Eerik Poloinen Jenni

tiistai 27. tammikuuta 2015

POLOinen muuttaa!

Blogini on ollut viime viikot aika hiljainen, mutta nyt on aika kertoa, että taustalla on tapahtunut kovastikin. Olen puuhannut blogimuuttoa ja tällä viikolla se tapahtuu. Kenties jo huomenna?

POLOisen uusi koti tulee sijaitsemaan Autotiellä, tai oikeastaan sen Tien sivustassa, sillä eihän sitä nyt keskelle tietä passaa jäädä majailemaan.

Autotie on viime syksynä perustettu autoportaali, joka korvasi entisen oikotie.fi/autot-sivun. Autotien idea on olla muutakin kuin pelkkä autojen myyntikanava. Tien sivusta on osio, joka ei ole niin vakava ja jossa myös harrastajat pääsevät ääneen. Sinne POLOinen sai kutsun ja pitkään harkittuani päätin vastata myöntävästi.

Bloggerissa on ollut hyvä asustaa, enkä ole kaivannut pois. Kävijämääräni ovat kuitenkin junnanneet pitkään paikallaan ja siihen muutto Autotielle tulee varmasti auttamaan. Sivuston 25 000 viikkokävijästä muutama varmaan eksyy blogiinikin. Tulen saamaan kirjoituksistani myös korvausta, mutta se ei ole syy muuttoon, vaikka kiva lisä onkin. Ja vaikka tämä nyt palkallista hommaa tuleekin olemaan, niin Autotie ei määrittele millään tavalla, mitä kirjoitan, vaan jatkan blogaamista ihan entiseen malliin. (Pieni itsesensuurin vaara tosin on, kun tietää yleisöä olevan enemmän...)

POLOisen uusi osoite tulee olemaan autotie.fi/tien-sivusta/poloinen ja RSS-syöte löytyy osoitteesta autotie.fi/tien-sivusta/rss/poloinen. Muuton jälkeen selain uudelleenohjaa teidät automaattisesti uuteen osoitteeseen. Seuraattehan minua sinne!?


keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Joulukuun lopun löpinät

Blogissa on ollut viime viikkoina aika hiljaista, kun olen keskittynyt enemmän jouluun ja vähemmän someen ja blogailuun. Unohtui kirjoittaa perinteiset jouluntoivotuksetkin, vaikka leivoin sitä varten piparitkin. No, säästyvätpä ensi vuoteen - siis valokuvina, jos vain muistan kuvata ne. ;)

Leivontapuuhissa.

Ihanasti läheiset muistivat tänäkin jouluna auto/liikenneharrastukseni. Lapsuuteni kuplavolkkarilelua ei löytynyt vieläkään kirppareilta, mutta vanhempien joulukortin reunasta pystyi erottamaan selkeän kuplavolkkarin. Siis jos ei ole niin puusilmä kuin minä, joka huomasi sen vasta kun äiti mainitsi siitä... Hups. Myös tädiltä tupsahti kortti, jonka aiheena on moottoripyöräilevät tontut. :)


Ystäväni niobe oli pannut joululahjapuolella parastaan: saimme mieheni kanssa häneltä lahjaksi nimikoidut Volkswagen-mukit! Oon kyllä vähän kateellinen miehelle siitä, että hänen mukinsa on sininen kun mun taas on tyttömäisempi punainen. Tosin punainen ei ole tässä tapauksessa mikään pinkki, vaan se muistuttaa enemmän Volkkarin T2 hippibussin ruskeanpunaista.


Nioben lahjat eivät edes päättyneet mukeihin, vaan sain häneltä myös hienon Kawasaki Ninja ZX-10R moottoripyörän 1:12 pienoismallin. Että tällainen pyörä seuraavaksi? Väri on ainakin oikea! Voin tällä päristellä sillä välin, kun Eerik nukkuu talviunta.

