Eerik Poloinen Jenni

tiistai 25. marraskuuta 2014

Karvalakki-Leon vuokralla

Voitimme kaverin kanssa Ecorun-kilpailun arvonnasta Avis-autovuokraamon lahjakortin, jolla sai viikonlopuksi käyttöön A-C-luokan auton. Meillä kummallakaan eikä lähipiirilläkään ollut varsinaista tarvetta vuokra-autolle, mutta kun sellainen kerran oli tarjolla, niin pitihän tilaisuus hyödyntää. Päätinkin ottaa autovuokrauksen koeajon kannalta: viikonlopun autoilu Ylivieskaan ja takaisin olisi hyvä mahis testata jotain itselle uutta autoa.

Valitettavasti Jyväskylän Avis ei voinut vahvistaa automerkkiä etukäteen, mutta toiveita sai toki esittää. Liikkeen yleisimmät automerkit ovat Peugeot, Skoda ja Seat, joista pyysin Peugeotia, koska en ole yhdelläkään ajanut aiemmin. En kuitenkaan saanut Pösöä, vaan sen kaikista tutuimman eli Seat Leonin, jonka olen koeajanut ainakin kolmesti! :D

Noh, ainakin sain ihan laadukkaan auton. Ja vielä ekstraakin, koska Leon olikin farkku ja siten korkeamman hintaluokan auto, kuin mihin lahjakortti oikeutti. Muuten tämä meni kyllä ihan kuin aikoinaan, kun Polo Seniorin päälle ajettiin ja sain Avikselta sijaisautoksi Polon. Eli hyvä auto ajaa, mutta testaamisen kannalta tylsä vaihtoehto.

Vuokra-autot eivät ole mitenkään ihmeellisesti varusteltuja, mutta miksi pitäisikään olla, sillä niiden päätehtävä on vain kuljettaa paikasta A paikkaan B. Käyttöön saamani Seat Leon ST oli malliston tehottomin auto (1.2 TSI, 64 kW, 86 hv) yksinkertaisimmalla Reference-varustetasolla + vakionopeussäädin. Koeajo olikin siis tutun mallin karvalakkiversion koeajo. Jännä oli huomata itsestä, miten paljon auton varustelu vaikuttaa ajofiilikseen. Sama auto tehokkaalla moottorilla ja esim. led-valoilla on ihan eri maata! Cuprasta puhumattakaan…

Vuokra-autona Seat Leon ST 1.2 TSI 64 kW

Leon hoiti tehtävänsä eleettömän varmasti, mutta muuten se ei herättänyt tunteita. Maantienharmaa väri korosti vielä auton tavallisuutta, vaikka lisävarusteväri olikin. FR-varustetason urheilullisiin istuimiin tykästyneenä Leonin peruspenkit tuntuivat aika tavanomaisilta ja esimerkiksi ristiselälle ei ollut kummoista tukea. Musiikin kuuntelu autossa jäi väliin, sillä Leonissa on vakiona vain muistikorttipaikka, eikä ollenkaan usb-pistoketta tai bluetoothia. Manuaalivaihteistoon ehdin kyllästyä jo kahden ensimmäisen kilometrin jälkeen neljän ruuhkassa, mutta maantiellä ja ruuhkattomana aikana se on ihan ok. En tosin edelleenkään ymmärrä, miksi ihmiset jaksavat vielä nykyäänkin hämmentää vaihteita itse.

Kilometrejä Leonin mittariin kertyi viikonlopun aikana reilut 500. Maantiepainotteisen ajon keskikulutus oli 5,0 l/100 km.

Mennessäni tankkaamaan Leonia reissun päätteeksi kävin läpi ajotietokoneen näytöt, jotka näyttävät tiedot yksittäisestä ajosta, pitkän matkan ajosta (nollasin saadessani auton) ja tankkausvälin ajosta. Hämmästyksekseni huomasin, että autolla oli ajettu 121 km ennen kuin se oli luovutettu minulle. Ymmärrän kyllä, että bensa-asema ei ole ihan vuokraamon kyljessä, mutta on eri asia luovuttaa asiakkaalle tankkauksen jälkeen max. 20 km ajettu auto kuin yli 100 km ajettu. Nyt jouduin käytännössä maksamaan myös edellisen käyttäjän kilometrejä, mikä tekee noin 10 e.

