailla omaa vauhtiaan. Ekalla tauolla kilpakumppanit kommentoivat, että ei olisi kyllä kestänyt tutkia heidänkään ajonsa. Nyt niitä ei ollut, joten sanktiota ei tullut, mutta itseäni kyllä harmitti tämä alamäkikaahaus. Sitä paitsi se oli ihan turhaa, koska parin minuutin myöhästymisestämme AT1:ltä ei annettukaan virhepisteitä. Tätä emme tietenkään voineet tietää.

Saapuminen AT1:lle.

Ensimmäinen etappi oli superpitkä 100 km, seuraavat tavanomaisempia 40-50 km pituisia. Reitin alussa pyörittiin asuinalueilla, mikä oli aika haastavaa nuoteissa pysymisen kannalta. Itä-Hakkilaan tullessa ajoimme yhden risteyksen ohi, mistä tuli vajaa kilsa ylimääräistä ajoa. Se oli onneksi koko kisan ainut harhautuminen, mutta pari risteystä meinasi mennä pitkäksi ja niihin tuli jarrutettua aika napakasti.

 Hauskat liikenneympyrät Sipoossa: jäniksiä ja porkkanoita!

Vaikka jotkut kilpailureitin risteykset olivat pahoja puskissa lymyilevien tienviittojen vuoksi, oli monissa risteyksissä vastineeksi myös erinomainen näkyvyys molempiin suuntiin. Muun liikenteen puuttuessa tällaisista paikoista pystyi kääntyä todella vauhdikkaasti, jolloin nopeutta ei tarvinnut tiputtaa hirveästi. Vauhdikkaissa käännöksissä Polo niiasi sen verran vahvasti, että sen pitkät eturoiskeläpät raapivat maata monta kertaa ja mietin, onko niistä maalissa enää jäljellä mitään. Vähän oli kulmissa kulumaa havaittavissa! Normaalissa ajossa ne raapivat maata ajoittain lähinnä hidastetöyssyissä.

Polon roiskeläppä kisan lukuisten maakosketusten jälkeen.

Lopputulokset

Kilpailun päätteeksi Polon ajotietokone näytti kulutukseksi 4,3 l/100 km. Edellisen kisan perusteella luulin sitä tarkaksi, mutta tankkausten perusteella laskettu kisakulutus olikin huomattavasti vähemmän; 3,973 l/100 km! Ihan mieletöntä, en voi käsittää miten Polo voi kulkea noin vähällä polttoaineella! Olen aina pitänyt valmistajan ilmoittamaa maantiekulutusta 4,4 l/100 km arvona, johon pääseminen vaatii magiikkaa, mutta nyt alitin sen yli 4 desillä. Nyt alan jo itsekin uskoa tuohon tulokseen; kisapäivänä se oli vielä vähän vaikeaa. :D

Vaikka Uljas Mustani oli kisassa äärimmäisen vähäruokainen, irtosi sillä vain luokan toiseksi viimeinen sija (6/7). Siihen olen vähän pettynyt. Kuvittelin nimittäin pystyväni päihittämään alussa hissutelleen Skoda Citigon, mutta sehän pihisteli komeasti kolmanneksi. Toisaalta sen ilmoitettu maantiekulutuskin on 7 dl vähemmän kuin Pololla.

Tohkeissani olin puolestaan siitä, että Polo hävisi kisassa Toyota Auris Hybridille vain 0,004 l/100 km! Ja minä kun luulin, että kaikki hybridit olisivat ihan omaa luokkaansa, mutta ei ainakaan tällä kertaa. Kisan kaksi ekaa sijaa meni kyllä Priuksille, joilla oli myös kokeneet ja taitavat kuljettajat Jari Hannula/Janne Saarikoski ja Terho Havumäki/Jari Valkjärvi.

LänsiAuto EcoRunin ja samalla myös koko kauden voittaneet Janne Saarikoski ja Jari Hannula.

Yleiskilpailussa sijoitukseni oli 7/11, mikä ei ole hullummin. Dieselit eivät pärjänneet tässä kisassa bensakoneille, sillä seitsemän parhaan joukossa oli vain yksi dieselauto. Parhaan kulutuksen dieselillä Volvo V40 D4:llä ajoivat viime kisan mielettömällä tuloksella voittaneet Markku Lehisto ja Raimo Alm sijoittuen nyt viidenneksi.

