Läheltä piti juhannuksena

Kävimme juhannusaattona mieheni kanssa vanhempieni luona Lievestuoreella. Heti alkumatkasta meinasi tulla ongelmia, kun olin liittymässä Kuokkalasta Vaajakosken moottoritielle. Kyseisessä paikassa on alamäkeen hyvä noin puolen kilsan mittainen kiihdytyskaista, jolla ehtii kiihdyttää nopeuden mainiosti 100 km/h:iin ennen moottoritielle liittymistä. Eilen kiihdytin kaistalla ripeästi tavalliseen tapaani, kun noin 80 km/h nopeudessa huomasin alkavani huolestuttavasti saavuttaa edelläni ajavaan pientä vihreää autoa. Suoraan sanottuna en ollut edes noteerannut koko autoa kääntyessäni kiihdytyskaistalle.

Päästin irti kaasusta, mutta se ei riittänyt. Vaikka kiihdytyskaistaa oli jäljellä vielä vaikka kuinka paljon (ehkä 200 m?), pikkuauto kävi jarruttamaan ja pakotti minutkin jarruttamaan. Mitenkään hirveää ruuhkaa moottoritiellä ei ollut, mutta muutama auto siellä oli meidän kohdillamme ajamassa. Totesin että en voi jäädä hidastelemaan kiihdytyskaistalle, joten katsoin sivupeiliin ja meinasin vaihtaa kaistaa, kun samalla sivulle vilkaistessani huomasin, että joku oli motarilla juuri kohdallani. Pieni korjausliike ja pysyin omalla (kiihdytys)kaistallani.

Auton ohitettua minut tarkistin uudelleen sivupeilin ja vierustani ja vaihdoin kaistaa. Kaistanvaihdon jälkeen iskin tallan pohjaan päästäkseni mukaan liikennevirran vauhtiin ja onnistuinkin siinä mielestäni ihan hyvin. Samalla ohitin kiihdytyskaistalla edelläni ajaneen pikkuauton.

Sitten suunnilleen samalla hetkellä kuulin takaani tööttäystä ja katsahdin taustapeiliin: punainen auto, jonka eteen olin moottoritielle liittynyt, oli vaihtamassa kaistaa ohituskaistalle antaakseen tietä kiihdytyskaistalta tuleville. Ohituskaistalla oli kuitenkin samalle hetkellä punaisen auton rinnalla harmaa farmari. Katsoessani peiliin punainen auto oli ehtinyt puoliksi ohituskaistan puolelle ja sen vierellä oleva harmaa auto oli väistänyt melkein ohituskaistan pientareelle pientareelle estääkseen kolarin. Sitten punainen auto tausi tilanteen, palasi takaisin omalle kaistalleen ja kaikki päättyi hyvin. Tilanne aiheutti varmasti sydämentykytystä itse kullekin!

Vihreää pikkuautoa en enää peileistäni nähnyt, joten en tiedä pysähtyikö se kokonaan kiihdytyskaistan päähän vai mitä.

En tiedä, miten olisin hoitanut tilanteen kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Mielestäni muuten toimin oikein, mutta kiihdytyskaistalla edelläni ajaneen ohittaminen on vähän törkeää sitä ohitettavaa kohtaan. Saanko ohittaa kiihdytyskaistalla edelläni ajaneen?

Takanani tapahtunut läheltä piti -tilanne puolestaan olisi ollut vältettävissä noudattamalla suurempaa varovaisuutta. (Sama moka minkä melkein tein itse kun meinasin siirtyä kiihdytyskaistalta vierellä ajaneen kylkeen.) Tarpeettomat kaistanvaihdot ovat kiellettyjä ja poliisi saattaa sakottaa siitä, että vaihtaa moottoritiellä kaistaa vain väistääkseen kiihdytyskaistalta tulijoita.

...