Kawasaki Ninja ZX-10R vm. 2010

Kaikista hassuimman lahjan sain siskoltani, joka on ilmeisen paljon saanut kuulla, kuinka minua kiinnostaisi ajaa milloin mikäkin jännittävä tie tai risteys. Paketista paljastui nimittäin Lahden kartta, johon oli merkitty tarkastettavaksi eri tyyppisistä liikennekohteita (mm. härveli, merkillisyys, erilainen, jokeri). Mahtavaa, odotan kiertoajelua innolla. :D

Liikennehuomiolista, ansaittuna ykkösenä Lahdenkadun todellinen risteyshärveli, jota olen aina ohi kävellessä katsonut kaihoisasti mutten ajanut. Tästä varmaan joululahjan idea on lähtöisinkin.

Siskoni ei ole erityisen innostunut autoista tai autoilusta ja taitaa pitää minua aika höpsähtäneenä. Sen verran hänellä on kuitenkin mielipidettä asiaan, että jos hänellä olisi auto, niin sen pitäisi olla punainen MINI. Taisi olla pienoinen pettymys, kun hänen miehensä valitsi uudeksi autoksi Audin...

MINI Suomi mainosti syksyllä Facebookissa superhienoa Pop Style -sateenvarjoa, joka oli kuvioitu eri värisillä Mineillä. Kun sen näin, oli siskon joululahja kerrasta päätetty. Siskoni tykkää väreistä ja Ministä, joten mikä voisi olla täydellisempi joululahja hänelle. Siis ainakin, kun antaja on autoharrastaja. :P Sateenvarjon sain tilattua kätevästi Laakkoselta, joka huoltaa Minit Jyväskylässä (jälleenmyyjää täällä ei ole). Jännityksellä odotin joulua ja riemukseni siskoni oli sateenvarjosta vähintään yhtä myyty kuin minäkin!

Mini Pop Style sateenvarjo. Miksei Polosta ole mitään näin hienoa?

Näihin tunnelmiin päätän Poloisen vuoden 2014. Mukavaa uutta vuotta kaikille! Saapa nähdä, mitä jännää se tuo tullessaan. :)

ps. Kiitos muuten lukuisista Pulsar-juttuuni jättämistänne kommenteista! Kommentit ovat ehdottomasti blogauksen suola.  Olen pahoillani, että niihin vastaaminen on viivästynyt. Nyt tilanne on korjattu. Kommentoikaa ihmeessä jatkossakin, vastaan kyllä kaikkiin viesteihinne ennemmin tai myöhemmin.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Nissan Pulsar - ei mikään tähdenjäänne

Nissan julkaisi tänä syksynä täysin uuden automallin Pulsarin, joka paikkaa mallistossa vuosia olleen Golfin kokoisen aukon. Vaikka Volkkarifani olenkin, Pulsar on mielestäni yksi syksyn kiinnostavimmista autouutuuksista C-segmentissä. Edustaahan se autona juuri sitä kokoa ja näköä, mitä olemme suunnitelleet seuraavaksi autoksemme.


Kävimme tutustumassa Pulsariin heti ensiesittelypäivänä Autopalella. Vaikka koeajo oli silloin alle tunnin mittainen, jäi autosta erittäin hyvä maku suuhun. Kunnon testiin Pulsar pääsi marraskuun puolivälissä, kun sain sen lainaan viikonlopun yli blogikirjoitusta varten.

Pidempi koeajo vahvisti ensifiiliksiä: Pulsar on laadukkaan oloinen auto, joka on miellyttävä ja vakaa ajettava.

Kuljettajan työtila.

Nissan on kuulemma sanonut, että Pulsarin kilpailijoita ovat Toyota Auris, Hyundai i30 ja Kia c'eed eikä se edes yritä kilpailla kokoluokan the (vai das?) autoa Volkswagen Golfia vastaan. Minä en näe syytä, miksei se voisi houkutella myös Golfin ostajia. Ei se ihan niin premium ole, mutta pidän sitä kuitenkin kilpakumppaneita tasokkaampana. Tämä mielipide pohjautuu tosin vain fiilikseen, sillä olen noista kilpailijoista ajanut vain Auriksen.