Tämän kilpailun hitaammat keskinopeudet (kolmella etapilla alle 50 km/h) eivät kuulemma sopineet Volvolle ja keskikulutus olikin melkein puoli litraa enemmän kuin viimeksi. Pololle hitaampi vauhti selkeästi sopi, kun kulutus oli puoli litraa viime kisaa vähemmän. En tajunnutkaan, että autoissa voisi olla näin isoja eroja!

Tankkaus- ja jatkopohdintaa

Ykköstankkauksessa Polo ryysti 4 minuutissa melkein 30 litraa bensaa, jonka jälkeen alkoi vaikuttaa siltä, että bensa tulee yli ja lopetin. 

Järjestäjän suorittamassa kakkostankkauksessa Polo ei meinannut huolia bensaa millään ja tankkaus oli pelkkää liruttelua, mutta viimeisillä sekunneilla sitä meni mielestäni yhtäkkiä vielä 3 dl ellen ihan väärin katsonut. Ehkä sitä olisi mennyt vielä enemmänkin, jos aika ei olisi loppunut. Tässä tankkauksessa bensaa meni 4,89 l, joten olisin kyllä saanut sitä tankattua alussa itsekin täydemmäksi.

Seuraavassa kisassa täytyy muistaa käyttää koko tankkausaika ja tulla kisaan täydemmällä tankilla, jotta sen saa varmemmin täyteen. Jos nämä asiat olisivat nyt olleet reilassa, olisi Polon kulutuksesta saattanut tippua vielä desi pois. Mutta tämä on vain jossittelua. Ensi kerralla olen viisaampi.

Muilta kilpailijoilta sain tankkauksen jälkeen vinkin, että Polon polttoainereiän vieressä on nappi, jolla tankista saa turhat ilmat pois ja sitten bensaa mahtuu lisää. En ole koskaan huomannut sitä, vaikka siinähän se törötti ihan näkyvillä. Täytyy hyödyntää sitä jatkossa!

Kartturini oli hyvä ja olimme tyytyväisiä toistemme suorituksiin. Muuta mainittavaa ei oikeastaan ole, hyvin pelasi meidän yhteistyö. Lupasi lähteä tarvittaessa toistekin lukemaan minulle nuotteja. :)

Seuraavat EcoRun-kilpailut ovatkin sitten vasta ensi vuonna; ensimmäisenä Savon Pihistys Kuopiossa maaliskuun puolivälissä. Talvikeli ei oikein ajatuksena innosta, vaikka haastetta se varmasti antaisi. Ei passaisi ajaa ihan niin reteästi risteyksiä kuin nyt! Mutta katsotaan sitä sitten lähemmin.

Ensi vuoden kilpailuihin auton mittarivalikoimaa voisi vähän kehittää. Nyt meillä ei ollut kuin auton ajotietokoneen trippi ja keskinopeusmittarit sekä kännykässä sekuntikello ja kisa-aikaa näyttävä sovellus, mutta se ei toiminut kunnolla... Terho ystävällisesti lainasi meille rannekelloaan, kun huomattiin ruokatauolla kellosovelluksen bugaus. Tosi kivoja kaikki kilpailijat, kun annetaan vinkkejä ja autetaan kaveria. :)

Terhon ja Jarin Priuksessa oli muuten mittari poikineen ja pyysin niistä vähän esittelyä:
  • navigaattori näyttää todellista nopeutta ja keskinopeutta
  • sekuntikello alaspäin näyttää jäljellä olevaa aikaa
  • rengassarjan mukaan kalibroitu trippimittari 
  • kello jossa virallinen kilpailuaika.
  • kisa-aikatauluun kirjoitettuna omat lähtö- ja saapumisajat
  • lisäksi taulukko, jossa vaadittavat keskinopeudet eri matkoille ja jäljellä oleville minuuteille

Tästä voisi ottaa vähän mallia ensi vuoden kilpailuihin. Tarvitaan ainakin kello, jossa virallinen aika ja lisäksi tuo sekuntikellokaan ei olisi huono idea.