Ylhäällä minun ajoni, alhaalla kaikki ajot edellisen tankkauksen jälkeen.
Erotus 121 km ja 2:10 min.

Palautin Leonin Avikselle liikkeen ollessa suljettuna. Annoin mielestäni ihan rakentavaa palautetta  tankin tyhjyydestä sähköpostilla, mutta liike ei vastannut minulle mitään.

Aviksen sähköpostikommunikaatiosta jäi vähän heikko kuva. Meinasin käyttää lahjakortin jo aiemmin, jolloin kysyin sen käyttöä sähköpostilla. Viestiin ei vastattu viikossa, joten lähetin sen uudestaan ja sitten sainkin vastauksen. Asiakaspalvelija laittoi myös sähköpostiongelmasta tukipyynnön heidän IT-osastolle, siitä plussaa

Kun lähestyin Avista kuukautta myöhemmin uudella varaustiedustelulla, luulin että viesti jäi taas perille, mutta lähettämällä sen uudestaan seuraavana päivänä sain vastauksen, että se on koordinoitu eteenpäin. Sitten sainkin heti seuraavana aamuna sovittua vuokrauksen. Jyväskylän liike ei sitten taas vastannutkaan automallitiedusteluuni ennen kuin lähetin sen toistamiseen. Ja tuohon viimeiseen palautteeseeni en siis koskaan saanut vastausta.

Auton haku kävi kätevästi ja auto oli ok, mutta sähköpostiongelmien vuoksi liikkeestä jäi vähän huono kuva. Jos tarvitsisin joskus vuokra-autoa, kokeilisin varmaan ihan tästä syystä eri liikettä. Tosin itseni tuntien menisin varmaan kuitenkin halvimman vuokraushinnan perässä, jos autot olisivat samantasoisia. :)

perjantai 21. marraskuuta 2014

Glosspoint - palvelua vailla vertaa!

Sääennuste näytti tälle viikolle pitkästä aikaa poutaa, joten oli sopiva hetki varata auton käsinpesu Glosspointille. Olen hehkuttanut tätä autojen pintakäsittelyyn erikoistunutta firmaa ennenkin, mutta taas on hehkutettava, koska palvelu on vain niin hyvää!

Päädyin Glosspointin asiakkaaksi vuonna 2011, kun ostin sinne Grouponista sarjakortin autonpesuun. Polo oli silloin uusi ja päädyinkin teettämään siihen liikkeessä myös CQuartz-pintakäsittelyn. Siinä yhteydessä pääsin heti kokemaan liikkeen mahtavan palvelun. Olin pyytänyt paikkamaalaamaan käsittelyn yhteydessä Polon takaluukusta pikkuisen kiveniskemää vastaavan kolhun, mutta hankkinut epähuomiossa väärän värisen maalin. Tästä ei ollut kuitenkaan tehty ongelmaa, vaan Glosspoint oli käynyt hankkimassa tilalle oikean värisen maalin ja paikannut kolhun sillä. Kilttiä!

CQuartzin takuun säilyttämiseksi Polo piti käyttää hoitopesussa kolmesti kahden vuoden aikana, mutta pelkkien pakollisten käyntien sijaan kävikin niin, että minusta tuli liikkeen vakioasiakas. Vain satunnaisesti pesen Polon itse tai harjattomassa koneessa (=lähinnä huuhtaisu). Glosspointin käsinpesun jälkeen Polo kiiltää aina kuin uusi, omistajat ovat mukavia ja hintakin kohtuullinen, joten en ole edes harkinnut vaihtavani muualle. Sijainti Seppälässäkään ei haittaa, sillä saan kyydin töihin, kun vien auton pesuun aikaisin aamulla. 

Hyvän pesujäljen lisäksi Glosspointin omistajat ovat muutenkin huolehtineet Polosta kuin omastaan. Keväällä 2012 Polon etuovesta paljastui pesun yhteydessä 5 cm pitkiä naarmuja, jotka olivat aiheutuneet oven avaamisesta sitä vasten. Koska naarmut olivat olleet niin ikävän näköisiä, Leo oli kiillottanut ne pois ja uusinut sitten pinnoitteen. Kerran puolestaan moottoripyörän muoviosat saivat pesun yhteydessä suojakäsittelyn, koska auringossa haalistunut takalaukku näytti kuulemma “irstaalta”. Ja kun olin hipaissut Pololla seinää, Leo peitti puskurin helmaan tulleet pienet valkoiset jäljet piiloon mustalla maalilla.

