Eerik Poloinen Jenni

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Ensiesittelyssä uusi Volkswagen Polo

Volkswagen esitteli Geneven autonäyttelyssä maaliskuussa uuden Polon, jonka muutokset edelliseen versioon nähden ovat tosin melko hillittyjä. Mutta oli facelift tai ei, Polo kiinnostaa aina!

Volkswagenin kotisivujen mukaan uuden Polon ensiesittely on “keväällä” ja ajattelinkin sen olevan joskus toukokuussa. Perjantaina postiluukusta kolahti kuitenkin Volkswagen-asiakkaille suunnattu kutsu Polon ensiesittelyyn Jyväskylän Autotarvikkeelle 26-27.4. eli sehän onkin jo parin viikon päästä!

Uuden Polon esite.

Kirjeen innoittamana päätin tutustua tarkemmin uuden Polon ominaisuuksiin. Vähän niitä piti etsiä Volkswagenin kotisivuilta, mutta jonkinnäköisen kuvan sain ja seuraavassa yhteenvetoa. Blogauksesta tuli muuten paljon pidempi kuin mitä meinasin, lähti tutustuminen vähän lapasesta. :D

Ulkonäkö

Ulkonäöltään Polo on muuttunut vain hieman, eikä sitä nopealla vilkaisulla erota vanhasta. Uuden ja vanhan mallin kuvia vertaamalla tulin siihen tulokseen, että suurin muutos on etupuskurin alaosassa. Hunajakennosäleikkö on tehnyt tilaa vaakaraidalle ja kromia on tullut aavistus lisää. Muita ulkoisia muutoksia näyttäisivät olevan lähinnä ovien terävämmät pokkaukset ja uudelleen muotoillut takavalot.

Uusi Polo vs. vanha Polo (6R). Aika kevyellä faceliftillä mennään.

Värejä Poloon on tarjolla tavanomainen määrä ja perinteisellä linjalla mennään. Tarjolla on eri sävyissä mustaa, ruskeaa, harmaata, punaista, sinistä ja valkoista. Väreistä uusia sävyjä ovat “Sunset Red” (6K6K) ja “Cornflower Blue” (D7D7), joista etenkin jälkimmäinen näyttää todella kauniilta ja raikkaalta.

Poloon tarjolla olevat värit.

Uudet varusteet

Polon vakiovarusteeksi on tullut viiden tuuman kosketusnäyttö ja samanlainen monitoimiratti kuin Golfissa. Vakiona on myös start/stop-automatiikka ja jarrutusenergian talteenotto. Uusia turvallisuusvarusteita ovat esitteessä mainostettu monitörmäysjarrutus ja Highline-varustetasossa vakiona oleva kuljettajan väsymyksentunnistus.

Lisävarusteena uuteen Poloon saa ominaisuuksia, joita on ennen saanut vain isompiin autoihin, kuten mukautuva vakionopeussäädin ACC, peruutuskamera ja säädettävä iskunvaimennus.

Automaattisen hätäjarrutustoiminnon Poloon saa vain, jos ottaa autoon mukautuvan vakionopeussäätimen. Se vaatii toimiakseen tutkan ja on varmaan siksi paketoitu vakkarin kylkeen, mutta mielestäni se olisi saanut tulla ihan vakiona, koska se on up!:ssakin vakiovarusteena.

Moottori ja päästöt

Uudessa Polossa ei muuten ole enää missään moottorissa jakopään ketjua, vaan kaikissa on hammashihna. Luulen, että tämä tieto helpottaa monia ostajaehdokkaita. Volkswagenin surullisen kuuluisten ketjuongelmien jälkeen kaikki ihmiset eivät ole enää yksinkertaisesti uskaltaneet hankkia ketjukoneita, mutta nyt kun palataan hihnaan, asia on toinen.