Terhon ja Jarin työpiste.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

EcoRun taloudellisuusajokilpailu Pololla

Nyt en voi olla kuin tyytyväinen! Viime lauantain taloudellisen ajon kilpailu Vesijärven Auto EcoRun meni paremmin, kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Meidän 1.2 TSI DSG 77 kW Volkwagen Polon kulutus 244 km pitkällä kilpailureitillä oli vain 4,53 l/100 km, kun tavoitteeni oli 4,6-4,9 l/100 km. Polon ilmoitettu maantiekulutus on 4,4 l/100km, joten en jäänyt siitä kuin desin!

Kilpailutuloksissa kulutukseeni lisättiin 5 % sakkoa parista virheestä, mikä nosti kisakulutukseni 4,72 l/100 km:iin. Sen seurauksena sijoitus oli luokan 6/7 ja yleiskilpailun 11/13. Ilman sakkoa olisin ollut jo luokan neljäs! Kilpailu oli minulle kuitenkin ennen kaikkea itseni ja autoni haastamista äärimmäisen taloudelliseen suoritukseen, joten sijoituksella ei ole niin väliä. (Kunhan en ollut viimeinen…) Tietenkin virheet pitää jatkossa karsia pois, mutta nyt sain sen mitä halusinkin eli voin todeta, että osaan ajaa taloudellisesti ja Polo on vähäruokainen auto, kun oikein yrittää.

Poloinen valmiina kilpailuun.

Kokonaisuudessaan EcoRun-päivä oli tosi hauska. Kaverini oli kartturina ja juttu luisti ja kilometrit taittuivat ihan huomaamatta. Matkaankaan ei tullut yhtään ylimääräistä uukkaria tai pysähdystä.

Kartturin työpiste. Kaikki tarpeellinen kiinnitettynä kojelautaan. :)

Ihan ilman sekoiluja kisa ei tosin mennyt, mutta laitettakoon aloittelun piikkiin. Ei kuitenkaan mitään vakavaa. Viimeisellä AT:llä ajoimme pienen kunniakierroksen parkkipaikalla, kun emme kumpikaan huomanneet tarkastuspistettä vasemmalla. Ehdimme kuitenkin pisteelle omalla minuutillamme, joten no problem. Seuraava kilpailija teki muuten samanlaisen piruetin...

Alkukatsastuksesta tankkaukseen ajelin vähän liikaa “paikallistuntemuksella”. Katsastaja sanoi, että ajakaa ABC:lle ja minähän ajoin kun se kerran siinä lähellä oli. Muuten hyvä, mutta olisi pitänyt ajaa tiekirjan mukaan ja eri ABC:lle. Hups! Ei muuta kuin takaisin katsastuspaikalle ja uusi yritys. Tankkaukseen ajo oli onneksi harjoittelua, eikä osa kilpailua.

Järjestämän suorittama tankkaus 2, josta lähtö reitille.

Kilpailussa saimme vahingossa 2 % sanktiota liian aikaisesta tarkastuskortin antamisesta AT-pisteen toimitsijalle. EcoRun-kilpailussa kullakin kilpailijalla on oma lähtö- ja saapumisminuuttinsa aikatarkastusasemilla, emmekä tajunneet pitää autossa sekunnitkin näyttävää kelloa. Olimme vain tyytyväisiä reitin mukaiseen keskinopeuteen emmekä muistaneet, että kilpailun virallinen aika on tosissaan näin merkitsevä. Ruokatauon jälkeen otimme käyttöön myös sekuntikellon (valittu trippimittarisovellus ei näyttänyt aikaa), mutta järkevämpää olisi varmaan pitää ihan oikeaa kelloa. Jatkossa osaamme tämän!

Toinen sakko 3 % oli ihan omaa tyhmyyttäni. Muutamissa alamäissä annoin Polon kiihtyä ylinopeuteen, koska en tohtinut hukata hyvää liike-energiaa. Tämä kostautui, sillä jossain oli ollut järjestäjän nopeusvalvonta, joka sai meidät kiinni 5,1-10 km/h ylinopeudesta. Sanoin vielä kaverille muutamassa kohtaa, että toivottavasti täällä ei oo tutkaa! Että tässä minä nyt tunnustan julkisesti ajaneeni ylinopeutta, mutta lupaan myös yrittää jatkossa malttaa jarruttaa tarvittaessa.