Tällä viikolla Polo sai taas niin hyvää hoitoa, että olen vieläkin ihan hämmentynyt. Olin sopinut ihan normaalista käsinpesusta sekä kiiltoa parantavasta ja likaa hylkivästä ReLoad -suihkeesta, jonka uusin silloin tällöin pesun yhteydessä. Hakiessani Poloa pois Leo kertoi, että heitä on jo pitkään ärsyttänyt hirveästi Polon konepellissä olleet hiusnaarmut. Ne on ilmeisesti aiheuttanut joku lapsi, joka on ohi kävellessä vetänyt lapastaan likaisen konepelin yli. Koska ei ollut kiireinen päivä, hän oli kiillottanut jäljet pois ja pinnoittanut konepellin sen jälkeen CQuartz Finestilla.

Keräilin leukaa lattialta ja kysyin, että mitä olen velkaa. - “40 euroa eli pesu ja ReLoad”. Olin harkinnut konepellin kiillottamista itsekin, koska naarmut olivat tosiaan rumat, mutta nyt sain sen täysin kaupan päälle! Olivat kuulemma meinanneet tehdä sen jo edellisellä käyntikerralla, kun teetin tuulilasiin uuden vettä hylkivän pinnoitteen, mutta eivät silloin ehtineet.

En voi käsittää, mitä olen tehnyt saadakseni näin mielettömän hyvää palvelua?! No, olen kuulemma tuonut Glosspointille paljon(?) uusia asiakkaita, joten he mielellään tämän tekivät. Mieletöntä! Minä olen vain kertonut liikkeestä kaikille, jotka ovat kyselleet paikkaa auton pesuun tai pintakäsittelyyn, koska voin sitä vilpittömästi suositella. Okei, joskus krominen pakoputkenpää on unohtunut pestä tai ikkunoihin on jäänyt kuivauksesta raitoja, mutta mainitsemalla asiasta seuraavalla kerralla ne korjaantuvat.

Tätä postausta ei tosiaan ole tehty mitenkään yhteistyössä Glosspointin kanssa. Haluan blogissani kertoa saamistani palvelukokemuksista ja tässä tapauksessa ovat olleet vertaansa vailla. Suosittelen! :)

Polon konepelti pesun, kiillotuksen ja CQuartz Finest pinnoituksen jälkeen. Kyllä muuten kiiltää! Autokatoksen hämärässä otettu peilikuva ei tee sille oikeutta...

torstai 13. marraskuuta 2014

Testissä Ford Ranger Wildtrak -pick-up

4WETOA-blogin Akin Ford Ranger Wildtrak pick-up vaihtui alkusyksystä pitkällisen odottelun jälkeen uunituoreeseen malliin. Nopeamminkin sen olisi saanut, mutta Aki halusi ehdottomasti Super Cab -version, jossa on pitkä lava ja vain yksi penkkirivi. Värinä on upea oranssi, josta Aki kirjoittaa: “Jos Wildtrak ei ole Wildtrak-oranssi, en oikein tiedä, onko se edes Wildtrak.”

Aki mietiskelee, millaisiin seikkailuihin Wildtrak hänet seuraavaksi viekään...

Reilu kuukausi takaperin Aki kysäisi, haluaisinko koeajaa Wildtrakin ja vieraskynäillä siitä hänen blogiinsa. No totta kai halusin! :) Tällainen iso pick-up on jotain aivan muuta, kuin mitä koeajoissani on totuttu näkemään.

Wildtrak oli toinen pick-up, jolla olen ajanut. Eka oli Amarok, jolla ajeltiin metsässä viime talvena Volkswagen hyötyautojen talviajokoulussa. Ihan vastaavaan maastoon Aki ei mua valitettavasti vienyt Wildtrakillaan, mutta pääsin sentään ajamaan pellolla, mikä sekin oli varsin hauskaa. Aki tosin taisi olla hieman kauhuissaan huomatessaan millainen peltokaahari rauhallisen poloisen kuoren alta paljastuikaan… Minussa oli kuulemma miehekkäitä piirteitä! Olen liikenteessä rauhallinen ja turvallisuudesta huolehtiva kuski, mutta kun tilaa oli, niin mikäs siinä päästellessä. Sama pätee rampeilla kiihdytyksiin. Talla pohjaan ja menoksi, sillä pitäähän autosta nyt testata, miten se kulkee.