Ulkonäkö

Pulsarin ulkonäkö on “ihan ok”. Se ei herätä suuria riemunkiljahduksia, mutta ei myöskään inhoreaktiota. Keula noudattelee Nissanin malliston uutta ilmettä, mutta valitettavasti ilmeen suurin tekijä “LED Signature” -huomiovalot eivät ole autossa vakiona vasta kuin Business 360- ja Tekna-varustetasossa. Koeajoauto oli keskimmäisellä Acenta-varustelulla, mutta siinä ei ollut ledejä, vaikka ne lisävarusteena siihen saisikin.

Jostain syystä minulle tulee mieleen Pulsarin perästä Toyota Auris, vaikka eivät ne nyt niin saman näköiset ole. Sitäpaitsi siinä missä en voi sietää Auriksen perää, Pulsarin perä näyttää mukavalta.


Värikartta on varsin tavanomainen, mutta syvän sininen, aavistuksen violettiin taittava, Azure on todella upea väri. Jos Pulsarin ostaisin, värivalintani olisi ehdottomasti Azure.

Pulsarin väri Azure on aavistuksen lämpimämpi kuin taustalla pilkottavien Qashqai- ja Juke-mallien Ink Blue. Molemmat värit ovat joka tapauksessa upeita.

Matkustusmukavuus

Yksi suurimmista riemunaiheista Pulsarilla ajaessa on hiljaisuus. Rengasmelun kuuluu sisään todella vähän, vaikka koeajoauton alla oli nastarenkaat. Sanonpahan vaan, että ihan missä tahansa tämän kokoluokan autossa ei voi ajaa maantiellä nastarenkailla ja nauttia samalla Lindsey Stirlingin viulumusiikista! Omasta mielestäni Pulsarin äänentoisto oli hyvä, mutta mieheni mielestä melko tavanomainen. Olen itse melko puukorva, joten tästä voinee päätellä, että auton meluttomuus sai äänentoistonkin kuulostamaan paremmalta, kun musiikkia ei tarvinnut huudattaa.

Pulsarin kuljettajan istuimella ei tarvinnut juuri kiehnätä sopivan ajoasennon löytämiseksi. Istuin oli tosi mukava ja pehmeä ja selälle löytyi sopivasti tukea, vaikka erillistä ristiseläntukea penkissä ei ollutkaan. Istuimen sivuttaistuki oli kuitenkin varsin onneton, minkä huomasi erityisesti jyrkästi kaartavaa moottoritien liittymiskaistaa ajaessa. Omassa Polossa olisin siinä tilanteessa pysynyt aika lailla keskellä penkkiä, mutta Pulsarissa tuntui siltä, että hyvä ettei ikkunaa vasten painautunut...

Pulsarissa on mukavan pehmeät istuimet, mutta sivuttaistukea saisi olla enemmän.

Kuljettajan penkistä löytyi korkeussäätö, mutta apukuskille sitä ei Pulsarissa saa edes rahalla. Ihan sama juttu oli Mazda3:ssa. Voi miksi? Minun apukuskini ei arvosta.

Apukuskilta tuli kiitosta ovien kyynärnojista, jotka olivat riittävän leveät, miellyttävästi pehmustetut ja oikealla korkeudella. Myös säilytyslokerona toimiva keskikyynärnoja oli toteutettu näppärästi; sen vankan tuntuista kantta pystyi liu’uttamaan pitkittäissuunnassa ja näin hakemaan sille itseä miellyttävän kohdan.

Ovien kyynärnojat ovat pehmeät ja leveät ja sopivalla korkeudella.

Tilat

Nissanin mukaan Pulsarissa on kokoluokan suurin jalkatila takamatkustajille. Takapenkillä todellakin eletään herroiksi tilan suhteen: kun kuskin penkki oli minun asetuksillani ja istuin sen taakse, pystyin melkein nostamaan jalkani suoraksi sen selkänojaa vasten!