Lahden kilpailun etapit olivat keskenään aika saman tyylisiä. Pääosin asfalttia, mutta myös sorateitä. Paljon mäkiä ja vaihtelevia nopeusrajoituksia ja olipa siellä muutama tietyökin. Keskinopeudet olivat 60 km/h molemmin puolin. Muuta liikennettä oli mukavan vähän, eikä tähän aikaan vuodesta liikkuvia leikkuupuimureitakaan tarvinnut ohittaa kuin yksi.

Se tunne, kun huomaat tietyön 30 km/h rajoituksella ja AT:lle saapumisaikaa jäljellä minuutti... Ehdittiin kumminkin! 

Muutamat soratiet olivat varsin liukkaita irtosorasta johtuen ja Polon ajonvakautus pääsikin monta kertaa tositoimiin. Aina kun päästiin pois soralta, huokaistiin helpotuksesta. Muistan, kuinka jonkun luistelun jälkeen katsahdimme kaverin kanssa toisiamme ja meinasimme vaan käydä nauramaan hysteerisesti, kun oli ollut vähän jännät paikat. Ei onneksi niin “läheltä ojaa piti” -tilanne, kuten viimeksi Mazdalla.

Jollain hiekkatiepätkällä huomasin kartturini näyttävän tältä...

... ja minä varmaan samalla hetkellä tältä! :D
(kuvat lavastettu kisan jälkeen)

Parin etapin jälkeen päätimme ajaa alkumatkasta aina vähän keskinopeutta varastoon, jotta voidaan ottaa hiekkapätkät rauhallisemmin. Tämä toimikin hyvin. Samoin viimeisellä pätkällä piti ajaa vähän vaadittua nopeampaa keskinopeutta, että lopussa olevissa liikennevaloissa oli varaa menettää aikaa. Se kannatti, sillä valoihin pysähtyessä keskinopeus oli 69 km/h, mutta lähtiessä enää 66 km/h.

Kilpailun järjestelyt ja reittikin olivat Vesijärven Auto EcoRunissa mielestäni paremmat kuin keväällä Neste Myllylampi EcoRunissa. Autoliike mahdollisti kunnon tilat niin toimistoon kuin katsastukseenkin. Kilpailureitti puolestaan oli keväistä kivempi, koska reitillä ei ajettu samoja teitä useampaan kertaan eikä reitillä ollut moottoritietä. Iso käsi myös kilpailun jälkeisestä lounaasta! Ruoka oli hyvää ja tulosten odottelu oli syödessä mukavaa vs. viime kerran häröpalloilu huoltoaseman pihassa.

Onnellisesti maalissa!

Ennakkoon pidin kilpailun suurimpana haasteena oikean ajonopeuden löytymistä etapeille. Ne tulivat kuitenkin luonnostaan, koska reitille ei sattunut yhtään 120 km/h nopeuksia ja 100 km/h:kin äärimmäisen vähän. Miettiessäni nopeuksia ääneen joku kokenut kilpailija totesi, että kun tietää, kuka on suunnitellut reitin, tietää millaisia nopeuksiakin on. Ihan ei mulla ole vielä tällaista kokemusta! :D

Edellisessä blogauksessani mainitsin, että Pololla ei tarvitse välittää vaihteista, koska se on automaatti. Sain siihen kanssakilpailijalta kommentin, että kyllä muuten pitää huolehtia. Ennen kisaa pyysin tästä tarkempaa selitystä ja hyvän vinkin sainkin! Eli jos tiedän, että moottori jaksaa jollain tietyillä kierroksilla/vaihteella vetää mäen ylös, niin kannattaa pakottaa auto pysymään sillä vaihteella, ettei automaatti pienennä enempää. Käytännössä tämä meni minulla niin, että Polo tiputti mäissä vaihteen 7->6, minkä jälkeen tökkäsin vaihdekepin manuaaliasentoon, ettei vaihdu turhaan 6->5. Mäen jälkeen takaisin automaatille. Useamman kerran Polo tosin vaihtoi vielä mäen jälkeen vitoselle eli pitää vielä vähän hioa ajoitusta. Logiikan kuitenkin tajusin. :)