Aki kutsuu itseään Ford Ranger -mieheksi, mutta puhuu silti aina Wildtrakista, joka on Ford Rangerin parhaiten varusteltu malli. Miellän avolava-auton lähinnä työjuhdaksi, mutta ymmärrän hyvin, että senkin voi haluta kunnon varusteilla. Ei Polossakaan voi vedota siihen, että kauppakassiin riittää perusvarustelu - ainakaan meidän perheessä. Täten voin hyvin uskoa, että Wildtrak on se ainut oikea Ford Ranger Akille. :) Siinä on malliston isoin moottori, isot vanteet, alcantara-verhoilu ja urheilullisia yksityiskohtia. Tehoa löytyy 50 pollea enemmän, kuin muista malleista. Vakiovarusteena on myös tunnelmallinen sisävalaistus, navigointijärjestelmä ja peruutuskamera. Herkkuja!

Suuntasimme Wildtrakilla ensimmäiseksi Heinämäentielle, josta olin bongannut täydellisen kuvauksellisen paikan. Upea oranssi auto ja syksyn ruska, mikä sopisikaan paremmin? En muuten ollut ollenkaan tajunnut, miten paljon ko. hiekkatietä ajetaan... Neljän jälkeen ei ollut ihan paras hetki parkeerata autoa vastaantulevien kaistalle poseeraamaan, mutta onnistuin kuitenkin nappaamaan muutamat hyvät kuvat eikä liikennekään hirveästi häiriintynyt.

Wildtrak maastoutuu ruskaan.

Olin pyytänyt Akia hoitamaan Wildtrakin ajamisen hiekkatien reunaan, mutta valokuvaussession jälkeen hyppäsin kuskin penkille. Tai oikeastaan kiipesin, sillä Wildtrak oli ihan järkyttävän iso! Keula oli ties miten kaukana edessä ja perä jossain takana. Nopeasti Wildtrakin kokoon kuitenkin tottui, eikä ajaessa enää muistanut, miten iso auto oli alla. Mitä nyt sieltä näki hyvin muun liikenteen yli.

Aki oli meinannut ajattaa meidät Jyväskeskuksen parkkihalliin, mutta unohti onneksi. Toisaalta se olisi voinut olla hyvin mielenkiintoista, mutta mietin vaan, että olisiko hän todella uskaltanut antaa minun ajaa sinne. Siinä vaiheessa olisi varmasti taas huomannut ajavansa jättiläisautolla.

Pellolla Wildtrak oli kuin kotonaan, vaikka alusta oli sellainen, että jollain Pololla sinne ei olisi uskaltanut harkitakaan menevänsä. Pellolta poistuessa testattiin alennusvaihdetta, mikä aikaansaa fiiliksen siitä, että auto mönkii vaikka minkä yli, vaikka maasto ei kovin haastavaa ollutkaan. Wildtrakin kanssa ilmeni kyllä taas sama juttu kuin Amarokillakin: pick-upin keula on niin jyhkeä, että kuskilla ei ole aavistustakaan, mitä sen edessä/alla on. Pitää siis jo kauempaa tiedostaa mihin on menossa ja valita ajolinja sen mukaan. Ja luottaa paikan tuntevaan apukuskiin. :P

Wildtrak luontaisessa ympäristössään.

Wildtrakin konehuoneesta löytyy 3.2-litran turbodieselmoottori, joka pitää miehekästä jyrinää reippaassa kiihdytyksessä. Kiihdytys moottoritielle satasen vauhtiin tuntui yllättävän ripeältä näin isolle autolle ja sitä se onkin: automaatti kiihtyy speksien mukaan 0-100 km/h 10,4 s eli samaa luokkaa kuin monet tavalliset perheautot.

Toinen minut yllättänyt asia oli Wildtrakin käsittämättömän hyvä rullaaminen, kun kaasua ei paina. Ajattelin, että niin ison auton vauhti hidastuisi nopeasti, mutta taisikin olla niin, että kun massan saa liikkeelle, niin se sitten kanssa menee ja menee.