Pienimmillään Polon saa 1,0 litraisella vapaasti hengittävällä 55 kW moottorilla. En oikein usko, että sitä menee hirveästi kaupaksi, mutta kyllähän se näyttää hyvältä, kun sillä auton lähtöhinta saadaan 15500 euroon. Saksassa tarjolla on vielä tehottomampi 44 kW versio, joka mahtaa olla jo aikamoinen mopo. (Paitsi että mopoautossa max teho on 4 kW…)

Muut alkuvaiheessa saatavilla olevat bensamoottorit ovat 66 ja 81 kW tehoisia 1,2 TSI:tä, kun taas dieselit ovat 55 ja 66 kW 1,4 TDI. Polttoaineenkulutuksen väitetään pudonneen jopa 21% entisestä ja tuossa 81 kW versiossakin hiilidioksidipäästöt ovat vain 109 g. Oma Polomme on 1,2 TSI 77 kW ja sen päästöt ovat 124 g, joten ihan hyvin on saatu pudotettua. Ja kun meidän Polo oli ostettaessa vielä olevinaan niin bensapihi! En tiedä miten moottoria on optimoitu, mutta ainakin start/stop-toiminto vähentää bensankulutusta, kun auto sammuu pysähdyksien ajaksi.

Yhteenveto

Uudessa Polossa mennään ulkoisesti kevyellä faceliftillä, jonka erottaminen vanhasta vaatii tarkkaa silmää. Tässä on se etu, että vanha malli ei muuttunut nyt ollenkaan vanhentuneen näköiseksi. Toiminnallisia ja turvallisuusvarusteita on tullut lisää ja erityisesti uusi mediasysteemi kosketusnäyttöineen tuntuu hyvältä lisältä. Katsotaan sitten, mitä toimintoja se tarjoaa. Pelkkä näyttö itsessään kun ei tee autuaaksi.

Olemme miettineet oman Polomme seuraajaksi kokoluokkaa isompaa autoa, mutta voihan sitä ainakin leikitellä ajatuksella, että mitä jos vain jatkaisi Polo-linjalla. Mitä mä tekisin blogillenikin, jos malli vaihtuisi? Vain Poloinen voi olla Poloinen. :)  Riippumatta siitä, mihin autoon me seuraavaksi päädytään, pitää uusi Polo joka tapauksessa käydä testaamassa!

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Ja sitten kuolo korjasi Polon akun

Tammikuisessa blogimerkinnässäni kerroin, kuinka Polon akusta loppui virta kovilla pakkasilla sen oltua pari viikkoa ajamatta. Ilmeisesti Polo oli loukkaantunut, kun ajelin vain laina-Mazda3:lla. Hinaus-Team kävi sitten herättämässä Polon henkiin Volkswagenin Liikkumisturvan piikkiin ja pääsin taas liikkeelle ja ajoin akun täyteen.

Kun minun puolentoista viikon päästä piti seuraavan kerran lähteä Pololla liikenteeseen, olin kaukaa viisas: menin jo paria päivää aiemmin kokeilemaan, onko Polo vielä kaverini. Tarkoituksena oli myös ajaa pieni lepyttelylenkki, että akussa varmasti riittää virtaa. Kuinkas sitten kävikään? Akku oli tyhjentynyt niin totaalisesti, että auto ei näyttänyt enää mitään elonmerkkejä! Viimeksi vielä ovet aukesivat ja valot syttyivät, mutta nyt auto oli ihan totaalisesti kuollut.

Siinä paha missä mainitaan.

Seuraavana päivänä selvittelin, miten Polo saataisiin takaisin elävien kirjoihin. Akkulaturi olisi auttanut, mutta minulla ei sellaista ollut, sillä kuten ironisesti edellisen merkinnän kommenteissa totesin, tuskin hankin sellaista ennen kuin Polo jättää seuraavan kerran pihaan… Se tapahtui aika paljon aiemmin kuin olisin arvannut!

Soittelin sitten Autotarvikkeelle ja kysyin, mitä kannattaisi tehdä. Huoltoneuvoja kehotti tuomaan auton heille, koska akun vaihtaminen uuteen menisi huolenpitosopimuksen piikkiin. Polon käynnistyksessä Volkswagen Liikkumisturva ei kuitenkaan tullut enää kysymykseen, koska se tarjoaa vain yhden avunantotapahtuman per huoltoväli. Olisi pitänyt viedä auto huoltoon heti ensimmäisen akun loppumisen jälkeen.