Seuraava EcoRun järjestetään Vantaalla Auton päivänä 6.9.2014 eli jo tämän viikon lauantaina. Yllättäen olen osallistumassa sinnekin! Kaverini ei valitettavasti pääse mukaan, mutta kun itse lajipäällikkö pyysi kisaan ja eräs kokenut konkari tarjoutui kartturikseni, niin täytyyhän sitä lähteä. Kokeneelta parilta irtoaa varmasti hyviä vinkkejä ajoon, joten odotan mielenkiinnolla. Katsotaan sitten pystynkö pihistelemään yhtä hyvin kuin tässä kisassa. Virheprosentit voisi ainakin jo jättää väliin.

Fiilikseni seuraavana aamuna siskon jääkaapin oveen kirjoitettuna.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Kohta pihistellään taas!

Osallistuin keväällä Mazdan Onnellisten ajokoulun kanssa EcoRun-taloudellisuusajokilpailuun. Vaikka kisa ei mennyt kovin hyvin, se jätti kipinän kytemään. Tätä on kokeiltava uudestaan, pystyn varmasti parempaan!

Seuraava kilpailu on Vesijärven Auto EcoRun, joka pidetään tulevana viikonloppuna Lahdessa. Se onkin erinomainen paikka minun kannaltani, koska voin yöpyä siellä siskollani eikä tarvitse herätä ihan kukonlaulun aikaan, että ehtii kisapaikalle klo 7.30.

Alunperin suunnitelmissa oli ajaa kilpailu Mazda3:lla, mutta maahantuojalla ei ollut sopivaa autoa lainata. Toisaalta minua kyllä kiinnostikin enemmän lähteä kisaamaan omalla Pololla, koska se on tuttu ja turvallinen ja mielestäni myös vähempiruokainen. (Paitsi että speksien perusteella ei näköjään ole, vaan Polo on aavistuksen janoisempi: sen yhdistetty kulutus on 5,3 vs. Mazda3:n 5,1) Ihan paras auto kisaan olisi ollut tänä keväänä markkinoille tullut uusi Polo, koska se on kuin oma, mutta vielä pihimpi. Kysäisinkin sitä maahantuojalta, mutta kuukauden varoitusaika oli liian lyhyt. Omalla autolla siis mennään.

Auton selvittyä piti löytää kartturi. Kävin mieheni kanssa koeajamassa Jyväskylän taloudellisen ajon harjoituslenkin, tarkoituksena houkutella hänet kartturikseni. Mielestäni mies pärjäsi vallan mainiosti, mutta hän piti hommaa ihan liian stressaavana, eikä suostunut lähtemään. Iso höh. :( Siitä olisi voinut tulla kiva yhteinen harrastus - tai aihetta perheriitoihin. :D Onnekseni pk-seudulla asuva kaveri innostui kisasta ja lupautui apukuskiksi.

Kilpailun suurimpana haasteena pidän nopeuden sovittamista oikeaksi. 80 km/h nopeus kuluttaa bensaa huomattavasti vähemmän 100 km/h verrattuna, 120 km/h puhumattakaan! Mutta onko etapeilla aikaa ajaa alinopeutta bensan säästämiseksi? Kevään kisaan kuului 120 km/h aluettakin, jonka ajoimme 100 km/h nopeudella ja silti jouduimme hidastelemaan lopussa, koska meinasimme tulla väliaikapisteelle ennen omaa minuuttiamme. Etapilla vaaditun keskinopeuden pystyy aina laskemaan, mutta en keksinyt tapaa, miten laskea että onko hidasteluun varaa. Paitsi laskemalla kaikki eri nopeusrajoitukset ja niiden matkat yhteen, mutta siihen ei oikein ole aikaa kisa-aamuna...