Mieheni oli kuskina, kun lähdimme kotiin vähän puolen yön jälkeen. Jo parin sadan metrin jälkeen puskan takaa rivitalon pihasta tielle pyöräili lapsi. Nopeutta ei ollut kuin reilu 30 km/h, joten hidastaminen ei ollut ongelma (ei edes pysähdytty) ja kaikki selvisivät säikähdyksellä. Onneksi lapsen polkupyörässä oli heijastimet, sillä muuten väistäminen ei välttämättä olisi onnistunut. Tilanteessa kyllä eniten ihmettelen sitä, että miten korkeintaan 8-vuotias lapsi on yksin liikkellä keskellä yötä!

POLOinen 1 v.

Tänään tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun POLOinen näki ensimmäistä kertaa päivänvalon. Aloitin blogin pitämisen siksi, että voisin vuodattaa tuntemuksiani autoilusta ja liikenteestä muillekin kuin miehelleni. Vuoden aikana olenkin ehtinyt julkaista 46 merkintää, jotka ovat käsitelleet laajasti autoilua ja liikennettä.

Katsaus kuluneeseen vuoteen

Viime kesänä suoritin autokoulun kakkosvaiheen. Arvioivan ajon suoritukseeni en ollut tyytyväinen, mutta päivä liukkaan kelin radalla oli hauska ja opettavainen.

Kesällä ostin Poloon liekkimatot, joista olin luvattoman innoissani. Mitä olen muuten vieläkin. Ostin Poloon uudet kesärenkaat joiden lisäksi olisi tehnyt mieli hankkia alumiinivanteet, mutta en raskinut. Vanteiden sijasta koristelinkin Poloa vaihtamalla vakiot pölykapselit Biltemasta ostettuihin kiiltäviin kromikapseleihin.

Alkusyksystä kävin koeajamassa unelma-autoani Volkswagen Sciroccoa. Auto oli livenä yhtä hieno kuin kuvissa.

Syksyllä kirjoitin useammankin merkinnän työmatkalla kohtaamistani törttöilijöistä. Vakiotörttöilyt tapahtuivat ja tapahtuvat edelleen Seppäläntien ja Palanderinkadun risteyksessä, missä autoilijat jäävät jonottamaan risteysalueelle häiriten risteykseen toisista suunnista ajamista.

Tammikuussa Polo joutui peltikorjaamolle, kun vastaantulija törmäsi sen kylkeen. Korjauksen ajaksi sain käyttööni lähes uuden Polon, jota oli kiva verrata omaani.

Helmikuussa kävin päiväseltään Tampereella ja sain huomata, että kotiin ajaminen yömyöhällä ei ole ollenkaan mukavaa, kun silmät meinaavat painua kiinni.

Helmikuussa osallistuin myös odotettuun liukkaan kelin ratatapahtumaan Joutsan ajoharjoitteluradalla. Oli kivaa päästä testaamaan autoa oikeissa talviolosuhteissa vedellä liukastetun radan sijaan. Ajamisen lisäksi päivän kiva yllätys oli se, että tutustuin radalla yhteen blogini lukijaan.

Maaliskuun alussa Keskisuomalaisen keskustelupalstalla väännettiin kättä Vaajakosken liikenneympyrässä ajamisen vaikeudesta. Minulla meni valitukseen hermot ja päätin ottaa selvää, millaista ympyrässä ajamien on käytännössä.

Maaliskuussa käytin Polon katsastuksessa. Yllättäen se ei mennytkään läpi, vaikka olin vasta huollattanut sen. Ei auttanut kuin käyttää se uudelleen huollossa, minkä jälkeen uusintakatsastus oli läpihuutojuttu.

Huhtikuun alussa kävin jälleen Tampereella, jonka keskusta alkoi jo vähän käydä tutuksi ja siellä olikin ihan mielenkiintoista ajella ja tutustua vieraisiin liikennejärjestelyihin.

Loppukeväästä jalkani leikattiin ja autoilu jäi reiluksi kuukaudeksi, jolloin laitoin mieheni kuskiksi. Kun palasin rattiin huomasin, että ajotaito alkaa ruostua tosi nopeasti. Onneksi se palautuikin nopeasti.