Entä korvaisiko Polon vakuutus hinauksen/apuvirran antamisen? Yllättäen If-vakuutusyhtiö ei voinut kertoa sitä minulle, koska Polon vakuutus on mieheni nimissä! Perheemme vakuutukset ovat yhteisen sopimuksen alla, mutta sillä ei ollut merkitystä, vaan vakuutusneuvoja pyysi miestäni soittamaan heille ja kysymään. Mitä jos mies olisi ollut vaikka työmatkalla jossain huitsin Nevadassa eikä olisi voinut soittaa? Noh, nyt pystyi soittamaan ja selvisi, että vakuutus korvaa hinauksen ja antaa sijaisautonkin PAITSI jos vian syynä on akun hyytyminen pakkasessa.

Koska Liikkumisturva ja vakuutus olivat pois suljettuja vaihtoehtoja, kysyin apua kaveriltani, joka auttoi käynnistämään edellisenkin Polon. Apuvirran antaminen uusille autoille ei ole välttämättä terveellistä (niin antavan kuin ottavankaan auton näkökulmasta), mutta kaverilla oli akkuboosteri, jolla autolle saa virtaa turvallisesti. Itse asiassa hinausmiehellä taisi olla ihan vastaava laite. Se kiinni Poloon, virrat päälle ja johan käynnistyi!

Akkubuusterilla saa herätettyä auton akun turvallisesti henkiin.

Saatuani Polon käyntiin ajoin sen suoraan Autotarvikkeelle ja pyysin laittamaan kuntoon. Sovittiin, että tarkistavat akun ja vaihtavat sen uuteen, jos se on rikki. Noh, akku oli kuollut niin totaalisesti, että akkutesteri ei ollut suostunut mittaamaan sitä ollenkaan. Hyvä niin, sillä nyt kun akku piti vaihtaa uuteen, siihen pystyy taas luottamaan 100%. Jos vanha olisi jäänyt, olisi jäänyt myös jatkuva epävarmuus, että milloin se taas tyhjenee.

Akun testaus, uusi 61 Ah akku ja vaihto menivät tosiaan Polon huolenpitosopimuksen piikkiin. Kustannuksia niistä kertyi yhteensä 212 e, mistä alkuperäistarvikeakun osuus oli melko suolainen 163 e. Tarvikeakku olisi maksanut satasen. Huolto ei kysynyt, kumman haluan, mutta olisin kyllä valinnut tuon alkuperäisosan. Haluan mennä alkuperäistarvikkeilla ainakin niin kauan kuin tuo huolenpitosoppari on autossa, vaikka suoraanhan ne ovat minun rahojani, jotka sitä hyödyntäessä kuluvat. Tämä on vähän tämmöinen tunnejuttu.

Uuden akun myötä Polo on käyttäytynyt taas niin kuin kunnon auton kuuluu. (Tosin luovuinhan mä samoihin aikoihin myös Mazda3:sta...) Akkulaturia en ole jaksanut hankkia edelleenkään, luotto on kova että nyt taas kestää.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Polkupyörien huoltoa

Talvipyöräni on viime aikoina kenkkuillut. Viime kuussa sen etuvaihtajan vaijeri alkoi rispaantua ja viime viikolla puhkesi takarengas. Vaijerin vaihtoa pitkitin kuukauden jättämällä etuvaihtajan pysyvästi kakkosrattaalle, mutta puhjennut rengas piti paikata vähän nopeammin.

Olin ihan siinä uskossa, että reilulla kuviolla varustetut Schwalbe Snow Stud nastarenkaat eivät ihan hevillä puhkeaisi, mutta toisin kävi. Kotipihalla tuntui, että takarengas on hieman tyhjillään ja kun pääsin 20 metrin päähän pyörävarastoon, rengas tyhjenikin jo silmissä kuuluvan pihinän saattelemana. Keskeltä renkaan kuvion kohoumaa löytyi selkeä reikä ja kohouma oli puoliksi haljennut. Reikään ei ollut tarttunut mitään, joten syyllisestä ei voi olla varma. Todennäköisesti kyseessä oli kuitenkin Kauramoottorin tappajasepeliksikin kutsuma hiekoitussepeli.