Tavoitekulutukseni kisassa Pololla on 4,6-4,9 l/100 km luokkaa. Olen muutamaan kertaan saanut ajettua vanhemmilleni 4,8 l/100 km kulutuksella. Nopeusrajoitukset tuolla 30 km matkalla vaihtelevat 50-100 km/h. Jos kisassa mennään paljon 60 km/h, alempi lukema on mahdollinen. Sen saavuttamiseksi on rullattava mahdollisimman paljon ja ajettava niin pintakaasulla kuin mahdollista. Kiihdytykset ovat ripeitä, mutta kierrokset eivät saa nousta liian korkealle. Vakionopeussäädin on pannassa, sen käyttö oli suurin virheeni viime kisassa. Vaihteista automaatilla ei tarvitsekaan huolehtia. :)

Kartturilta toivon, ettei tulisi niitä U-käännöksiä. Pysähdykset nostavat kulutusta yllättävän paljon. Kesällä ajoin Ylivieskasta kotiin 270 km matkan ykkösajotietokoneen mukaan 5,3 l/100 km kulutuksella. Kakkosajotietokone näytti puolestaan kulutukseksi 5,2 l/100 km, kun nollasin sen bensa-asemalla vain 4 km ja 2 sammutusta myöhemmin kuin ykkösajotietokoneen. Hurjaa, että 266 kilometriä ei saanut ajotietokoneiden kulutuslukemia tasaantumaan samaan lukemaan!

Minulta kartturi varmaan toivoo, että annan hänen keskittyä nuottien lukemiseen. Ehkä saatoin viime kisassa höpöttää koko ajan jotain. Mutta ainakin pitkillä pätkillä sitä voi kai rentoutua vähän? :D

Jos ehdin, niin päivittelen kisakuulumisiani lauantaina Twitteriin @POLOinen-tililleni.

maanantai 4. elokuuta 2014

Uudet keskikupit vanteisiin ja virallinen pysäköintipaikka

Ei ole pelkästään Eerik saanut tänä kesänä huomiota. Pientä hemmottelua tarjosin Pololle, kun vaihdoin siihen uudet vanteiden keskiökupit. Meinasin hankkia Volkswagen-logolla varustetut keskiökupit eBaysta jo pari vuotta sitten, mutta homma jäi silloin suunnitteluasteelle.

Viime syksynä yksi Polon AEZ Intenso -vanteiden keskiökupeista lähti viime syksynä omille teilleen, mikä ei tehnyt hyvää Polon ulkonäölle. Ei siis auttanut omistajan muu kuin sukeltaa uudelleen eBayn syvyyksiin. Keskiökuppeja ja -tarroja siellä on pilvin pimein, mutta mikä olisi vanteisiini sopiva malli?

Irrotin Polosta yhden keskikupin lisää ja mittasin sen. (Olisi muuten ajastaan tippunut sekin, niin halkeilleet kiinnitysklipsit olivat.) Polon vanteisiin sopivia 60 mm keskiöitä löytyi eBaysta runsaasti. Haasteelliseksi oikean tuotteen valinnan teki se, ettei ilmoituksissa yleensä kerrottu, miten syviä kupit olivat. Piti siis yrittää arvailla. Piti myös kuvien perusteella koittaa nähdä, mitkä olivat hyvän laatuiset ja tietty missä oli luotettavan oloinen myyjä ja edullisetkin mielellään saisivat olla. Riittävän kauan arvottuani päädyin unkarilaisen myyjän mustareunaisiin kuppeihin, joille tuli hintaa posteineen noin 17 e.

Uudet ja vanhat keskiökupit.

Keskikupit tulivat postissa parissa viikossa, mutta kotona ne odottelivat useamman viikon ennen kuin muistin laittaa ne paikoilleen. Kun lopulta sain kupit paikalleen, niin kylläpä ne näyttivätkin hyvältä! Miksen hankkinut niitä jo 2 vuotta sitten?? (Ihan täydellisesti ne eivät istuneet vanteisiin, sillä ne liikkuvat syvyyssuunnassa muutaman millin, mutta kuka sellaista nyt huomaa.)

Polo katsastuksessa rullilla uusien keskiöiden kanssa.

Volkswagenin esiintuominen ei muuten jäänyt pelkkiin vanteisiin. Ostin kevään moottoripyöränäyttelystä VW Parking Only -pysäköintipaikkakyltin, mutta unohdin sen olemassaolon kokonaan muuton tiimellyksessä. Eräs päivä kyltti tuli vastaan tavaroita järjestellessä ja nyt se komistaa Polon pysäköintiruutua. :)

Poloinen nimikkoruudussaan. :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...