Jottei menisi pelkäksi kehumiseksi, niin valitettavasti Wildtrakista löytyi epäonnistuneitakin ominaisuuksia. Mittariston keskellä oleva ajotietokone ei ollut kovin informatiivinen ja sen käyttäminen oli hankalaa. Nopeusmittarin alareunassa sijaitseva ajotietokoneen näytön tietoja vaihtava nappi herätti myös ihmetystä. Se on vastaava kuin vanhan Polon trippimittarin nollaustikku ja jotta sitä ylettyy painamaan, on pujotettava käsi ratin puolien välistä. WTF? Ratissa on vakionopeussäätimen ja handsfreen napit, mutta kyllä siihen nyt yksi ajotietokoneen nappi olisi vielä mahtunut.

Wildtrakin vakiovarusteiseen navigointijärjestelmään en tajunnut tutustua. Navigoinnin/radion monitoiminäyttö oli halkaisijaltaan vain viisi tuumaa, mikä tuntui surkean pieneltä. Radion sinisävyinen käyttöliittymä näytti siltä, kuin se kuuluisi auton edelliseen sukupolveen. Lisäksi näyttö oli piilotettu hassuun syvennykseen, joten se tuntui aika etäiseltä. Se tosin näytti olevan varsin hyvä paikka säilyttää puhelinta…

Wildtrakin ohjaamo. Eikö tuo näyttö ole teistäkin aika pieni?

Peruutuspeiliin integroitu peruutuskameran näyttö oli kätevä ominaisuus. Ei enää vuoronperää kamerakuvan ja peilin vilkuilua, kun ne on samassa paikassa. Kuva on tietysti pieni, mutta ei se haitannut. Tämän kokoisessa autossa peruutuskamera on mielestäni ehdoton varuste. Ainakin itse tunnen oloni paljon varmemmaksi, kun on elektroniikkaa ilmoittamassa takana piilevistä vaaroista.

Peruutuskameran näyttö taustapeilissä.

Päättelimme koeajosession työpaikalleni, johon olin jättänyt Polon odottelemaan. Siitä se ajatus sitten lähti vielä viimeiseen valokuvailuun - pitihän nämä kaksi todella erilaista autoa ajaa yhteiskuvaan. Iltahämärässä kuvaan tuli vielä ihan oma tunnelmansa, vaikka tausta olisi voinut olla parempikin. 

Poloinen ja Wildtrak - ei todellakaan kuin kaksi marjaa!

Täytyy sanoa, että hirveän hauskaa oli tavata toinen autobloggaaja ja vaihtaa ajamisen lomassa ajatuksia kaikenlaisesta liikenteeseen liittyvästä. Valokuvaaminenkin oli kaksin verroin hauskempaa kaverin kanssa ja kaveria pystyi nakittaa siirtämään autoa hieman eri asentoihin. Tämä on joskus uusittava!

Blogaaja kuvasi blogaajan kuvaamassa. :)

maanantai 20. lokakuuta 2014

Renkaiden vaihto hintavertailu

Talvi ja talvirengaskausi puskee taas päälle, vaikka tätä kirjoittaessa vettä tuleekin taivaan täydeltä. Olen vaihtanut Polon renkaat tähän saakka Jyväskylän Autotarvikkeella, mutta hinta on niin kova, että nyt päätin vaihtaa johonkin toiseen liikkeeseen. Vaikka Polon renkaanvaihto meneekin huolenpitosopimuksen piikkiin, minun rahojani siinä kuitenkin kulutetaan - käyttämättä jääneet rahat kun saa takaisin sopimuksen umpeutuessa.

Missä renkaat sitten vaihdattaisi? Kaupunki on pullollaan rengasliikkeitä ja hintavertailu vaikeaa, koska nettisivuilla ei kerrota vaihtohintaa. Itse päädyin Rengasnuoralle, koska kuntosalini yhteistyökumppanina tutuksi tulleen liikkeen tj sattui twiittaamaan sopivalla hetkellä renkaidenvaihtokauden lähenemisestä. Kysäisin Twitterissä heidän liikkeensä hintaa ja sainkin niin hyvän tarjouksen, että pystyin unohtaa Autotarvikkeen välittömästi.