Hurjan näköinen reikä pyörän nastarenkaassa.

Nastarengas irtosi helposti vanteelta ja sisäkumin paikkaus kävi sujuvasti. Jälkeenpäin sain vinkin, että ulkokumin olisi voinut paikata sisäpuolelta, mutta tehdään se sitten jos sisäkumi puhkeaa uudestaan. Yllättäen Huoltopilotissa oltiin laitettu ulkokumi takavanteelle vasten pyörimissuuntaa, joten käänsin sen renkaan paikkauksen jälkeen oikein päin. Kiekon saaminen takaisin takahaarukkaan niin, että jarrut toimivat, oli taas aikamoisen säädön takana, mutta ei siitä sen enempää. Hankala pyörä on hankala.

Vaihdevaijerin vaihtaminen meni vähän säädöksi, sillä en saanut vaihdevivun ruuvia auki. Poikkesin sitten Huoltopilotissa pyytämässä apuja ja muutamassa sekunnissa mielestäni pilalle mennyt ristipääruuvi aukesi. Ilmeisesti siihen tarvittiin vai tosi terävä ristipääruuvimeisseli, sillä omani irrotti ruuvista vain metallihippuja. Samalla ostin uuden vaijerin, sillä kotoa löytynyt ei ollutkaan yhteensopiva vaihdevivun kanssa.

Illalla meinasin ryhtyä vaijerin vaihtoon, mutta nyt vaijerin etuvaihtajaan kiinnittävä kuusiokoloruuvi ei inahtanutkaan. Suihkin siihen öljyä liukasteeksi ja seuraavana päivänä ruuvi aukesi.

Vaijerin saaminen sopivaan kireyteen tuotti seuraavat harmaat hiukset, sillä en saanut pingotettua sitä millään riittävän kireälle. Ajattelin, että vaihtajan pikkuruuveilla se menee oikeaan asentoon, mutta niihin koskeminen oli virheliike. Aina ketju hankasi johonkin. Jossain vaiheessa tajusin, että vaihdevivussa on vaijerin pituussäätö ja kävin pyörittelemään sitä, mutta kun pikkuruuvien säädöt olivat jo pilalla niin eihän se vieläkään asettunut. Tunnin ruuvailun ja poljinten pyörittelyn jälkeen olin valmis luovuttamaan, mutta juuri silloin vaihteet alkoivat kuin ihmeen kaupalla toimia.

Olihan siinä vaihdevaijerissa vielä kolme säiettä jäljellä...

Kun olin saanut talvipyörän kuntoon, päätin samoilla vauhdeilla huoltaa myös vähän kesäpyörääni. Suoristin sen ohjaustangon, joka oli ollut alusta saakka vinossa hieman vasemmalle ja napsuttelin pinnoihin jo syksyllä ostamani pinnaheijastin-tikut, molempiin kiekkoihin 16 kpl. Talvipyörässä on samanlaiset heijastimet ja voin sanoa, että kyllä muuten näkyy! Lidl Crivit pinnaheijastimet eivät ole hinnalla pilattuja: 36 kpl paketti maksoi muistaakseni 4,90 e. Samanlaisia heijastimia saa myös muista kaupoista, mutta niitä saa samalla hinnalla paljon vähemmän.

Jos löydätte Lidlistä heijastimia, niin älkää jättäkö ostamatta!

Pinnahejastimet pyörävarastossa salamavalolla kuvattuna.

Kävin muuten ostamassa tällä viikolla myös uuden pyörän pumpun. Neljä vuotta sitten Biltemasta ostettu jalkapumppu on toiminut hyvin, mutta vähitellen männän reikä on venynyt niin että sen pumppailut alkaa olla nyt pumpattu. 

Pumpun pohjalle on käynyt vähän hassusti?

Ajatuksena oli ostaa tilalle kunnon jalallinen käsillä pumpattava pumppu pyöräliikkeestä. Sattumalta sellaisia tuli myyntiin Lidliin ja koska sieltä ostetut tavarat ovat ennenkin olleet laadukkaita, ostinkin pumpun sieltä. Hintaa oli 8 euroa ja takuuta 3 vuotta. Jos tuo nyt hajoaa, niin ostan sitten seuraavaksi jonkun kalliimman. Hieman minulla oli tekniikkaongelmia osata käyttää uutta pumppua, mutta miehisen avun saattelemana sain sillä ilmaa talvipyörän renkaisiin. En vain ollut uskaltanut painaa pumppua käsillä riittävästi ja sitten katsoin väärää asteikkoa…

Uusi ja uljas pumppu. Katsotaan miten kauan se kestää.