Takapenkin matkustusmukavuus saa jalkatilan osalta arvosanana kymmenen, mutta istuimet vain kuusi. Ne ovat kovat ja tasaiset kuin saunan lauteet. Myyjän mukaan Pulsar on suunniteltu kuskin ympärille, mutta jos takatilaan on satsattu, niin miksei sitä ole viety loppuun saakka tekemällä istuimista mukavat? Tilojen puolestahan Pulsar kävisi vaikka taksiksi!

160 cm henkilö istuu eritäin tilavasti 180 cm henkilön takana.

Pulsarin takakontti on reilun kokoinen, mutta melko syvä. Takakonttiin voi ostaa lisävarusteena koko kontin täyttävän säilytyslaatikon, joka on käytännössä sama asia kuin Polon välipohja. Laatikkoon voi viskata autossa vakiona pyörivät rojut, kuten ea-laukun, ja lastata normaalit matkatavarat sitten laatikon kannen päälle. Pieni kauneusvirhe laatikossa oli: kun takapenkin kaataa, laatikko nousee vähän ilmaan. Sen voi painaa takaisin paikalleen, mutta täydellisesti suunniteltu laatikko ei sitä vaatisi. Voi toki olla, että kyseessä oli vain näytillä olleen yksilön vika.

Myyjä arveli, että laatikoita tulee menemään kaupaksi tosi paljon, mitä en yhtään ihmettelisi. Sen verran näppärä lisävaruste kyseessä. Ovh 271 e tosin tekee siitä kohtuullisen arvokkaan, kun vertaa siihen, että osassa autoista välipohja on ihan vakiovaruste.

Välipohjalaatikko.

Ovien äänimaailma

Kuten Keskisuomalaisen jutussakin kirjotettiin, minulle auton laatufiilis syntyy ovien sulkeutumisäänestä. Miten Pulsar suoriutui ovien sulkemisesta, oliko ääni “tumps” vai “rämps”? No laadukas tumpsahdushan niistä kuului. Etuovet sulkeutuivat myös tosi kevyesti. Takaovet vaativat vähän enemmän voimaa/vauhtia sulkemiseen, tai muuten ne eivät lukitu kunnolla.

Takakontin sulkeutuminen ansaitsee erityismaininnan: sen sulkemiseen ei tarvitse käyttää voimaa ja lisäksi viimeiset 30 cm se sulkeutuu ja lukittuu ihan omalla painollaan. Tämä jos mikä luo laadun fiilistä. 

Suorituskyky, moottori ja kulutus

Auton tärkeimmät vaatimukset perheessämme ovat automaattivaihteisto, pieni kulutus, hyvä suorituskyky ja miellyttävät sisätilat. Sisätilat tuli käytyä jo läpi, mutta miten Pulsar suoriutuu muista vaatimuksista?

Koeajamani Nissan Pulsar oli varustettu 1,2-litraisella bensaturbokoneella, josta irtoaa tehoa 85 kW/115 hv. Auton kiihtyvyys on melko tavanomaiselta kuulostava 10,7 sekuntia, mutta se tuntui silti ihan ripeältä ja moottoritielle kiihdytys kävi vaivatta. 

Automaattivaihteinen versio ei oikein suorituskyvyllä loista, sillä kiihdytys nollasta sataan vie peräti 12,7 sekuntia. Meidän oma automaattivaihteinen Polo kiihtyy 9,7 sekunnissa, joten Nissanilla olisi vielä parantamisen varaa automaatin suorituskyvyssä. Nyt automaatin suorituskykyä syö varmaan sekin, että sen maksimivääntö on vain 165 Nm, kun manuaalissa se on 190 Nm.

Manuaalivaihteisen Pulsarin ilmoitettu kulutus l/100 km on 6,3 (kaupunki), 4,3 (maantie), 5,0 (yhdistetty). Automaatti kuluttaa vain desin enemmän, mikä on ihan hyvä suoritus.

Ajoin Pulsarilla testiksi autokoulun 20 km pituisen taloudellisen ajon lenkin, joka sisältää niin maantie- kuin kaupunkiajoakin. Sen kulutus oli 5,0 l/100 km, mikä on ihan ok talvirenkailla. Vertailun vuoksi uusi Volkswagen Polo 1,2 TSI söi siinä 4,7 l/100 km ja Audi A3 1,4 TFSI 4,9 l/100 km.