Hintavertailu

Minusta on ärsyttävää, että rengasliikkeet eivät kerro netissä vaihtohintoja. En varmasti ole ainut, joten saamastani tarjouksesta huolimatta päätin tehdä vertailun Jyväskylän alueen rengas- ja autoliikkeiden renkaanvaihtohinnoista. Tiedustelin vaihdon ja pesun hintaa 13 rengasliikkeestä ja 8 autoliikkeestä viikolla 42/2014. Ensisijaisesti lähestyin liikkeitä sähköpostitse, mutta niihin jotka eivät vastanneet soitin.

Rengas- ja autoliikkeet ovat aakkosjärjestysessä omissa taulukoissaan. Halvin on merkitty vihreällä ja kallein punaisella. Harmikseni Jyväskylän Autotarvike oli koko vertailun kirkkaasti kallein liike, kun katsotaan vaihdon+pesun hintaa. (Pelkän vaihdon hinta on kaupungin keskitasoa.) Kaupungin halvin renkaanvaihto oli Käyttöautolla ja O.K. Autolla, jotka yllättäen ovat molemmat autoliikkeitä. Halvin vaihto+pesu oli puolestaan Säynätsalossa sijaitsevalla Päijätkumilla.

Rengasliikkeet

Nimi Vaihto Pesu Vaihto+pesu Huomioita
Euromaster 38 10 48 Pesu pesukoneessa
Point-S (Gummisepät) - - 35 Pesu sisältyy hintaan
Jyväs-Rengas 35 5 40
Kumisetä 30 10 40 Pesu pesukoneessa
MR-Rengas 30 5 35
Muuramen Rengaspiste 30 10 40
Päijätkumi - - 30 Pesu sisältyy hintaan
Rengasliike Juha Poikonen 35 - - Ei pesumahdollisuutta paitsi rengashotelliasiakkaille
Rengasnuora - - 34 Henkilöauton renkaanvaihtohinta. Harjaton pesu sisältyy hintaan, pesu liuottimella pesukoneessa 10 e
Rengastiimi 28 - - Ei pesumahdollisuutta
Seppälän Autokulma - - 35 Pesu sisältyy hintaan. Maasturit ja pakettiautot 45 e, asuntoautot 50 e
Tikkakosken rengaspalvelu 30 5 35
Vianor 40 10 50

Autoliikkeet

Nimi Vaihto Pesu Vaihto+pesu Huomioita
Autopale - - 39,20 Pesu sisältyy hintaan
Delta 29 - - Ei pesumahdollisuutta
Hämeen autovaruste 45 - - Ei pesumahdollisuutta
Jyväskylän Autotarvike 35 25 60
Käyttöauto 25 10 35
Laakkonen 35 10 45 Pesu on huuhtelu
O.K. Auto 25 10 35
Rinta-Jouppi - - 49 Pesu sisältyy hintaan

Renkaanvaihdon hintaan vaikuttavat tekijät

Miksi renkaidenvaihdon hintoja ei sitten kerrota netissä? Rengasnuoran Jarmon mukaan se johtuu siitä, että vaihtoehtoja on niin paljon. Taviksena ajattelen, että vaihdetaan renkaat auton alle ja that’s it. Mutta ei se olekaan niin yksinkertaista. Renkaiden allevaihtohintaan vaikuttaa ainakin vanteen tyyppi, auton tyyppi ja mahdollisen pesun tyyppi.

Alumiinivanteilla olevien renkaiden allelaitosta saatetaan veloittaa peltivanteita enemmän, koska aluvanteisiin menee enemmän aikaa. Pulttipyssyn momentti ei ole luotettava, joten alumiinivanteiden pultit pitää kiristää loppuun momenttiavaimella. Peltivanteissa sen sijaan riittää pulttipyssyllä ampuminen, koska momentti ei ole niin justiinsa. Käytetyssä ajassa ei liene kyse monesta minuutista, mutta jos liike vaihtaa päivässä yli sadan auton renkaat, niin kyllähän siinä minuutteja kertyy.

Pakettiautojen, maastureiden ja asuntoautojen renkaanvaihto on kalliimpaa kuin henkilöautojen. Renkaat ovat isommat ja painavammat ja ovat siten hitaampia käsitellä.