Käsien peseminen pyörän huoltamisen jälkeen on ollut aina ihan tuskaa, kunnes autonhuoltokurssilla tutustuin karheaan käsienpuhdistustöhnään. Lika irtosi käsistä sillä niin hyvin, että sitä oli saatava välittömästi kotiinkin. Pienen etsinnän jälkeen löysin Biltemasta tuotteen nimeltä käsienpuhdistusaine, joka oli vastaavaa. Sen käyttöönoton jälkeen pyörän huolto ei ole ollut enää yhtään niin vastenmielistä kuin ennen, koska kädet on saanut puhdistettua helposti. Ainut vika on siinä, etten saa purkkia itse auki, koska kansi on niin jäykkä. Joudun aina pyytämään aviomieheni avaamaan purkin valmiiksi, kun lähden pyörää huoltamaan. :D

Rakkaan mieheni piti avata käsienpuhdistustöhnä myös valokuvausta varten. :P

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Seuraa Poloista!

Eräs kaverini valitteli joskus, ettei muista koskaan lukea blogiani, koska sen päivityksiä ei näe mistään. Miten niin ei näe? Täällähän ne ovat. :) Itse olen seurannut blogeja vuosikaudet pelkästään RSS-syötteinä, joten en ollut edes ajatellut, miten muut ihmiset niitä seuraavat.

Koska monilla blogeilla tuntuu olevan nykyään Facebook-sivu, niin perustin sellaisen myös Poloiselle kaverini ja muidenkin kiinnostuneiden iloksi. Ilmoittelen Facessa aina uusista blogimerkinnöistä ja lisäksi linkkailen sinne satunnaisesti myös muita Poloisen aiheeseen liittyviä juttuja. Eli ei muuta kuin tykkäämään Poloisen Facebook-sivusta, mikäli haluat naamakirjailun lomassa lukea tuoreimmat blogikuulumiseni! 

Poloisen oman Twitter-tilin perustin vuosi sitten blogin Pikakuulumiset-palstaa varten. Alussa täytin sitä vain omilla kuulumisillani, mutta syksyllä kävin miettimään, miksen käyttäisi Twitteriä kuten on tarkoitettu ja aloin etsiä seurattavia ihmisiä ja yrityksiä, jotka liittyvät liikenteeseen ja autoiluun. Niitä on ollut vaikea löytää, mutta pikkuhiljaa niin seurattavien kuin seuraajienikin määrä on kasvanut. Minusta Twitterissä on tosi siistiä se, miten voit jutella ihan ventovieraiden kanssa ja kysellä myös yrityksiltä asioita ja nämä vastaavat.

Omat twiittaukseni ovat auto- ja liikennepainotteisia, mutta toki siellä tulee juteltua välillä muutakin. Olen vain niin runsassanainen, että asian tiivistäminen 140 merkkiin on välillä tosi työlästä! Ilmoittelen Twitterissä aina uusista blogimerkinnöistä, joten Facebookin lisäksi myös sitä kautta voi pysyä ajan tasalla, mitä blogissani tapahtuu.

Facebookin ja Twitterin lisäksi Poloista voi seurata Blogilistalla ja Bloglovin’ssa. Itse luovuin Blogilistan käytöstä vuosia sitten, mutta selkeästi sille on edelleen tilausta, sillä tasaisesti sieltä tulee kävijöitä blogiini. Bloglovin’ on vastaava työkalu ja lisäsinkin Poloisen myös sitä kautta seurattavaksi.