Alkukesältä ei ole tullut raportoitua kuin peruutteluharjoituksista, mutta voin kertoa, että olen käynyt Lahdessa sähläämässä navigaattorin kanssa ja yrittänyt kalibroida Poloon asennuttamaani kulutusmittaria. Näistäkin vielä jossain välissä juttua.

Mitä jatkossa?

Heinäkuussa ajan luultavasti kuorma-autokortin, vaikka en sitä tällä hetkellä mihinkään tarvitsekaan. Mutta jos joskus tarvitsen, niin aloittamalla kurssin ennen 10.9.2009 sen saa vielä vanhoilla opetusmäärillä. Kun C-kortin suorittaa 9.9.2009 mennessä niin kaupan päälle tulee vielä ammattipätevyys.

Elokuusta alkaen POLOinen saattaa hieman hiljentyä, sillä päivittäinen autoilu loppuu työpaikkani muuttaessa 1½ km päähän kodistani. Missään tapauksessa en kuitenkaan luovu autosta, sillä sehän on perheenjäsen! Olkoon se sitten minun elämäni luksusasia, josta maksan ylimääräistä, vaikka ilmankin selviäisi.

Syyskuussa tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun sain ajokortin. Se tarkoittaa sitä, että minun on haettava poliisilta pysyvä ajokortti. Pysyvän kortin saamiseksi hoidettavat velvollisuudet eli pimeäajon ja kakkosvaiheen olen hoitanut jo ajat sitten, joten riittää että kaivan esiin todistukset niistä ja vien sen poliisille.

Hakusanastatistiikkaa

Suurin osa POLOisen kävijöistä on tullut blogiin Googlen kautta ja lähtenyt pois lähes yhtä nopeasti kuin on tullutkin. Toivottavasti kuitenkin löysivät etsimänsä. Erilaisia hakusanoja on ollut 645 kpl, joista yli kymmenen kertaa käytetyt alla.

1. poloinen (59 x)
2. arvioiva ajo (37 x)
3. mikan asentamo (17 x)
4. kesärenkaiden vaihtoaika (13 x)
5. nishiki reno (12)

Suosittuja hakusana-aiheita ovat olleet:

• Polo koeajot, huollot jne.
  
• Audi A3 koeajot, huollot jne.
  
• Autokoulun kakkosvaihe ja muut autokouluasiat
  
• Auton renkaiden vaihtoaika syksyllä ja keväällä
• Kesärenkaat ja pölykapselit
  
• Kolaritilanteet
  

Välillä nettisivuille tullaan mitä kummallisimmilla hakusanayhdistelmillä, mutta minulla sellaisia on ollut todella harvoja. Tässä kuitenkin muutama erikoisempi:

• 3 talvirengasta ja 1 kesärengas talvella
• auton pysäköinti risteykseen
  
• kolhii autoa ja lähti karkuun
• mitä tarkoittaa eniron reittikartat u-käännös
• nukahdin rattiin vakuutus
  
• pakki päällä ja jarrua painaessa vaihteistosta kuuluu ääniä
  
• paku ja mies
• vakuutus korvaus kolarissa jos aiheuttajaa ei tiedä
  

Peruuttelua

Kun kaksi vuotta sitten menin autokouluun, minua ei voinut vähempää kiinnostaa koko juttu. Ei kuitenkaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin hankkia kortti ja auto, sillä en halunnut pyöräillä uudesta asunnostamme talvella töihin enkä olla riippuvainen työkavereiden aikatauluista.

Vaikka motivaatio koulun alussa olikin nollassa, määrittelin itselleni kuitenkin yhden tavoitteen: opettelisin pysäköimään täydellisesti taskuun omaan parkkiruutuumme. Termit olivat tuossa vaiheessa vielä hieman hukassa, sillä luulin että taskupysäköinti tarkoittaa peruuttamista parkkiruutuun kahden rinnakkain olevan auton väliin, eikä pysäköintiä peräkkäin olevien autojen väliin. Joka tapauksessa tavoitteenani oli oppia peruuttamaan kotiparkkiruutuun täydellisesti.