Renkaiden pesun tyyppi vaikuttaa myös hintaan. Osassa liikkeistä renkaat pestään automaattisesti, osassa siitä laskutetaan erikseen. On myös eri asia, pestäänkö renkaat vain painepesurilla vai käytetäänkö rengaspesukonetta. Painepesurilla lähtee enimmät hiekat, mutta jarrupöly vaatii liuottavan pesuaineen.

On ihan rengasliikekohtaista, laskuttaako se kaikkia renkaanvaihtoasiakkaita saman verran vai ei. Myös palvelun taso vaihtelee. Osa saattaa kiristää aluvanteiden pultit vain pulttipyssyllä. Jonkun pesu on huuhtaisu, jollain se taas tehdään upouudella pesukoneella. Jossain koko toimenpiteeseen menee 20 min, toisaalla 40 min. En mennyt vertailussani niin syvälle, että olisin kysynyt liikkeiltä näitä asioita, vaan ne tulivat ohessa ilmi. Vertailuni ei siis ole ihan täydellinen, mutta varmasti suuntaa antava.

Polon renkaat vaihtuivat tosiaan Rengasnuoralla, jonne varasin vaihtoajan torstaille töiden jälkeen. Vaihdossa meni alle 20 minuuttia, mutta juutuin liikkeeseen pidemmäksi aikaa kyselemään eri talvirenkaiden ominaisuuksista. Oli muuten mielenkiintoista! Lähtiessä kotiin autosta löytyi lappu, jossa muistutettiin kiristämään vanteiden pultit 100-200 km jälkeen ja kotona sain nostella varastoon puhtaat renkaat. (Voi veljet on muuten kätevää asua rivarissa, kun auton voi ajaa varaston eteen eikä ole enää hillitöntä ovirumbaa!)

Muista jälkikiristys!

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Törttöilijöitä liikenteessä - blogaus vanhan ajan malliin

Ensimmäistä vuotta autolla ajaessa raportoin miehelle aika usein erilaisista työmatkalla kohtaamistani liikennetilanteista. Kommentoitavaa riitti niin, että perustin lopulta raportoinnilleni tämän blogin. Vuosien saatossa kirjoitusten aiheet ovat luonnostaan jalostuneet, mutta siitä ei pääse mihinkään, että kaikenlaista suhaajaa sitä liikenteessä näkee. En vain ota tilanteita niin rankasti. Tai no, välillä vaahtoan kyllä Twitterissä… Nyt vanhojen aikojen kunniaksi kuitenkin vähän avautumista luvassa!

Ai meinaat vaihtaa kaistaa MINUN eteeni??

Pääkaupunkiseudulla käydessä on aina mukavaa, miten vilkkua näyttävälle kaistanvaihtajalle annetaan tilaa. Muutenkin pk-seudulla uskaltaa vaihtaa kaistan paljon pienempään rakoon kuin täällä, koska niin liikenne siellä vaan toimii. Kritisoin turmavälejä, mutta kiitän tilanantajia.

Toisin on Jyväskylässä. Ihan viikon sisään olen todistanut pariakin tapausta, jossa ajoissa kytketty vilkku ei auttanut mitään.

Eka tapaus oli autokoulun auto, joka halusi vaihtaa vasemmalle kaistalle 40 km/h alueella. Auto vilkutti tosi pitkään, mutta vasemmalla kaistalla ajettiin vain tyynesti sen ohi. Kouluauton nopeus oli vähän muuta liikennettä hitaampi, mutta se ei vaikuttaisi kohteliaaseen kuskiin. Auton vilkun näki kuitenkin jo kaukaa, kun itsekin seurasin sitä monen auton päästä.

Toinen tapaus oli, kun olin koeajamassa Golf GTE:tä neljän ruuhkassa keskustassa. Vilkku päälle, sopivahkon välin tsekkaus... Helsingissä olisin ajanut siihen rakoon, mutta täällä en uskaltanut (+vieras auto). Pitkään mulla oli vilkku päällä ja kyttäsin sopivaa rakoa, mutta kun ei niin ei.

Että näin meillä Jyväskylässä. Täällähän ei tilaa anneta. Kenenkään ei tietenkään tarvitse olla kiltti, mutta mitä haittaakaan siitä on? Liikenne on kuitenkin yhteispeliä.