Viikonlopun aikana Pulsar nieli noin 200 kilometriä. Nollasin ajotietokoneen vahingossa ajojen välissä, joten viikonlopun keskikulutus muodostuu kahdesta osasta. Ekat 50 km oli maantiepainotteista ja keskikulutus  4,9 l/100 km. Sen jälkeisen sekalaisen 150 km ajon jälkeen kulutus oli puolestaan 5,7 l/100 km. Ihan ok, mutta olisin toivonut sen kykenevän vähän vähempään. 

Tällaista pihistelijää ajatellen Pulsarin ajotietokoneessa on hauskoja toimintoja. Auto näyttää jokaisen ajon jälkeen keskikulutuksen ja vertaa sitä alimpaan ajettuun kulutukseen.

Ajoin koeajoautoon pienimmän kulutuksen ennätyksen 4,9 l/100 km.

Lisäksi medianäytöltä voi seurata ajon ekologisuuarvoa, joka muodostuu kolmesta osa-alueesta: kiihdytys, ajo ja jarrutus. Runsaasta moottorijarrutuksen käytöstä sai eniten pisteitä jarrutusosioon, mutta ajon ja kiihdytyksen pisteytystä en ihan täysin hiffannut. Hauska ominaisuus silti.

Ajon ekologinen arvo.

Pulsarin ajotietokone näyttää ajon kokonaiskeskikulutuksen numerona, mutta hetkellisen arvon vain palkkina. Tämä tuntui aluksi typerän epätarkalta, mutta Nissanin edustajan todettua, että eihän hetkellinen kulutus koskaan voi olla 100% tarkka, tulin siihen tulokseen että palkki on oikeastaan aika kiva. Siitä näkee kuitenkin selkeästi sen, ajetaanko hetkellisesti yli vai alle koko ajon keskikulutuksen.

Hetkellinen kulutus vs. koko ajon keskikulutus

Yhteenveto

Lyhyestä virsi kaunis: pidin Pulsarista todella paljon!

Pitkä versio: nautin kovasti Pulsarilla ajamisesta. Kävin muistin virkistykseksi viime viikonloppuna kokeilemassa sitä vielä kerran, ja pidin siitä vaan edelleen tosi paljon. Pulsar on laadukkaan tuntuinen ja ihanan hiljainen! Penkit ovat miellyttävät, mutta sivuttaistukea saisi olla enemmän.

Pulsarin ulkonäkö ei vetoa minuun niin paljon kuin vaikka Golfin tai Leonin. Se on vaan jotenkin niin tavallinen. Komeasta sinisestä väristä täytyy kuitenkin antaa plussaa.

Voisiko Pulsar sitten olla vaihtoehto meidän tulevaksi autoksi? Asia on vähän kiikun kaakun. Pieni moottori jaksaa kuljettaa autoa mukavasti, mutta me haluamme automaatin ja se on speksien perusteella ihan liian vaisu. Jälleen kerran. Tosi monet autot jäävät valintalistaltamme pois automaatin heikon suorituskyvyn vuoksi!

Ensi vuonna Pulsarista tulee tehokkaampi 1,6-litrainen versio, jonka teho voisi riittää meille. Eniten kiinnostaisi Pulsar Nismo, joka tosin on esitelty vasta konseptiautona. Mutta olen varma, että se tulee ajastaan markkinoille! Se tarjoaisi sekä kaipaamaamme suorituskykyä että urheilullisemmat istuimet.

perjantai 5. joulukuuta 2014

Leidi liikenteessä

Sain viime viikolla kunnian tulla haastatelluksi Keskisuomalaisen autoliitteen “Leidit liikenteessä” -juttusarjaan, jossa esitellään rennolla otteella naisia ja heidän suhdettaan autoihin ja autoiluun. Olin joskus vähän haaveillutkin, että pääsisin siihen mukaan. En kuitenkaan viitsinyt erikseen tuppautua, vaan kysyvät jos kysyvät. Ja niin kävi. :)