Autokoulussa ruutuun peruuttamisen harjoittelu jäi ilmeisen vähälle, sillä en ainakaan muista muita kuin taskuparkkiharjoituksia. Luultavasti pysäköin pari kertaa koulun pihaan peruuttamalla, mutta kotiruutuun (josta ajotunnit muutaman kerran aloitettiin) en muista peruuttaneeni kertaakaan.

Saatuani kortin ja ostettuamme auton opettelin pysäköimään ruutuumme etuperin. Hallitsen sen nykyisin varsin suvereenisti sillä riittää että auton sivupeilin ollessa talon seinässä olevan merkin kohdalla kääntää ratin tappiin ja auto ajautuu nätisti keskelle ruutua. Ruutuun en kuitenkaan koskaan edes kokeillut, vaikka uhosinkin autokoulun alussa. Peruutteluhaluja laski merkittävästi pysäköintiruutumme kulmassa sijaitseva talon kannatintolppa, johon onnistuin raapaisemaan poloisen Poloiseni peruuttaessani pois ruudusta vain kolme päivää auton oston jälkeen. Jos ruudusta poistuessa voi osua tolppaan, niin mitä seuraisikaan ruutuun peruuttamisesta!

Tänä keväänä tulin siihen tulokseen, että olen ylipäätänsä surkea pysäköijä ja asiaan on tultava muutos. Kun autoa ei tarvinnut enää lämmittää, aloin harjoitella perä edellä pysäköintiä työpaikan pihassa, jossa on runsaasti tilaa. En ehtinyt harjoitella kuin muutaman kerran ennen kuin jäin sairaslomalle, mutta päästyäni takaisin rattiin jatkoin harjoittelua. Tämän viikon maanantaina rohkaistuin ja peruutin Polon ruutuun parkkipaikallamme. Pysäköinti onnistuikin täydellisesti, sillä päädyin aivan keskelle ruutua. Tosin kyseessä oli naapurin parkkiruutu oman parkkiruutumme vieressä... Nooh, pikkuinen arviointivirhe. Otin sitten eteen ja peruutin tällä kertaa omaan ruutuumme.

Illalla peruutin ruutuun uudelleen ja sillä kertaa osuin heti oikeaan. Tiistaina uusiksi. Ja keskiviikkona. Ja torstaina ja perjantaina! Olen huomannut, että kun lähtee peruuttamaan oman takakulman ollessa naapuriauton kauemman etukulman kohdalla, päätyy aika sopivalle kohdalle parkkiin. (Tämän tajuttuani uskalsin yleensä koittaa omassa pihassa peruuttelua.) Välillä auto on kyllä jäänyt oman ja naapurin ruudun reunalle ja tänään puolestani oikaisin rattia vähän liikaa, jolloin auto päätyi melko lähelle betonitolppaa. Mutta yhtä kaikki kaksi vuotta sitten asetettu tavoite on täytetty. Jos ei nyt ihan mestariainesta, niin ainakin olen oppinut peruuttamaan omaan ruutuumme helpohkosti ja ilman että autoa tarvitsisi peruuttamisen jälkeen oikaista.

Tavoite täytetty: peruutin Polon yhdellä yrittämällä aivan parkkiruutuamme keskelle.

Polo kesäkuntoon

Kävin viime viikolla vanhempieni luona laittamassa Polon kesäkuntoon. Kelin piti olla auton siivoamiseen mitä mainioin: +17 C ja poutaa. Sääennuste kuitenkin erehtyi, sillä juuri kun olin saanut pysäköityä vanhempieni pihaan, alkoi vettä sataa kaatamalla.

Muutaman sadekuuron jälkeen taivas selkeni ja rohkenin siirtyä ulos hommiin. Aseistuksenani pesuämpäri jossa jotain autonpesuainetta isin varastoista, kumihanskat, sieni, säämiskä, Bilteman ikkunoiden ja kaikenlaisten pintojen puhdistusliinat, vanteidenpesuharja sekä kuvasta puuttuvat puutarhaletku ja pölynimuri.