Kolmas tapaus sattui tänä aamuna, kun halusin vaihtaa vasemmalle kaistalle 50 km/h alueella. Näin sivupeilistä viereisellä kaistalla Mersun, mutta se oli niin kaukana, että kaistanvaihto olisi ihan rutiinikamaa. Vilkku päälle, peilin uusintakatselu ja kaistanvaihto ... mutta hetkinen Mersu oli alkanut lähestyä huomattavan kovaa vauhtia minua ja jouduin kiihdyttämään nopeuden melkein 60 km/h, ettei se olisi tullut päälle. Mese ajoi silti ihan kiinni perään ja jätti sellaisen fiiliksen, että hänen kaista, siihenhän ei tulla! Roikkumista ei seurannut kuitenkaan pitkään, sillä heti seuraavan risteyksen jälkeen tiemme erkanivat mesen vaihtaessa oikealla kaistalle ja minun kääntyessä vasemmalle.

Kyllä linja-autot väistää!

Pysäkille pysähtyneet linja-autot ovat minulle varoitusmerkki, koska tieliikennelain mukaan pysäkiltä lähtevää linkkiä on väistettävä aina, kun tien nopeus on enintään 60 km/h. Kyttään linja-auton vilkun vaihtumista vasemmalle, etten vahingossakaan aja eteen. Jotkut linja-autot lähtevät pysäkeiltä nimittäin todella vauhdikkaasti.

Tänään kotimatkalla oli taas yksi vihreä linkki pysäkillä. Edelläni ajoi pari autoa, joista toinen parin sekunnin ja toinen 4-5 sekunnin päässä pysäkistä. Linja-auto kytki vilkun vasemmalle, mutta ensimmäinen auto ohitti sen vielä. Noh, ihan ok, koska etäisyyttä ei ollut hirveästi. Mutta mitä tekee toinen auto? Hiljentämisen sijaan kiihdyttää linja-auton ohi! Se varmasti ehti nähdä vilkun, koska väliä oli niin paljon. Ja miksi muuten kiihdyttäisi. Onneksi linja-autokuski ei ollut hätäisimmästä päästä, joten en joutunut todistamaan kylkeenajoa. Ärsytti kyllä linkin puolesta.

Ajojärjestys hukassa

Röyhkeyden vastakohtaa pääsimme todistamaan eräänä päivänä Vapaaherrantien ja Lohikoskentien risteyksessä. Ihan putkeen ei mennyt tosin tämäkään suoritus.

Vanhemman herran ohjastama auto saapui risteykseen yksisuuntaiselta tieltä vihreillä ympyrävaloilla; tarkoituksena jatkaa siitä suoraan. Vastaan tuli autoja, jotka halusivat kääntyä omalle vasemmalleen eli heidän kuuluu väistää suoraan ajavia autoja. Mutta mitä tekee herrasmies? Jää seisomaan ihan keskelle risteystä, joten vastaantulevat autot varovaisesti yksi kerrallaan kääntyivät vasemmalle hänen edestään.

Seurasimme tätä suoritusta huuli pyöreänä punaisiin valoihin pysähtyneenä. Olisi jännä tietää, mikä ajatusketju tässä on ollut takana. Kohtelias saa olla, mutta näin räikeä liikennesääntöjen vastainen kohteliaisuus ei kyllä toimi.

...

Ei tämä nyt niin kovin rankkaa avautumista tainnut olla. Ennen avauduin paljon enemmän. Olen pehmennyt vuosien varrella, ja hyvä niin. Kaveri kysyi juuri toissapäivänä, että enkö koskaan suutu liikenteessä? No enpä oikeastaan. Toki esimerkiksi vilkun käyttämättömyys ärsyttää, mutta muuten tyydyn vain hämmästelemään ihmisten käytöstä, en niinkään hermostumaan. Paitsi ehkä neljien punaisten liikennevalojen aallosta, mikä sattuu melkein aina työmatkalleni.

Jyväskyläläistä liikennekulttuuria tämäkin? Lenkkeilyreitilläni olevan hiekkatien varteen jätettiin kesällä auto, jonka jotkut neropatit käänsivät kyljelleen. Muutamaa viikkoa myöhemmin auto oli taas pyörillään, mutta poltettuna. Relluparka. :(


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...