Jutun tekeminen kävi kyllä sähäkästi. Sain aiheesta sähköpostia tiistaina, haastattelu oli keskiviikkona, oikoluin jutun torstaina ja perjantaina se jo julkaistiin. :D 

Toimittaja laittoi jutun otsikoksi “Ärhäkkäästi taloudellinen”, joka kuvaa todella hyvin sitä, mitä autoltani haluan. Muutenkin pidin jutusta ihan älyttömästi; se oli kivasti kirjoitettu ja toimittaja sai haastattelusta irti juuri sen mitä pitikin. Volkkarifanitus, blogaaminen, maalipintafriikkeily, kirkkaat värit, suorituskykyiset autot, taloudellinen ajaminen ja jatkuva kehittyminen. Niistä on mun autoilu tehty.



Jutusta julkaistiin myös lyhennetty versio "Laatu löytyy koputtamalla" Keskisuomalaisen nettisivuilla, mutta se ei ollut niin kiva, kuin kokonainen versio.

Kysyin toimittajalta, mistä oli blogini bongannut. Ilmeisesti se oli ollut jo pidempään toimituksen tiedossa. Ajattelin että se olisi löytynyt, kun aiemmin syksyllä vaahtos.. siis keskustelin Twitterissä autoliitteen valokuvien vaihtelevasta tasosta. Liitteen tuottajan ottamat kuvat ovat olleet välillä ihan ala-arvoisen huonoja, kun kuvakulmat ovat mitä sattuu, perspektiivi kauhea ja/tai tausta sekava. Annoinkin siitä palautetta toimittajalle, joka lupasi välittää terveiseni eteenpäin. Toivottavasti tulee parannusta. Haastattelussani kuvat onnistuivat onneksi oikein kivasti (tosin toimittaja ei ollutkaan tämä henkilö jonka kuvista en niin pidä).

tiistai 25. marraskuuta 2014

Karvalakki-Leon vuokralla

Voitimme kaverin kanssa Ecorun-kilpailun arvonnasta Avis-autovuokraamon lahjakortin, jolla sai viikonlopuksi käyttöön A-C-luokan auton. Meillä kummallakaan eikä lähipiirilläkään ollut varsinaista tarvetta vuokra-autolle, mutta kun sellainen kerran oli tarjolla, niin pitihän tilaisuus hyödyntää. Päätinkin ottaa autovuokrauksen koeajon kannalta: viikonlopun autoilu Ylivieskaan ja takaisin olisi hyvä mahis testata jotain itselle uutta autoa.

Valitettavasti Jyväskylän Avis ei voinut vahvistaa automerkkiä etukäteen, mutta toiveita sai toki esittää. Liikkeen yleisimmät automerkit ovat Peugeot, Skoda ja Seat, joista pyysin Peugeotia, koska en ole yhdelläkään ajanut aiemmin. En kuitenkaan saanut Pösöä, vaan sen kaikista tutuimman eli Seat Leonin, jonka olen koeajanut ainakin kolmesti! :D

Noh, ainakin sain ihan laadukkaan auton. Ja vielä ekstraakin, koska Leon olikin farkku ja siten korkeamman hintaluokan auto, kuin mihin lahjakortti oikeutti. Muuten tämä meni kyllä ihan kuin aikoinaan, kun Polo Seniorin päälle ajettiin ja sain Avikselta sijaisautoksi Polon. Eli hyvä auto ajaa, mutta testaamisen kannalta tylsä vaihtoehto.