Yleensä olen pessyt auton järvivedellä, mutta tällä kertaa otin sisältä kuumaa vettä, koska pesuaine kuulemma toimii paremmin kuumassa vedessä. Kumihanskat olivat myös uusi keksintö. Vaikka toisessa hanskassa olikin yhdessä sormessa pieni reikä, oli peseminen silti paljon miellyttävämpää kuin ilman hanskoja.


Autoa pestessä aurinko alkoi lämmittää ihan kunnolla ja takki saikin kyytiä ennen huuhteluun ryhtymistä.


Aurinko paistoi itse asiassa niin innokkaasti, että huuhtelun jälkeen auto kuivui lähes itsestään ja kuivaamisen sijasta säämiskää piti välillä jopa kostuttaa, että sain kiillotettua auton pinnasta pisaranjäljet pois.


Pikipilkut eivät lähteneet auton pinnasta pelkällä pesuaineella eikä isillä ollut mitään liuotinta niiden irrottamiseen, joten kaavailemani auton vahaus jäi tekemättä. Tyhmäähän se nyt olisi vahata lian päälle. Täytyy käydä ostamassa joku tuju puhdistusaine ensi kertaa varten.

Koska auton vahaus ei onnistunut, siirryin puhdistamaan ikkunoita. Bilteman ikkunaliinat ovat ihan näppäriä, mutta kuivuvat turhan nopeasti eivätkä sovi kovin likaiselle pinnalle. Kokeilin pyyhkiä niillä ikkunoiden ulkopintoja, koska aurinko oli kuivattanut ikkunat vesipisaroista pilkullisiksi. Liinat ovat selkeästi parempia ikkunoiden sisäpintojen puhdistamiseen, kun taas ulkopinnat kannattaa pestä jollain järeämmällä välineellä.

Kesken puhdistuksen yllätti taas vesisade, joten piti siirtyä sisätiloihin odottamaan poutaa. Onneksi en ollut ryhtynyt vahaamaan, sillä vaha olisi kyllä valunut sateessa pois.


Auringon tultua taas esiin pari tuntia myöhemmin siirryin minun silmääni kevätsiivouksen tärkeimpään vaiheeseen eli auton sisätilojen siivoamiseen. Talvella autossa pitämäni kumiset vakiomatot saivat kyytiä, kun pääsin lopulta vaihtamaan ne viime kesänä ostamiini liekkimattoihin.

Kumimatot pesin vesiletkun päässä olevalla harjalla (+9-asteinen järvivesi on muuten kylmää!), sillä ne olivat melko rapaiset talven jäljiltä. Liekkimatot oli syksyllä kannettu varastoon sellaisinaan, joten harjasin niistä roskat pois takakonttiin unohtamallani lumiharjalla.


Olen tarkkaakin tarkempi ja imuroin matot vielä harjaamisen jälkeen. Voin kertoa, että heinät ja koivunsiemenet jäävät tekstiilipintaan kiinni erittiän tehokkaasti.


Sitten siirryin imuroimaan auton sisätiloja. Vaikka jalkatiloissa onkin matot, oli lattialle kertynyt silti hyvä määrä hiekkaa.


Joka ikinen pikkuvälikin piti imuroida. Ja taas aurinko paistoi niin että oli pakko vähentää vaatetusta!


Imuroinnin jälkeen korkkasin Bilteman kaikkien pintojen puhdistusliinapurkin ja pyyhin kaikki auton sisäpuolen muoviosat. Purkin syöttömekanismi ei kylläkään oikein toiminut, vaan liinarulla repeili miten sattuu.

Hurjan paljon pölyä olikin talven aikana kertynyt kojelaudalle, sillä liinat muuttuivat ihan mustiksi. Olipa ihanaa päästä eroon talven aikana kaikkialle kertyneestä pölystä ja liasta!