Itse seuraan blogeja RSS-syötteinä ja sellainen on myös tarjolla Poloisesta. Käytin RSS-syötteiden lukemiseen vuosia Google Readeria, jonka lopetettua toimintansa siirryin Feedlyyn. On erittäin kätevää, kun seurattavat blogit ovat yhdessä palvelussa! Feedlyn ainut vika on siinä, että jos muokkaan blogimerkintää julkaisun jälkeen, eivät muutokset näy Feedlyssä. Ja minähän usein muokkaan, kun unohdan merkinnöistä linkkejä yms...

Lisäilin blogin sivupalkkiin listan näistä seuraamisvaihtoehdoista. Siitä vain poimimaan oma suosikki!

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Poloinen goes off-road

Vaikka otsikko muuta väittääkin, on Polo pysytellyt ihan yleisillä teillä. Minä sen sijaan pääsin testaamaan Volkswagen Hyötyautojen talviajokoulussa Amarok -pick-upin maastokelpoisuutta. En voinut vastustaa kiusausta käyttä otsikkona lukijani Akin twiittiä “@POLOinen Tuleehan siitä muuten POLOinen goes off-road -tyyppinen teksti? :D” ja hänelle tämä blogaus onkin omistettu. Ilman lukijatoivetta juttu Amarokilla ajosta olisi jäänyt yleiseen merkintään talviajokoulusta, mutta kyllähän siitä riittää asiaa laajemminkin!

Talviajokoulussa oli käytössä ainakin kahdeksan Amarokia, jotka piti tietysti maastoajoa varten ajaa ensin maastoon. Innokkaana hyppäsinkin heti pihassa Amarokin rattiin, että ehdin ajaa sillä mahdollisimman paljon ja erilaisilla alustoilla.

Valmiina metsälenkille!

Aki kehotti ottamaan kaiken ilon irti varsinkin siitä hetkestä, kun ensimmäisen kerran istun pick-upin ratin taakse. En oikein tiedä, mitä odotin, mutta ainakaan mitään enkelkuoroa taivaasta ei laskeutunut, kun kipusin Amarokin ratin taakse. Pettymys...

Amarok oli sisustaltaan, hallintalaitteiltaan ja viimeistelyltään kuin mikä tahansa Volkswagen, mikä ei ole mitenkään huono juttu! Auto ei tuntunut ollenkaan niin isolta kuin se oikeasti oli, paitsi siihen kiivetessä ja siitä poistuessa. Korkea maavara pääsi yllättämään useamman kerran, kun astuin Amarokista ulos ja huomasin jalan hapuilevan tyhjää ja "tipuin" maahan.

Tuttua Volkswagenia. Puhaltimen aukot on tosin ihan saman oloiset kuin edellisen korimallin Seat Leonista.

Suurin osa talviajokoulun Amarokeista oli Double Cab -malleja eli niissä oli myös takapenkki, mikä lisäsi henkilöautofiilistä entisestään. Mutta siinä missä henkilöauto loppuu, Double Cabissa oli takapenkkien takana vielä reilu 1,5 metriä lavaa (Single Cabissa 2,2 m).

Kun olimme ajaneet Amarokit mäntykankaalla olevalle pienelle hiekkakuopalle, osa porukasta lähti maastolenkille ja osa jäi ajelemaan hiekkakuopalle - tai kuten joku sanoi - isojen poikien hiekkalaatikolle. Itse lähdin ekana maastoon parin miehen kanssa. Kyytiin olin pyytänyt myös Onnellisten ihmisten ajokoulusta tutun Minna Sillankorvan, jonka yritys Ajoakatemia järjestää monenlaista ajovalmennusta mukaan lukien maastoajokoulutusta. Minna perehdyttää myös kaikki Amarokin ostaneet maastoajon saloihin, joten todella hyvä opas oli matkassa!

Maastoajelu oli tosi siistiä! Metsässä ajaminen oli lähinnä sellaista mönkimästä kuoppien yli eikä vauhti päätä huimannut. Mutta se oli ihan mahtavaa, miten Amarok vain eteni määrätietoisesti eikä juuttunut mihinkään! Monesti ei tarvinnut painaa edes kaasua, vaan auto pystyi ryömimään itsekseen esteiden yli. Amarok sattui vielä olemaan automaattivaihteinen, niin vaihteistakaan ei tarvinnut huolehtia.

Metsälenkillä.