Vuokra-autot eivät ole mitenkään ihmeellisesti varusteltuja, mutta miksi pitäisikään olla, sillä niiden päätehtävä on vain kuljettaa paikasta A paikkaan B. Käyttöön saamani Seat Leon ST oli malliston tehottomin auto (1.2 TSI, 64 kW, 86 hv) yksinkertaisimmalla Reference-varustetasolla + vakionopeussäädin. Koeajo olikin siis tutun mallin karvalakkiversion koeajo. Jännä oli huomata itsestä, miten paljon auton varustelu vaikuttaa ajofiilikseen. Sama auto tehokkaalla moottorilla ja esim. led-valoilla on ihan eri maata! Cuprasta puhumattakaan…

Vuokra-autona Seat Leon ST 1.2 TSI 64 kW

Leon hoiti tehtävänsä eleettömän varmasti, mutta muuten se ei herättänyt tunteita. Maantienharmaa väri korosti vielä auton tavallisuutta, vaikka lisävarusteväri olikin. FR-varustetason urheilullisiin istuimiin tykästyneenä Leonin peruspenkit tuntuivat aika tavanomaisilta ja esimerkiksi ristiselälle ei ollut kummoista tukea. Musiikin kuuntelu autossa jäi väliin, sillä Leonissa on vakiona vain muistikorttipaikka, eikä ollenkaan usb-pistoketta tai bluetoothia. Manuaalivaihteistoon ehdin kyllästyä jo kahden ensimmäisen kilometrin jälkeen neljän ruuhkassa, mutta maantiellä ja ruuhkattomana aikana se on ihan ok. En tosin edelleenkään ymmärrä, miksi ihmiset jaksavat vielä nykyäänkin hämmentää vaihteita itse.

Kilometrejä Leonin mittariin kertyi viikonlopun aikana reilut 500. Maantiepainotteisen ajon keskikulutus oli 5,0 l/100 km.

Mennessäni tankkaamaan Leonia reissun päätteeksi kävin läpi ajotietokoneen näytöt, jotka näyttävät tiedot yksittäisestä ajosta, pitkän matkan ajosta (nollasin saadessani auton) ja tankkausvälin ajosta. Hämmästyksekseni huomasin, että autolla oli ajettu 121 km ennen kuin se oli luovutettu minulle. Ymmärrän kyllä, että bensa-asema ei ole ihan vuokraamon kyljessä, mutta on eri asia luovuttaa asiakkaalle tankkauksen jälkeen max. 20 km ajettu auto kuin yli 100 km ajettu. Nyt jouduin käytännössä maksamaan myös edellisen käyttäjän kilometrejä, mikä tekee noin 10 e.

Ylhäällä minun ajoni, alhaalla kaikki ajot edellisen tankkauksen jälkeen.
Erotus 121 km ja 2:10 min.

Palautin Leonin Avikselle liikkeen ollessa suljettuna. Annoin mielestäni ihan rakentavaa palautetta  tankin tyhjyydestä sähköpostilla, mutta liike ei vastannut minulle mitään.

Aviksen sähköpostikommunikaatiosta jäi vähän heikko kuva. Meinasin käyttää lahjakortin jo aiemmin, jolloin kysyin sen käyttöä sähköpostilla. Viestiin ei vastattu viikossa, joten lähetin sen uudestaan ja sitten sainkin vastauksen. Asiakaspalvelija laittoi myös sähköpostiongelmasta tukipyynnön heidän IT-osastolle, siitä plussaa

Kun lähestyin Avista kuukautta myöhemmin uudella varaustiedustelulla, luulin että viesti jäi taas perille, mutta lähettämällä sen uudestaan seuraavana päivänä sain vastauksen, että se on koordinoitu eteenpäin. Sitten sainkin heti seuraavana aamuna sovittua vuokrauksen. Jyväskylän liike ei sitten taas vastannutkaan automallitiedusteluuni ennen kuin lähetin sen toistamiseen. Ja tuohon viimeiseen palautteeseeni en siis koskaan saanut vastausta.

Auton haku kävi kätevästi ja auto oli ok, mutta sähköpostiongelmien vuoksi liikkeestä jäi vähän huono kuva. Jos tarvitsisin joskus vuokra-autoa, kokeilisin varmaan ihan tästä syystä eri liikettä. Tosin itseni tuntien menisin varmaan kuitenkin halvimman vuokraushinnan perässä, jos autot olisivat samantasoisia. :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...