Kesän eka käsinpesu ei onnistunut ihan riittävän hyvin ja vähän väliä kuuroillut sade ainakaan auttanut asiaa. Illasta auto oli jo kauttaaltaan kuivuneiden pisaroiden peittämä ja katolla oli tasainen siitepölykerros. Mutta pääasia että sain ohjaamon siistiksi!


Lopuksi kiitos äitille joka kuvasi toimiani tätä merkintää varten!

Taas ratin takana!

Reilu viikko sitten perjantaina testasin ekaa kertaa neljään viikkoon kävelemistä ilman kyynärsauvoja. Koska jalka kesti painon varaamisen yllättävän hyvin, päätin, että seuraavaksi kokeilen autolla ajamista. Siitä saatiinkin hyvä tekosyy lähteä illalla Prismaan ostoksille.

Penkki eteen. Peilit kohdilleen. Polkimien testailua. Kyllä tässä jotain tuttua on... Varovainen peruutus pois ruudusta ja ryömitys pois pihasta. Sitten vain kaasua ja tielle.

Jännä oli huomata, että ajotaito oli jo pikkuisen ehtinyt ruostua kuukaudessa. En osaa kuvata, mikä siinä oli erilaista, tunsin kuitenkin, että taukoa oli ollut. Jalan takia ajoin tietysti myös tavallista varovaisemmin ja pidin pitkiä välejä edellä ajaviin, ettei vain tarvitsisi jarruttaa kovasti. Jarruttaminen olikin asia josta nilkka ei hirveästi tykännyt, sillä painaessani jarrupoljinta nilkka menee melko jyrkkään kulmaan. Risteyksissä päädyinkin jarruttamaan välillä niin, että kannattelin koko jalkaa ilmassa, jolloin kantapää ei ollut maassa eikä kulmaa tullut. Melko työlästä vain pidemmän päälle eikä tuntuma siihen, kuinka voimakkaasti jarrua painaa ole tällöin maailman paras.

Yksi konfliktitilannekin sattui Ahjokadun keskimmäisessä liikenneympyrässä. Saapuessani liikenneympyrään etelän suunnasta siihen oli ajamassa useampi auto Prisman pihasta eli minusta katsoen vasemmalta. Autoletkan ajaessa ohi hivuttauduin aivan ympyrän suulle, joten kun letkaan tuli rako (seuraava auto Prisman pihasta joutuisi ylittämään vielä suojatien), totesin tilaisuuteni tulleen ja ajoin ympyrään.

Päästyäni ympyrään tajusin kauhukseni, että se Prisman pihasta tulossa ollut auto oli yhtäkkiä ilmestynyt puoliksi rinnalleni! Siis auto oli ajanut sisemmäksi ympyrään niin, että sen nokka oli jo ohittanut vasemman takarenkaani. Vaikutti siltä, että autolla ei ole pienintäkään aikomusta antaa tilaa, joten tein pikaratkaisun: vilkku oikealle, nopea jalankulkijoiden tsekkaus ja äkkiä pois ympyrästä Toys'R'Usin pihaan.

Pihassa vedin muutaman kerran henkeä ja kertasin mitä oli tapahtunut. Teinkö jonkin arviointivirheen vai mitä? Minusta väliä oli ollut aivan riittävästi. Kyydissäni istunut miehenikin oli sitä mieltä, että rako johon olin ajanut oli aivan tavanomainen. Ei siis ollut muuta mahdollisuutta, kuin että auto oli ajanut ympyrään todella kovaa vauhtia, sillä en lähdössäni mitenkään hidastellut.

Tapauksen jälkeen kävimme Prismassa normaalin tapaan ja sitten kotiin. Ajorutiini palasi varsin nopeasti. Niinpä viime viikolla suhasin jo Palokkaan ja pari päivää myöhemmin ystäväni kanssa Joutsaan. Pidemmällä reissulla nilkka tosin meinasi vielä vähän väsyä kaasun painamiseen, mutta jarruttaminen onnistuu aivan normaalisti. Nyt kävelen jo täysin ilman keppejä ja ajan autollakin ihan normaalisti.