Minna antoi maastolenkillä paljon hyviä vinkkejä ajamiseen, esimerkiksi että ajolinja kannattaa valita jo aiemmin, koska auton keula peittää lähempänä näkyvyyden. Mäkien päälle puolestaan pääsee parhaiten, kun ajaa ylös tasaisella kaasulla, koska silloin auto vetää parhaiten. Hyvä vinkki oli myös se, että liukkaalla kelillä kaltevalla alustalla ajaessa on syytä huomioida, että auto saattaa liukua sivuttain - eli ei kannata mennä liian läheltä puita.

Minne isot edellä...

... sinne pienet toiset isot perässä.

Maastolenkillä ainoastaan letkan ensimmäisessä ja viimeisessä autossa oli ohjaaja, mikä oli mielestäni yllättävää. Varmasti siellä oli ihmisiä, jotka olivat ajaneet maastossa ennenkin, mutta tuskin kaikki. Ainakin itse koin, että Minna neuvoilla hommasta sai paljon enemmän irti. Myös toisella kierroksella Minnan kanssa ajaneet Hakkapedia-blogaajat, että oli tosi siistiä kun oli opettaja matkassa. Minnan ohjeilla osasin valita ajolinjat maastossa niin hyvin, ettei tullut yhtään pohjakosketustakaan, vaikka edellä ajaneet olivat kyntäneet maata useammastakin kohdasta.

Tämäkin pohjakosketuspaikka vältettiin helposti vasenta reunaa ajaen.

Maastolenkin jälkeen vaihdettiin porukoita ja jäin palloilemaan hiekkakuopalle, jossa hetken valokuvailtuani pyysin oäästä kuskiksi yhteen Amarokiin, jolla pari miestä oli ajamassa. Isojen poikien hiekkalaatikolla ajelu oli vielä siistimpää kuin maastolenkki! Hiekkiksellä oli maastoajelua jyrkemmät mäet, joiden nouseminen ja laskeutuminen aiheutti useita “Whoa!”-huudahduksia. Sanoinko jo, että Amarokin etenemiskyky mäissä ja kuopissa oli tavisautoilijalle jotain ihan uskomatonta?! Eikä autossa ollut alla edes mitään isokuvioisia renkaita, vaan ihan tavalliset talvirenkaat. Pidettiin vaan kaikki "nappulat" (offroad ESP, tasauspyörästön lukko) päällä ja annettiin mennä.

Hiekkakuopan reittejä.

Jyrkähkö ylämäki, mutta niin se vaan noustiin.

Hiekkakuoppa mäen päältä katsottuna.

Mäkien laskeutuminen hiekkakuopalla oli erityisen jännittävää, koska siinä piti luottaa auton tekniikkaan. Kun pahin kynnys oli jarrutellen ylitetty, päästettiin irti kaikista polkimista ja annettiin alamäkihidastimen hoitaa auto kunnialla mäkeä alas. Tuntui kyllä ihan järjen vastaiselta antaa auton valua itsekseen mäkeä alas, mutta joka kerta se laskeutui nätisti. Ideana tässä oli se, että tietokone osaa kuljettajaa paremmin valita nopeuden ja kuljettajan tehtäväksi jää pelkkä ohjaaminen. Hullua touhua. Mutta mahtavaa!

Hiekkakuopan isoin mäki, ei tosin näytä valokuvattuna yhtään niin isolta.

Lähestytään hiekkakuopan isointa mäkeä.

Tässä ollaan mäen reunalla ja auton keula meinaa peittää näkyvyyden. 

Tässä pohja ja perä(!) otti kiinni kaikilla.

Kuvasin Amarokilla ajelut kaverilta lainassa olevalla Contour-actionkameralla, jonka videoista suurin osa merkinnän kuvista onkin kaapattu. Videoita katsoessa naama vääntyy väkisin hymyyn, oli se maastossa ajaminen sen verran hauskaa. Milloin pääsen uudestaan?!

Video: Amarok metsässä ja mäissä

Pääsin talviajokouluun Nokian Renkaiden Hakkapedia-blogiohjelman kautta. Kaikki mielipiteet ovat omiani. Linkkien klikkaaminen ei tuota minulle mitään.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...